Soveltuuko Finna lainkaan musiikin tiedonhakuun? • Intervalli 1/2023

Mielipidekirjoitus
Teksti ja kuva Heikki Poroila

Intervalli 1/20232/2022
www.intervalli.fi

Heikki PoroilaOlen sekä harrastanut että käytännössä soveltanut musiikin tiedonhaun apuvälineitä reilusti yli 40 vuoden ajan. Pidän itseäni jonkin sortin asiantuntijana, vaikka en kuvittele hallitsevani kohtuullisesti kuin yhden aihepiirin eli luetteloinnin (sisällönkuvailun) ja kirjastojen tietokantoihin kohdistuvan musiikillisen tiedonhaun tematiikan. Olin surullinen kuullessani uutisen, jonka mukaan myös HelMet-kirjastot ovat siirtymässä käyttämään Finna-alustaa, kuten tätä ennen jo suurin osa suomalaisista kirjastoista Kansalliskirjastoa myöten. Arvelen ratkaisun merkitsevän oman elämäntyöni muuttumisen suurelta osalta merkityksettömäksi. Minusta Finna ei sovellu musiikin vaativaan tiedonhakuun.

Finnan perusideahan on mainio. Yhteinen tai ainakin samanlainen käyttö- ja tiedonhakuympäristö tarjoaa paljon etuja erityisesti sille, joka ei oikein tiedä, mitä kautta lähtisi etsimään. Jos kaikki suomalaiset muistiorganisaatioiden tietokannat ovat joskus Finna-pohjalla, tiedonhakija ei muita osoitteita tarvitse. Samalla kun yhteinen Finna-alusta tarjoaa merkittäviä etuja, se tarkoittaa myös jäämistä ”jossain muualla” päätetyn tiedonhakuarkkitehtuurin armoille. Finna ei siinä edusta parasta, mitä tiedonhaun alueella voisi toivoa ja odottaa, vaan se on räätälöity yhteiseksi tiedonhaun palveluluukuksi. Hintana on se, että hakuominaisuudet on pelkistetty sellaisiksi, joilla useimmat haut tuottavat ainakin jotain tuloksia. Tämä tarkoittaa käytännössä sanahakua eli googlaamista. Finnan sanahaku tarjoaa mahdollisuuden hienosäätöön vähäiseen hienosäätöön, mutta ei sitten muuta.

Tällä tavalla hoituvat useimmat monografioihin liittyvät tarpeet. Mutta kun siirrytään vähänkin monimutkaisempaan musiikin tiedonhakuun, Finnan rajat tulevat nopeasti vastaan. Verrattuna esimerkiksi HelMet-kirjastojen perinteiseen aineistohakuun Finnasta (kuten myös HelMetin Encore-hausta) puuttuu kaksi välttämätöntä hakuominaisuutta eli osumien järjestäminen itse teoksen eri versioiden mukaiseen nimekenäyttöön ja auktoriteettitietokannan eli viittausjärjestelmän hyödyntämismahdollisuus.

Finnassa on mahdollista rajata haku koskemaan vain äänitteitä tai vain nuotteja. Mutta jos haluaa nähdä, mitä eri versioita kokoelmassa on jostain suositusta sävelmästä, Finna löytää oikein kirjoitetun teosnimen perusteella kaikki esiintymät, mutta ei pysty näyttämään niitä mielekkäällä tavalla. Otetaan esimerkki, jossa asiakas haluaa tietää, mitä erilaisia sovituksia kokoelmassa on Armas Järnefeltin suositusta sävellyksestä Berceuse, jonka nimi jo itsessään on haastava, koska lukuisat säveltäjät ovat sitä käyttäneet ja kirjastot käyttävät siitä pääasiassa keinotekoista lajityypin nimeä ”berceuset”. Esimerkki ei ole muuten mitenkään keinotekoinen, tällaisia kysymyksiä olen itse kohdannut vaikka kuinka paljon.

Nimekehaku nimellä ”Berceuse” tuottaa HelMetin perinteisessä haussa (joka on Suomen paras alallaan, ei täydellinen, mutta paras) näytön, joka kertoo 18:sta viittauksesta, joista 8 ensimmäistä viittaa suoraan etsittyyn Järnefeltin teokseen. Tästä jo näkee, että kamariorkesterille tehdystä originaalista on useita soitinsovituksia, minkä lisäksi on olemassa yksi ruotsinkielinen vokaaliversio ja kolme suomenkielistä. Todellisuudessa soitinsovituksia on enemmänkin, kaikista ei vaan ole tehty viittausta. Mutta nyt tiedetään, millä alulla kannattaa hakea eli ”Berceuset, kamariork.” Sillä tehty nimekehaku (jollaista Finnassa tai Encoressa ei siis ole), saadaan täydellinen listaus teoksen soitinversioista, joita on yhteensä 28 ja monista useita osumia, joita voi halutessa tarkemmin tutkia yhdellä klikkauksella.

Mitä puolestaan tarjoaa Finna, kun sen hakukenttään syöttää sanat ”Berceuse” ja ”Järnefelt”, kuten asiakas oletuksen mukaan toimii ja kuten myös henkilökunnan on toimittava? Haun tuloksena on 948 dokumenttia, joista löytyvät molemmat sanat. Mitään varmuutta siitä, että kaikki osumat ovat mielekkäitä, ei ole, koska haku ei edellytä, että ”Berceuse” on juuri Järnefeltin sävellys. Koska Finna ei pysty näyttämään tuloksia nimekehaun pohjalta, ainoa keino pienentää selaustyötä on yrittää rajata hakua lisäämällä esimerkiksi soittimien nimiä, joiden olettaa löytyvän sovituksista tai lisäämällä hakuun vokaaliversion nimen tai sen osia.

Pienentynytkin hakutulos täytyy silti käydä yksitellen läpi, koska osumat eivät järjesty asiakkaan kannalta mielekkäästi, ellei erikseen yritä järjestää tuloksia. Oletusarvona on ”relevanssi”, jonka peruste esimerkiksi HelMetin Encoressa on liikesalaisuus eli täysi arvoitus sekä tiedonhakijalle että avustavalle kirjastotyöntekijälle. Tarjolla ei ole vaihtoehtoa, joka järjestäisi osumat haetun nimekkeen mukaisesti. En itse ymmärrä, miten kukaan voi Finnalla tyydyttää mitään vaativampaa musiikillisen tiedonhaun tarvetta.

Edelliseen voi tietysti todeta, että useimmat musiikin tiedonhakutehtävät ovat paljon yksinkertaisempia kuin esimerkkini. Se on totta, mutta ei ole perusteltua väittää, että kuvatun kaltaiset haut olisivat harvinaisia. Väistämätöntä on vain se, että Finna-ympäristössä asiakas – tai henkilökuntaan kuuluva – ei voi löytää esimerkin kaltaisiin tarpeisiin kunnollista vastausta edes suhteellisen työläällä tavalla. Kukaan ei ainakaan ryhdy käymään läpi 958 osumaa. Yhdessä vaan todetaan, ettei asiakkaan kysymykseen pystytä vastaamaan tyydyttävällä tavalla.

Entä viittausjärjestelmä, jollainen Suomessa on käytössä vain HelMetin perinteisessä haussa (Fennican ja Violan systeemit katosivat Finnaan siirtymisen myötä), voidaanko se jotenkin korvata? No ei voida. Lähinnä huvittavaa tilanteessa on, että siirtymällä Finnaan ei päästä viittausten osalta edes siihen palveluun, joka oli normaalia korttiluetteloiden aikaan vielä noin 40 vuotta sitten. Viittaustekniikat tunnetaan ja ehkä myönnetäänkin hyviksi, mutta kun järjestelmähankinnoista päätöksiä tekevät johtajat eivät tunne tiedonhaun ongelmia, he ottavat iloisesti vastaan ankarasti laihdutetun hakuohjelman, josta on poistettu ”turhina” ja ”kalliina” nimekehaun ja viittausjärjestelmän kaltaiset älykkäät ja erittäin hyödylliset toiminnot.

Kaikki tämä kovaa ammattitaitoa ja tarkkuutta vaativa työ uhkaa mennä hukkaan. Myöskään populaarimusiikin hakijat eivät saa Finnasta apua yrittäessään etsiä jotain suosittua laulua sen alkusanoilla tai lempinimellä. Perinteisessä HelMet-haussa asiasta ohjataan siihen muotoon, Encoressa ja Finnassa harrastetaan hakuammuntaa ja ryntäillään päin männikköä. Siirtyminen Finnan tulee heikentämään ainakin musiikin tiedonhaun tasoa ja laatua henkilökunnan ponnisteluista riippumatta.

Onko mitään tehtävissä? Itse toivon ratkaisua, jossa säilytetään perinteinen tiedonhaku ja viedään sen lisäksi HelMet-tietokanta Finna-ympäristöön. Varmuuden vuoksi on myös otettava auktoriteettitietokanta talteen, jos sen vaikka voisi jossain muussa tietokantaympäristössä ottaa hyötykäyttöön. On toki hyödyllistä, että HelMet-tietokannan sisältöä voi hakea myös Finnan kautta. Mutta jos se on ainoa tapa, käy kuten Kansalliskirjaston Viola-tietokannalle, joka muuttui tehokkaasta hankalaksi ja usein toivottoman sekavaksi googlettamiseksi.

Heikki Poroila

Intervalli 1 2023 Kannen kuva: Ulla Ritvanen
Intervalli 1/2023 • Kannen kuva: Ulla Ritvanen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *