Pomohaastattelu II: Rebekka Pilppula, Turku • Intervalli 1/2022

Kysymykset • Heikki Poroila
Vastaukset • Rebekka Pilppula

Intervalli • 1/2022
www.intervalli.fi

Rebekka Pilppula. Kuva: Noora Yrttiaho
Rebekka Pilppula. Kuva: Noora Yrttiaho

Yleisten kirjastojen musiikkipalveluiden määrällinen huipentuma osui 2000-luvun alkuun. Sen jälkeen ovat käyttöluvut pienentyneet. Onko palveluiden tarve oikeasti määrällisesti vähentynyt tai laadullisesti muuttunut?

Tilastot puhuvat karua kieltä musiikkiäänitteiden, lähinnä CD-levyjen lainauksen vähenemisestä ja kertoo asiakkaiden siirtyneen kuluttamaan musiikkia muulla tavalla kuin kirjastosta CD-levyjä lainaamalla. CD-levyjen lainausluvut ovat vain osa kirjaston musiikkipalveluita ja minusta ei saisi tuijottaa pelkästään CD-kokoelmia ja niiden käyttöä. Sen sijaan pitää tarkastella kokonaisuutenaan musiikin sisältöjen esille tuomista. Meidän musiikkiosastomme on tässä suhteessa hienosti laajentanut toimintaa ja meillä on esimerkiksi yhteistyössä paikallisten toimijoiden kanssa järjestetty tutustumisia eri soittimiin ja niiden harrastamiseen, meillä kokeillaan kirjastomuskaria, on hankittu lainattavia soittimia ja lisäksi tietysti meillä on luentoja ja konsertteja. Tärkeintä on esitellä musiikin sisältöjä monipuolisesti ja tukea musiikin harrastamista. Monissa kirjastoissa on parannettu juuri näitä mahdollisuuksia rakentamalla soittohuoneita ja studiotiloja, näin myös meillä. 

Käydäänkö kirjastojen johtajien kesken keskustelua – alueellisesti tai valtakunnallisesti – musiikkipalveluihin liittyvistä kysymyksistä? Sinullahan on kokemusta myös Yleisten kirjastojen neuvostosta, jolle tällainen keskustelu luontevasti sopisi.

Aina kun kirjaston johtaja tapaa kaltaisensa, käydään vilkasta keskustelua kirjastoista, erityisesti asioista, jotka ovat ajankohtaisia. Musiikkikirjastoista on viime vuosina keskusteltu vähemmän kuin aikaisemmin, jolloin oli vilkkaampien muutosten aika. Nyt tuntuu olevan aika rauhallista.

Toimit ennen Turkua johtajana Joensuussa, missä alueellinen yhteistyö on varsin pitkälle vietyä. Onko Turun ja Joensuun välillä mielestäsi eroja, jotka johtuisivat ainakin osittain paikallisista olosuhteista?

Joensuun seudulla kirjastojen yhteistyö johti seutukirjaston perustamiseen vuonna 2007 ja minusta se oli hyvä ratkaisu. Pohjois-Karjalassa kuntien käytössä olevat resurssit ovat vähäisemmät kuin vauraammassa Varsinais-Suomessa. Niukat resurssit kannustivat Pohjois-Karjalassa avoimesti ja ennakkoluulottomasti hakemaan uusia ratkaisuja palveluiden tuottamiseen. Varsinais-Suomessa kuntarajat ylittävä yhteistyö ei ole vielä maakunnallista, kuten monessa muussa maakunnassa ja tätä voisimme yhdessä miettiä.

Varsinkin pääkaupunkiseudulla on musiikkipalveluihin kohdistettu varsin rankkoja leikkauksia. Onko näillä valtakunnallisen esimerkin vaikutusta eli matkiiko muu Suomi pääkaupunkiseudulla tehtyjä ratkaisuja?

Jokainen kirjasto tekee itsenäisesti ratkaisunsa, jos esim. Turussa olisi matkittu pääkaupunkiseudun ratkaisuja, niin musiikin aineistomäärärahamme ja moni muu asia olisi toisin. Minusta enemmänkin on kyse siitä, että kautta Suomen kirjastoissa reagoidaan kirjastokäytössä tapahtuneisiin muutoksiin ja jokainen alue tekee ratkaisuja omista lähtökohdistaan käsin. Käsittääkseni leikkauksia on tehty aineistomäärärahoihin tai niitä on kohdennettu uusiksi esim. hankkimalla osalla rahoista soittimia tai muita tarvikkeita. Voisiko kuitenkin olla, että musiikin sisältöjen avaamiseen on panostettu useassakin paikassa aiempaa enemmän? Tietysti koronavuosien takia tapahtumatoiminnan vertailu on hankalaa.

Musiikkikirjastoväkeä on moitittu sisäänpäinkääntyneisyydestä ja omassa kuplassa elämisestä. Mitä mieltä olet itse, onko tässä väitteessä perää? Onko liioittelua todeta, ettei musiikkipalveluilla tänä päivänä ole enää vaikutusvaltaisia tukijoita päättäjien joukossa?

Minusta on liioiteltua sanoa, ettei ole vaikutusvaltaisia tukijoita päättäjien joukossa. Ehken myös ihan ymmärrä kysymystä. Itse käsitän päättäjäksi lautakunnan tai kaupunginhallituksen jäsenen. Jos ajatellaan kirjaston sisällä toiminnasta päättämistä, niin siihenhän jokainen voi vaikuttaa omalla mielipiteellään ja osallistumisella toiminnan kehittämiseen. Yhteisessä tekemisessä on aina hyödyksi, että näkee kirjaston kehittymisen laajemmin kuin vain oman tiimin tai osaston vinkkelistä. Jokaisella kirjastonjohtajalla on vastuu palveluiden kehittämisestä vastamaan asiakkaiden kysyntää ja huolehtia siitä, että verorahat tulevat käytettyä parhaimmalla mahdollisella tavalla.

Mitä mieltä olet väitteestä, ettei kirjaston musiikkipalveluita enää tarvita, koska ”kaiken” saa suoraan verkosta?

Musiikin sisällöt elävät ja voivat erinomaisesti ja kaikkea ei todellakaan saa verkosta, elävää esitystä ei voi korvata verkkotallenteella. Kirjastolla on palveluna ja tilana vuorovaikutusta ja yhteisöllisyyttä luova merkitys ja siihen tarvitaan läsnäolevia, kohtaavia palveluita, myös musiikkisisältöjen osalta.

Millaista osaa musiikki henkilökohtaisessa elämässäsi näyttelee?

Olen aika huono musiikin kuluttaja ja musiikkimakuni on erinomaisen huono ja jämähtänyt 1980-luvulle. Siitä huolimatta nautin konserteista ja musiikista.

Haluatko haastaa jonkun tuntemasi kirjastonjohtajan mukaan keskusteluun? 

Haastan Päivi Savinaisen Kuopion kaupunginkirjastosta. Päivi on Yleisten kirjastojen neuvoston uusi puheenjohtaja.

Intervalli 1/2022. Kannen valokuva: Sanni Koskimies-Chiba
Intervalli 1/2022. Kannen valokuva: Sanni Koskimies-Chiba

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.