Pekka Gronow katsoo entiseen Jugoslaviaan
Harharetkiä YouTubessa • Osa 28
Italia • Itävalta • Kreikka • Tšekki
Tervetuloa Pekka Gronowin kirjoitussarjan Harharetkiä YouTubessa pariin. Gronow valitsee musiikkiympäristöjä ympäri maailmaa, vuorotellen Euroopasta ja kauempaa. Gronowin 28. artikkelin aiheena on entisen Jugoslavian populaarimusiikki. Sarjan kaikki osat ovat selattavissa kuvitetulla koontisivulla.
Gronow käyttää musiikin tiedonhakuun kirjastojen, kustantajien ja erilaisten verkkomusiikkitoimijoiden hakukoneita. Lähteitä ja täsmälöytöjä on listattu artikkelin loppuun. Suomalaisten kirjastojen valikoimia on linkitetty Finna.fi-palveluun.
M.A. Numminen (vas.), Unto Mononen ja Pekka Gronow vuonna 1968. Kuva: Pekka Gronow
Pekka Gronow
Entinen Jugoslavia
Neda Ukraden: Zora je [On aamunkoitto]
Glavnija Donja on nykyisin Kroatiassa, Sarajevo Bosniassa, Belgrad Serbiassa ja Lepetani Montenegrossa. Jugoslaviaa ei enää ole: se hajosi vuonna 1992 seitsemäksi valtioksi, joiden syntyä edelsivät veriset sodat. Valtio, joka oli olemassa vuosina 1918–1992, oli alun perinkin epätodennäköinen. Siellä oli kaksi kirjaimistoa, kolme uskontoa ja viisi tai kuusi kieltä (riippuu keltä kysyy). Se pystyi koossa yhden puolueen varassa.
Jugoslaviassa oli monipuolinen populaarimusiikki, jota ylläpitivät valtion televisio ja levy-yhtiö Jugoton. Aiheesta on hyvä kokoomateos, Made in Yugoslavia. Keskitynkin tarkastelemaan Jugoslavian seuraajavaltioiden musiikkiperinteitä, mihin kirjallisuus ja internet tarjoavat hyvät mahdollisuudet. Karkeasti yleistäen voi sanoa, että alueen populaarimusiikki muuttuu keskieurooppalaisesta itämaiseen, kun edetään lännestä itään.
Slovenia
Slovenia kuului pitkään Itävalta-Unkariin, saksaksi se tunnettiin nimellä Krain. Sloveenit ovat jättäneet monin tavoin jälkensä populaarimusiikin historiaan. Yhdysvalloissa oli suuri slovenialainen yhteisö, jolla oli merkittävä vaikutus 1950-luvulla nimellä polka music tunnetun genren kehityksessä. Clevelandilaisen Frankie Yankovicin (1915–1998) ’Blue Skirt Waltz’ oli vuonna 1949 pitkään Yhdysvaltin eniten myytyjen levyjen listalla. Kymmenen vuotta myöhemmin orkesterinjohtaja Slavko Avsenik (1929–2015) saavutti vielä suuremman suosion saksankielisissä maissa. Slavko Avsenik und seine origininal Oberkrainer myivät Keski-Euroopassa miljoonia saksaksi laulettuja levyä, joista tunnetuin oli ’Trompeten echo’. Visuaaliselta ilmeeltään yhtyeen muusikot eivät juuri eroa tirolilaisista humppaorkestereista.
Slavko Avsenik: Prelepi gorenjski svet [Kaunis vuoristomaailma]
Sloveniassa on yhä tv-kanavia, jotka ovat omistautuneet tällaiselle musiikille, mutta nuorempien mielestä se kuuluu menneeseen aikaan. Maa on käynyt läpi populaarimusiikin historian tavanomaiset vaiheet. Historiasta nousee esiin vuonna 1980 perustettu Laibach, industrial rock -yhtye, jonka toiminta oli alusta alkaen rajua provokaatiota (Provinz Laibach oli saksalaisten miehittäjien sodan aikana maasta käyttämä nimi). Yhtye oli osa NSK-nimistä taiteilijakollektiivia, joka tuotti kirjallisuutta, kuvataidetta ja musiikkia ja jakoi kuvitteellisen maan passeja. Hyvä esimerkki yhtyeen tyylistä oli YouTubesta löytyvä Tanz mit Laibach, jossa fantasia-univormuun pukeutunut sotilas marssii teknomusiikin tahdissa.
Kroatia
Kun siirrytään itään, tullaan Kroatiaan. Täällä läntiset vaikutteet (katolisuus, latinalainen kirjaimisto) ovat edelleen vallitsevia, mutta siinä missä Slovenia suuntautui Itävaltaan, Kroatia Italiaan. Kansalliseksi symboliksi nostettu tamburitsa, mandoliinin sukulainen, on suosittu sekä Kroatiassa että ulkokroatialaisten keskuudessa, ja ensimmäisillä Zagrebin Hotel Royalissa vuonna 1902 äänitetyillä levyillä esiintyi jo tamburitsa-orkesteri, jonka ohjelmistossa oli Kroatian kansallislaulu Lijepa nasa domovina (Kaunis isänmaamme).
Maa tuli Jugoslavian aikana tunnetuksi romanttisista italialaistyyppisistä laulajistaan. Ensimmäinen kansainvälisesti menestynyt kroaatti oli Ivo Robic, jonka saksaksi laulama ’Morgen’ sai vuonna 1963 aivan poikkeuksellisesti ei-englanninkielisenä tulkintana kultalevyn Yhdysvalloissa. Se soi Lauantain toivotuissa levyissä Yleisradiossakin monta kertaa. Vuonna 1989 kroatialainen (silloin vielä jugoslavialainen) Riva voitti Eurovision laulukilpailun kappaleella ’Rock Me’, joka ei ehkä edusta tyypillisiä kansallisia perinteitä. Jos sellaisia etsii, on parasta mennä pohjoisemmaksi, Serbiaan.
Serbia
Siinä missä Slovenia ja Kroatia katsovat länteen, Serbia katsoo itään ja taaksepäin. Maan historian kipupiste on Kosovon pellolla vuonna 1389 käyty taistelu, jossa ruhtinas Lazarin joukot hävisivät sulttaani Muradin armeijalle. Serbia säilytti ortodoksisen uskon ja Bysantista perityt kyrilliset kirjaimet, ja runonlaulajat, guslarit, esittävät yhä historian taistelusta kertovia eeppisiä runoja. Guslarien esityksiä tallennettiin äänilevylle ensi kerran vuonna 1925 Chicagossa, kun kuuluisa vanhan polven laulaja Petar Perunovic vieraili Amerikan serbialaisten luona. Guslarien runoja voisi verrata kalevalaiseen laulantaan, mutta toisin kuin Suomessa, runonlaulu on Serbiassa elävää perinnettä, jota voi kuulla vaikkapa jalkapallo-ottelussa. Tässä nuori guslar esiintyy Belgradin Punatähtien ja turkkilaisen Galatasarain ottelun avajaisissa. En uskalla arvata, ylistetäänkö suuria jalkapallotähtiä vai palataanko taas Kosovon pellolle. Yleisö näyttää osaavan sanat ulkoa.
Gusle u areni
Jugoslavian vuosina Serbiassa tehtiin populaarimusiikkia foxtroteista romansseihin, mutta kun Jugoslavia hajosi, serbialaiset valtasi nostalgia. Tuloksena oli musiikkityyli, josta on ironisesti käytetty nimitystä turbo-folk. Sen pohjana ovat kansanmusiikin teemat, mutta lauluihin on kirjoitettu uusia tekstejä ja kansansoittimiin estottomasti yhdistetty syntetisaattoreita ja sähkökitaroita. Oma lukunsa on turbo-folkin visuaalinen ilme. Moderni kansanlaulaja ei epäröi näyttää menestystään kultakoruilla tai turkiksilla. Naisilla on ehdottomasti vahva meikki ja botoxilla vahvennetut huulet. Tyylin tunnettuja edustajia ovat Lepa Brena, Dragana Mirkovic, Vesna Zmijanac, Zorica Brunclik ja Svetlana Raznatovic, ihailijoilleen Ceca.
Ceca: Kad bi bio ranjen [Jos hän olisi haavoittunut]
“Jos hän olisi haavoittunut, antaisin hänelle oman vereni,” lauloi Ceca vuonna 2013 Uscessa 150 000 hengen yleisön edessä. YouTubesta löytyy laulusta ainakin kymmenen tulkintaa. Turbo-folk on yhdistetty läheisesti serbialaiseen nationalismiin, ja Cecan edesmennyt puoliso oli Interpolin etsintäkuuluttama sotarikollinen Arkan. Ceca on edelleen yksi Serbian suosituimmista laulajista, vuonna 2022 hän oli pääesiintyjänä television uudenvuodenohjelmassa.
Nationalismin kohteina Jugoslavian hajotessa olivat Kosovo sekä Bosnia-Hertsegovina, kaksi muslimienemmistöistä maata, jotka herättivät serbialaisissa verenhuuruisia muistoja vuodesta 1389. Monien mielestä niiden olisi pitänyt kuulua Serbialle: Kosovo je Srbija. Tässä on kuitenkin parasta keskittyä musiikkiin. Siinä missä guslarit ovat tunnusomaisia Serbialle ja tamburitza-orkesterit Kroatialle, Bosnialle ominaista on sevdalinka. Se yhdistää vaikutteita turkkilaisesta ja paikallisesta slaavilaisesta perinteestä.
Ensimmäiset sevdalinka-levytykset tehtiin jo vuonna 1907, ja toisen maailmansodan jälkeen Bosnian radio loi sevdalinkasta ”kansallista musiikkia.” Tunnettuja vanhan polven laulajia, joiden esityksiä löytyy YouTubesta, ovat mm. Vuka Seherović, Nada Mamula, Himzo Polovina, Zaim Imamovic ja Emina Zecaj. Sevdalinka on toipunut Bosnian sodasta ja Sarajevon pommituksista, ja viime vuosina on syntynyt uusia yhtyeitä kuten Mostar Sevdah Reunion, Damir Imanovic & Sevdah Takht, Divanhana ja Halka, jotka yhdistävät sevdalinkaa muihin genreihin.
Bosniasta löytyy toki muutakin. Dino Merlin (oikeastaan Edin Dervishalidovic) syntyi Sarajevossa 1962. Hänen uransa kuvastaa hyvin maan historiaa. Hankittuaan ensimmäisen kitaransa hän alkoi soittaa paikallisissa rock-yhtyeissä, mutta siirtyi sitten soolouralle. Hänen ensimmäinen suuri hittinsä oli Vesna Zmijanacin kanssa laulettu ’Kad zamirisu jorgovani’ (1989). Merlin pysyi Bosnian sodan ajan serbialaisten pommittamassa kotikaupungissaan, ja sodan jälkeen hänestä on tullut entistä Jugoslaviaa yhdistävä hahmo. ’Kad zamirisu jorgovani’ on television laulukilpailuissa lähes pakollinen laulu, josta löytyy kymmeniä tulkintoja. Ulkoilmakonsertissa vuonna 2008 Merlinin ei itse tarvinnut laulaa, yleisö osasi sanat ulkoa. Tämä olisi sopinut loistavasti Topi Sorsakoskellekin: ”Sinä pärjäät ilman minua, mutta miten minä pärjään ilman sinua, kun kaikki hyvät kaverit lähtevät. Vain sireenit tuoksuvat”.
Kad zamirisu jorgovani
Makedonia
Entisen Jugoslavian itäisin osa oli Makedonia. Sen itsenäistymistä ei jarruttanut sota vaan kansainvälinen politiikka. Rajan toisella puolella Kreikassa on myös Makedonia-niminen maakunta, eivätkä kreikkalaiset voineet hyväksyä samannimisen uuden valtion syntyä. Kompromissin tuloksena syntyi lopulta Pohjois-Makedonia.
Makedonialla on oma kieli, joka on sukua serbialle ja bulgarialle, ja omia musiikkitraditioita. 1980-luvulla vaikuttanut Leb i Sol (Leipä ja suola) oli mallikas Cream-henkinen rock-yhtye, jonka kitaristi Vlatko Stefanovski soitti parhaimmillaan kuin Eric Clapton. Kaikkien aikojen suosituin makedonialainen taiteilija oli kuitenkin nuorena autokolarissa surmansa saanut Toše Proeski (1981–2007), jolla on edelleen vankka ihailijajoukko. Hänen videoillaan on yhä miljoonia katsojia ja satoja kommentteja, joissa surraan edesmennyttä ”makedonialaista legendaa.” Hän oli taustaltaan romani, kuten monet muutkin ammattimuusikot Balkanilla. Proeski oli niin suosittu koko entisen Jugoslavian alueella, että hänet nimettiin vuonna 2004 Unescon hyvän tahdon lähettilääksi. Samana vuonna hän edusti Makedoniaa Eurovision laulukilpailussa. Elvis-puvussa esitetty englanninkielinen ’Life’ ei anna aitoa kuvaa monipuolisesta taiteilijasta; parempi kuunnella vaikka tämä Makedonian televisiosta tallennettu video.
Toše Proeski: More sokol pie, Majka na Marika dumashe
Kosovo
Jos etsitään vielä vahvempia itämaisia sävyjä, täytyy siirtyä albanienemmistöiseen Kosovoon. Pikakurssi löytyy YouTube-kanavalta n’Kosove show, joka esittelee päivän suosittuja taiteilijoita. Kanavan pääpaikka on Britanniassa ja sillä on maailmanlaajuisesti yli 500 000 tilaajaa, mikä kertonee kosovolaisten diasporasta sodan jälkeen. Tällaista olisi turha tarjota Euroviisuihin, mutta se on vahva muistutus siitä, miten monipuolista populaarimusiikkia Euroopasta löytyy. Tallava on turbo-folkin albanialainen vastine, taksim tai taqsim turkkilainen musiikkitermi.
Duli & Ylli Demaj & Fatume Popovci: Taksim tallava
Lue lisää
Finna.fi
Made In Yugoslavia – Studies In Popular Music [Routledge Global Popular Music Series] Edited by Danijela Š. Beard & Ljerka V. Rasmussen, 272 pages | Routledge 2020
Sarajevon islamilaiset mystikkoveljeskunnat ja niiden laulanta [pro gradu] Risto Pekka Pennanen, 85 sivua | Tampereen yliopisto 1990
Music Of Yugoslav Peoples And Nationalities Edited by Srecko Lipovčan & translated by Maja Šoljan, 202 pages | Savez organizacija kompozitora Jugoslavije 1980
Vom ”Punk-Frühling” zum ”Slowenischen Frühling” – der Beitrag des slowenischen Punk zur Demontage des sozialistischen Wertesystems Alenka Barber-Kersovan, 577 sivua | Krämer 2005
Staging Socialist Femininity – Gender Politics and Folklore Performance in Serbia Ana Hofman, 148 pages | Brill 2011
YU rock enciklopedija 1960–2015 Petar Janjatović, 392 sivua | Petar P. Janjatović 2016
Sounds of Attraction – Yugoslav And Post-Yugoslav Popular Music Edited by Miha Kozorog & Rajko Muršič, 232 pages | Znanstvena založba Filozofske fakultete Univerze v Ljubljani 2017
Arti musices – Croatian Musicological Review
Vol. 53 No. 2 • 2022
Kroatian musiikkiakatemian lehti Arti musices omisti englanninkielisen numeronsa 2/2022 äänitehistorialle. Luettavissa digitaalisena verkossa.
Jugoslavian hajoamisen jälkeen seuraajavaltiot ovat ryhtyneet korostamaan omia perinteitään. Lopuksi linkit kansalliskirjastojen kokoelmiin. Kiitos Risto Pekka Pennaselle avusta.
Kroatia
Kansalliskirjasto ja yliopiston kirjasto • Äänitteet
Serbia
Kansalliskirjasto • Digitaalinen kirjasto
Milan Milovanivich
Raportti edesmenneen Milan Milovanivichin äänitteiden digitointityöstä (serbiaksi)
Montenegro
Kansalliskirjasto • Audiovisuaaliset aineistot • Digikirjastossa ei toistaiseksi äänitteitä
Bosnia
Kansalliskirjasto ja yliopiston kirjasto
Levytyksiä tulossa?
Slovenia
Kansalliskirjasto
Makedonia
Kansalliskirjasto ja yliopiston kirjasto
Pekka Gronow
** **
Toimitukselta
Artikkelin YouTube-linkit tarkistettu 28.4.2023. Linkkien internet-osoitteet saattavat muuttua ja kadota ilman varoitusta. Kiitokset karttapallon lainaamisesta, Mikko Luukko.
Tuomas Pelttari
