Yhdysvaltain korkein oikeus julkisti toisena päivänä maaliskuuta 2026 ratkaisun, jolla on merkittävä vaikutus tekoälyn ja median tulevaisuuteen. Tuomioistuimen mukaan tekoälyn tuottamalla taiteella ei ole tekijänoikeutta. Kuka tahansa voi siis käyttää sitä.
Uutisoitu ratkaisu (Blake Brittain, Reuters 2.3.) voi tuntua oudolta, mutta perustuu aukottomasti tekijänoikeuden logiikkaan. Suomen tekijänoikeuslain ensimmäisen pykälän mukaan ”sillä, joka on luonut kirjallisen tai taiteellisen teoksen, on oikeus teokseen.” Teoksella on oltava tekijä, ”se, joka on sen luonut”, jotta se voisi saada tekijänoikeuden suojan. Tekoälyn luoma teos on verrattavissa luonnon muokkaamaan esineeseen, joka voi olla poikkeuksellisen kaunis mutta ei ylitä teoskynnystä, koska sillä ei ole tekijää. Oikeushenkilö ei voi luoda mitään. Nyt tehty ratkaisu koski kuvataidetta, mutta sama logiikka pätee muihinkin teoslajeihin.
Yhdysvaltalaisen tuomioistuimen päätöstä ei voi ilman muuta yleistää muihin maihin. Sikäläinen tekijänoikeuslaki poikkea monessa suhteessa eurooppalaisesta. Yhdysvalloissa tekijä voi rekisteröidä uuden teoksensa Copyright Officessa. Tässä tapauksessa tekijäkandidaatti oli yrittänyt rekisteröidä tekoälyohjelmalla tuottamansa teoksen. Kun Copyright Office hylkäsi hakemuksen, hakija valitti päätöksestä ja sai saman tien kielteisen ratkaisun. Euroopassa ennakkoratkaisua ei voi hakea.
Amerikkalaisessa ja eurooppalaisessa tekijänoikeudessa on muitakin eroja. Tekijän on oltava luonnollinen henkilö, elävä ihminen, mutta jos sävellyksestä on tehty äänite, sillä on Euroopassa erillinen, ”tekijänoikeutta lähellä oleva oikeus”, joka kuuluu yhteisesti tallenteen tuottajalle ja teoksen esittäjille. Tuottaja on tavallisesti levy-yhtiö, oikeushenkilö. Emme tiedä, miten Yhdysvaltain korkein oikeus olisi suhtautunut, jos hakemus olisi koskenut tekoälyn avulla tehtyä musiikkitallennetta.
Tekoälyn avulla tuotettu musiikki on jo tullut yleiseen käyttöön. Maailman johtava musiikin verkkojakelija Spotify ilmoitti tammikuussa 2026, että Jacub-nimisen virtuaalisen artistin esittämää, tekoälyllä tuotettua kappaletta ’Jag vet, du är inte min’ oli kuunneltu jo viisi miljoonaa kertaa (maaliskuussa liki 13 miljoonaa kertaa). Samassa yhteydessä yhtiö ilmoitti poistaneensa palvelustaan 75 miljoonaa tekoälyllä tehtyä ”roskabiisiä”, jotka eivät täyttäneet sen kriteerejä. Spotifyn liiketoimintaidea on, että kuka tahansa voi tarjota tuottamaansa musiikkia palveluun, ja tuottajalle maksetaan korvausta soittokertojen mukaan. Spotify ei kerro, kuka on ladannut Jacubin palveluun, mutta jos se on yhtiön omaa tuotantoa, se säästää menetelmän avulla melkoisen summan.
Mitä tapahtuu, jos radioasema alkaa soittaa Jacubin esityksiä lähetyksissään? Normaalisti radioasemat maksavat korvauksia soittamastaan musiikista säveltäjille, esiintyjille ja tuottajille; Suomessa tämä tapahtuu Teoston ja Gramexin kautta. Toistaiseksi emme tiedä, suojaako EU:n ja Suomen tekijänoikeuslaki tekoälyn avulla tuotettua musiikkia. Oletetaan kuitenkin, että se katsottaisiin Yhdysvaltain korkeimman oikeuden ratkaisun mukaan vapaaksi. Tällöin musiikkia voitaisiin esittää radiossa ilman korvausta. On myös ajateltavissa, että sävellys (teos) olisi vapaa mutta tallenne suojattu. Silloin radiosoitosta maksettaisiin vain Gramex-korvausta.
Käytännössä vain harvat radioasemat tulisivat toimeen pelkällä tekoälymusiikilla. Kuuntelijat toivovat tunnettuja artisteja ja tuttuja kappaleita. Mutta jos virtuaalinen Jacub esiintyisi riittävän usein televisiossa, hänen kasvonsa ja ”persoonallisuutensa” alkaisivat tulla tutuksi, ja ’Jag vet, du är inte min’ tai sen suomenkielinen versio alkaisivat soida kuuntelijoiden korvissa. Ehkä hän jopa voittaisi Uuden Musiikin Kilpailun.
Käytännössä ”tekoälypoikkeusta” olisi tosin helppo kiertää. Tekoälyn tapaisia keinoja on jo pitkään käytetty apuna äänitetuotannossa, tekoäly voi tuottaa taustan ja elävä ihminen laulaa sen päälle oman osuutensa. Ihminen voisi kirjoittaa tekstin ja kone sävelen, jolloin yhteisteos olisi kiistatta suojattu. Tulossa on pitkä ylimenokausi, jonka aikana ihminen ja koneäly hakevat omaa paikkaansa taiteen tuotannossa ja syntyy monenlaisia yhdistelmiä.
Samaan aikaan kun tekoälyllä tuotettujen teosten suojaa selvitetään, taistellaan myös tuotantoketjun toiseen päähän kuuluvista oikeuksista. Tekoäly ei synny tyhjästä, ohjelmat rakennetaan tyypillisesti niin, että niihin syötetään valtava määrä olemassa olevaa informaatiota, jonka perusteella ohjelma kehittää uutta tietoa ja uusia toimintamalleja. Alkuvaiheessa tekoälylle syötettiin tekstiä. Google kertoi avoimesti skannanneensa valtavan määrän kirjoja ja lehtiä, mutta nykyisin aineistona voidaan käyttää myös kuvia ja musiikkia. ’Jag vet, du är inte min’ on syntynyt tuhansien olemassa olevien sävelmien pohjalta.
Tekoälyinnostuksen alkuvaiheessa tällaiselle toiminnalle aplodeerattiin, vaikka se oli monilta osin selvästi tekijänoikeuslain vastaista. Suojatuista teoksista saa tehdä kopioita yksityiseen käyttöön, mutta tätä oikeutta ei ole yhtiöillä. Teoksia saa siteerata, mutta tällöin alkuperäisen teoksen ja tekijän nimi on mainittava. Tekijänoikeuslaki ei suojaa virallisjulkaisuja kuten lakikirjaa eikä teoksia, joiden tekijän kuolinvuodesta on kulunut yli 70 vuotta, mutta jos tekoälyn kehittäjä skannaa miljoona kirjaa, niiden joukossa on varmasti myös suojattua aineistoa, jonka käyttämiseen olisi pitänyt pyytää etukäteen lupa.
Jos epäilen, että tekoälyohjelmaa varten on tehty laiton kopio myös minun kirjastani, on jokseenkin toivotonta ryhtyä käräjöimään. Olen yksi miljoonista. Suomessa yksityishenkilö voi nostaa ryhmäkanteen vain kuluttajana. Yhdysvalloissa tilanne on toinen, ja siellä tekijäjärjestöt ovat saaneet aikaan kollektiivisia korvausjärjestelmiä, jotka muistuttavat Suomen hyvitysmaksua. Musiikin ja elokuvien tekijöillehän maksetaan meillä korvauksia siitä, että kuluttajilla on mahdollisuus tehdä yksityiseen käyttöön kopioita heidän teoksistaan, vaikka kukaan ei pysty todistamaan, että juuri hänen teoksiaan on kopioitu.
Euroopan parlamentti hyväksyi hiljattain tekijänoikeussuositukset tekoälylle (Hanna Freyborg, Helsingin Sanomat 10.3.). Uutisen mukaan suojatun materiaalin käytöstä tulisi maksaa ”asianmukainen korvaus” luovalle alalle. Kyseessä oli vasta suositus, eikä parlamentilla näytä olevan mitään ajatusta siitä, miten asianmukaisen korvauksen määrä laskettaisiin, tarvittavat varat kerättäisiin ja korvaukset jaettaisiin. Mikä olisi minun osuuteni, paljonko maksettaisiin Käärijälle? Parlamentti yhtyi kuitenkin Yhdysvaltain korkeimman oikeuden kantaan siinä, ettei täysin tekoälyn avulla luoduilla teoksilla pitäisi olla tekijänoikeuden suojaa. Elämme siis mielenkiintoisia aikoja, kun odotamme, miten asia etenee EU:ssa ja lopulta Suomessakin.
Pekka Gronow
Euroopan parlamentti kotisivu
Gramex kotisivu
Teosto kotisivu
Supreme Court of the United States kotisivu
U.S. Copyright Office kotisivu