Pekka Gronow katsoo Viroon
Harharetkiä YouTubessa • Osa 39
Latvia • Liettua • Puola • Venäjä • Euroviisut
Tervetuloa Pekka Gronowin kirjoitussarjan Harharetkiä YouTubessa pariin. Gronow valitsee aiheekseen musiikkiympäristöjä ympäri maailmaa – Euroopasta ja kauempaa. Gronowin 39. artikkelin aiheena on Viron populaarimusiikki. Sarjan kaikki osat ovat selattavissa kuvitetulla koontisivulla.
Gronow käyttää musiikin tiedonhakuun kirjastojen, kustantajien ja erilaisten verkkomusiikkitoimijoiden hakukoneita. Lähteitä ja täsmälöytöjä on listattu artikkelin loppuun. Suomalaisten kirjastojen valikoimia on linkitetty Finna.fi-palveluun.
Jos YouTuben linkit eivät heti näy, niin klikkaa sivun reunassa löytyvää evästeasetusten painiketta ja valitse salli kaikki evästeet.
M.A. Numminen (vas.), Unto Mononen ja Pekka Gronow vuonna 1968. Kuva: Pekka Gronow
Pekka Gronow
Viro
Kaikki suomalaiset ovat varmasti samaa mieltä siitä, että virolaiset ovat meidän läheisin veljeskansamme. Tästä huolimatta virolainen musiikki on hämmästyttävän huonosti tunnettua. Pelkäänpä, että jos keskivertosuomalaiselta tiukattaisiin vastausta, äkkiseltään ei tulisi mieleen muuta kuin Georg Otsin ’Saarenmaan valssi’.
Sodan jälkeen, kun yhteydet Suomen ja Viron välillä olivat neuvostomiehityksen takia hyvin hankalat, Georg Ots toimi jonkinlaisena epävirallisena kulttuurilähettiläänä ja sai myös käydä Suomessa levyttämässä. Saarenmaan valssi oli vuonna 1957 useita kuukausia kymmenen eniten myydyn levyn joukossa. Laulun säveltäjää Raimond Valgrea (1913–1949) voidaan hyvin pitää modernin virolaisen populaarimusiikin isänä. Nuorena kuolleen säveltäjän muistomerkki on pysyvästi Pärnun rantapuistossa.
Saarenmaan valssin 78 kierroksen levyn kääntöpuolella oli Valter Ojakäärin (1923–2016) ’Kalastajan laulu’. Molemmat olivat aloittaneet muusikon uransa Pärnussa jo ennen sotaa. Ojakääristä tuli monipuolinen muusikko, säveltäjä ja musiikkitoimittaja. Kolmiosainen Viron populaarimusiikin historia on alan perusteos, jonka osat 1 ja 3 löytyvät myös Finnasta. ’Vaibunud viiside kaja’ (Häipyneiden laulujen kaiku, 2000) käsittelee sotaa edeltäneen itsenäisen Viron aikaa, ’Omad viisid võõras väes’ (Omat laulut vieraassa vallassa, 2003) sotavuosia ja ’Sirp ja saksofoon’ (2008) neuvostoaikaa. Popmuusikasta (1978, uusi painos 1983) oli luultavasti ensimmäinen Neuvostoliitossa julkaistu kirja rock-musiikista. Ojakäär julkaisi myös Raimond Valgren elämäkerran sekä laadukkaan jazzin historian ja oli mukana organisoimassa legendaarisia Tallinnan jazzfestivaaleja 1967. Suomesta mukana oli Erik Lindströmin yhtye. Vastu kerkivale kuule on Ojakäärin vahvasti jazzpitoinen albumi vuodelta 1976.
Valter Ojakäär: Vastu kerkivale kuule
Suomen ja Viron välisissä musiikkiyhteyksissä neuvostoaikana olisi vielä paljon tutkimista. Virolaisia levyjä ei Suomessa juuri ollut myynnissä. Yleisradioyhtiöt näyttävä olleen erikoisasemassa, ja Suomen ja Viron Naapurivisat (1966–1970) ja Sävelsillat (vuodesta 1966 alkaen) tekivät puolin ja toisin taiteilijoita tunnetuiksi. Tunnettuja iskelmälaulajia Virossa näihin aikoihin olivat mm. Heli Lääts, Artur Rinne, Marju Kuut ja Uno Loop. Viron kansalliskirjaston julkaisemasta vinyylilevyjen diskografiasta käy myös ilmi, että kaikki levyttivät ahkerasti.
Vuonna 1972 laulajien joukkoon ilmestyi uusi tulokas, Jaak Joala (1950–2014). Kaksikielinen Joala oli pian kuuluisa koko Neuvostoliitossa. Hän voitti iskelmäfestivaaleja kautta Itä-Euroopan, tähditti musiikkielokuvia, levytti duettoja vakiintuneiden tähtien kanssa ja koristi nuorisolehtien sivuja – ennen niin vakavahenkiset julkaisut kuten Moskovski komsomolets olivat alkaneet julkaista juttuja iskelmätähdistä. Virolaisten muusikoiden keskuudessa kiertää vieläkin juttu siitä, miten Joala saattoi parissa tunnissa kiitää sen aikaisilla huonoilla teillä Tallinnasta Riikaan levyttämään kun Raimonds Paulsilta tuli kutsu. Hänen ihailijoihinsa kuulunut KGB-kenraali oli kuulemma kirjoittanut hänelle ajokortin, jolla sai vaikka ajaa poliisin päälle ilman seurauksia. Jutun todenmukaisuudesta en kuitenkaan mene takuuseen. En ole saanut selville, kävikö Joala koskaan esiintymässä Suomessa, tai näytettiinkö edes hänen filmejään televisiossa. Ehkä hänellä oli idässä niin paljon työtä, ettei se kiinnostanut. Filmit olivat aidosti hauskoja, esimerkiksi Kaksosissa hän esittää sekä itseään että omaa kaksoisveljeään.
Jaak Joala & Sofia Rotaru: Lavanda
Jaak Joala edusti Valeri Leontjevin, Sofia Rotarun ja Alla Pugatshovan rinnalla 1980-luvulla hitaasti modernisoituvan Neuvostoliiton populaarimusiikin virallista valtavirtaa, jonka toivottiin auttavan neuvostokansalaisia unohtamaan ikävät tapahtumat Afganistanissa. (Harri Rinteen kirjassa Laulava vallankumous virolaiset muusikot kertovat kokemuksiaan neuvostoarmeijan viihdytysjoukossa Afganistanissa). Joala lopetti julkiset esiintymisensä pian Viron itsenäistymisen jälkeen ja keskittyi musiikinopettajan työhön. Hän ei myöskään suostunut jälkeen päin muistelemaan toimittajille värikkäitä menestyksen vuosiaan.
Samaan aikaan Virossa oli syntynyt vastakulttuuri: Neuvostoliiton rock-piireissä Viro tunnettiin kiinnostavimpana alueena, vaikka sen kieltä harva ymmärsikään. Artemi Troitskin kirjassa Terveisiä Tšaikovskille mainitaan lähes yhtä monta virolaista kuin venäläistä rock-yhtyettä: Gunnar Graps, In spe, Kaseke, Karavan, Magnetic Band, Music seif, Propeller, Radar, Rock hotel, Ruja, Synopsis ja Vitamin. Useimmat ovat kuultavissa YouTubessa, ja alkuperäisiä julkaisuja voi hankkia kohtuuhintaan vinyylilevyjen markkinapaikoilta. Kuunnelkaa vaikka Gunnar Grapsin ’Selles meeletus ilmas’ (Tässä mielettömässä säässä) – eikö tulekin Hurriganes mieleen?
Gunnar Graps: Selles meeletus ilmas
Murroskauden alkaessa virolaisten punkkareiden täytyi aluksi kuitenkin käydä levyttämässä lahden pohjoispuolella – matkustaminen oli sentään jo helpottunut. Villu Tammen ja J.M.K.E:n Tere perestroika julkaistiin meillä vuonna 1989 Stupido Twins -yhtiön toimesta.
J.M.K.E. | Ari Väntänen • Levyhyllyt
• Külmale maale – vapaata ajattelua vallankumouksen aikaan
Harri Rinteen Laulava vallankumous valottaa laajemmin 1980-luvun virolaisen musiikin poliittista puolta. Se on muusikoiden haastatteluihin perustuva kirja aikakaudesta, jolloin muusikot yhä rohkeammin ottivat kantaa politiikkaan. Tartun laulujuhlilla 1988 kaikki esiintyjät lauloivat yhdessä Alo Mattiisenin laulun ’Eestlane oon ja eestlaseks jään’. Taustalla hulmusivat jo Viron itsenäisyyden ajan tasavallan liput.
Olen virolainen ja virolaisena pysyn
sillä virolaiseksi minut on luotu
Virolaisena on olla hyvä, vapaana kuin esi-isät
Niin, juuri niin, vapaana kuin esi-isätsuom. Harri Rinne
Ivo Linna & In spe: Eestlane oon
Laulava vallankumous johti Baltian maiden itsenäistymiseen vuonna 1991. Hieman paradoksaalisesti se merkitsi aluksi populaarimusiikin kasvuedellytysten heikentymistä. 1980-luvulla virolaisella musiikilla oli ollut turvatut markkinat, kaikki julkaistut levyt kävivät kaupaksi. Ohjelmiston suunnittelussa tuottajien oli otettava huomioon sensuurin ohjeet, mutta nekin tulivat vuosi vuodelta väljemmiksi. Itsenäistymisen jälkeen sensuuria ei tarvinnut enää pelätä, mutta kotimainen musiikki joutui nyt avoimeen kilpailuun kansainvälisen tuotannon kanssa. 1990-luvulla Virossa julkaistiinkin huomattavasti vähemmän levyjä kuin edellisellä vuosikymmenellä.
Itsenäistynyt Viro liittyi nopeasti EU:hun, NATOon ja tietysti myös Eurovision laulukilpailuun – ne olivat virolaisille merkkejä siitä, että kuuluttiin taas läntiseen Eurooppaan. 1980-luvun isänmaallinen hehku katosi kuitenkin nopeasti: Viron edustajat Euroviisuissa lauloivat enimmäkseen englanniksi, tavallisesti yhtä huonolla menestyksellä kuin suomalaiset (vuonna 2004 Neiokõsõ kilpaili sentään vörun murteella, sekään ei auttanut). Vuonna 2001 Tanel Padar ja arubalainen Dave Benton nousivat kuitenkin kilpailun voittajiksi – tietysti englanninkielisellä – kappaleellaan ’Everybody’.
Tanel Padar & Dave Benton: Everybody
Euroviisut antavat tietysti vain kalpean kuvan minkä tahansa maan musiikista. Nopea katsaus modernin Viron populaarimusiikkiin löytyi vironkielisen wikipedian artikkelista Popmuusika Eestis. Vaikka viron kielen taitoni on olematon, musiikkitermit toimivat yli kielirajojen, ja hätätilassa google translate auttaa.
Jos kaipaa vielä tarkempaa tietoa, voi hakea meidän Emma-palkintojamme vastaavien Eesti popmuusika aastauhinnad -tunnustusten luetteloa. Artistien lisäksi palkintoja on myönnetty mm. säveltäjille, vuoden videolle, vuoden radiohitille, vuoden levy-yhtiölle ja muille musiikkialan vaikuttajille. Wikipedian suomenkielisestä versiosta löytyy vielä täydellisempi luettelo, josta käy mm. ilmi, että vuonna 2000 vanha tuttavamme Valter Ojakäär palkittiin pitkäaikaisesta vaikutuksestaan Viron musiikkielämään. Jos käy läpi palkinnonsaajien luettelon 25 vuoden ajalta, saa aika hyvän kuvan alan kehityksestä lahden eteläpuolella. Useimmilla artisteilla on lisäksi wikipediassa (tai virolaisittain vikipeediassa) omat sivustonsa, ja YouTubesta voi kuunnella näytteitä. Otetaan vaikka esimerkiksi Virossa vuoden 2022 radiohitiksi nimetty Liis Lemsalun ja Stefanin ’Doomino’. Miksi ei tätä kuultu suomalaisilla radiokanavilla?
Liis Lemsalu & Stefan: Doomino
Vuoden 2024 euroviisuissa virolaiset eivät enää yrittäneet toistaa vuoden 2001 menestystä enganninkielisellä kappaleella, vaan edustajaksi valittiin varsinainen musta hevonen: yhtye nimeltä 5miinust ja Puuluup. Kisoissa kappale ei menestynyt, ja olisi mielenkiintoista tietää, millaista jälkipyykkiä Virossa on valinnasta käyty. Luin kuitenkin, että Ruotsissa se on jo noussut kymmenen suosituimman kappaleen joukkoon – populaarimusiikin virtauksia on vaikea ennustaa. En kuitenkaan jaksa uskoa, että tästä tulisi ainakaan uutta Saarenmaan valssia.
Pekka Gronow
5miinust & Puuluup
📚
Kirjallisuutta
Virolaisesta populaarimusiikista löytyy suomalaisista kirjastoista runsaasti kirjallisuutta. Finna.fi:n avulla voit hakea teoksia suomeksi, viroksi ja englanniksi.
📚
Lue lisää virolaisesta populaarimusiikista
Finna.fi
Laulava vallankumous – Viron rocksukupolven ihme Harri Rinne, 363 sivua | Johnny Kniga 2007
Terveisiä Tšaikovskille – Rock Neuvostoliitossa Artemi Troitski & kääntäjä Anton Nikkilä, 195 sivua | Vastavoima 1988
Saarenmaan valssi – Georg Otsin elämäkerta Kulle Raig, 287 sivua | Gummerus 2002
📚
Lue lisää virolaisesta populaarimusiikista ja Jaak Joalasta
Finna.fi
Laulev revolutsioon – Eesti rokipõlvkonna ime Harri Rinne & soome keelest tõlkinud Sander Liivak, 343 sivua | Varrak 2008
Jaak Joala – Kuulsuse ahelad Margit Kilumets, 395 sivua | Hea lugu 2015
Jaak Joala – Ka unustuse jõel aeg kord silla loob Paavo Kangur, 197 sivua | Kunst 2015
Raimond Valgre – legend [Tuntud & tundmatu] Jaak Ojakäär + Henn Rebane (harmonikka) & Tõnu Raadik (viulu), 199 sivua • kirja + CD | TEA Kirjastus 2010
Džäss Eestis 1918–1945 Tiit Lauk & toimetanud Agnes Ojala & kaanekujundus Tiina Sildre, 253 sivua • kirja + CD | Kirjastus Argo 2010
Trammiga Moskvasse – Eesti muusikute seiklused siinja sealpool raudset eesriiet Andres Oja, 226 sivua | Tänapäev 2018
Rockrapsoodia – Eesti rockmuusika sünnilugu Vello Salumets, 395 sivua | Outlaw Music / SE&JS 2013
Eesti vinüülplaatide diskograafia 1954–2010 – Discography of Estonian vinyl records 1954–2010 Koostajad Katre Riisalu & Marika Koha & Rena Tüür & Nansi Leppik & toimetajad Mari Sibul & Tiina Aasman & tōlkinud Helen Pōldmäe, 331 sivua | Eesti rahvusraamatukogu 2011
📚
Lue lisää
Valter Ojakäär
Finna
Vaibunud viiside kaja [Eesti levimuusika ajaloost, 1] Valter Ojakäär, 549 sivua | Eesti Entsüklopeediakirjastus 2000
Sirp ja saksofon [Esti levimuusika ajaloost, 3] Valter Ojakäär & toimetanud Aime Kons & kaane kujundanud Tiina Alver & kujundanud Maaja Kukerman, 659 sivua | Kirjastus Ilo 2008
Popmuusikast Valter Ojakäär, 424 sivua | Eesti Raamat 1978
Popmuusikast Valter Ojakäär, 310 sivua | Eesti Raamat 1983
📚
Read more about Estonian music culture
Finna.fi
Back In The USSR – The True Story of Rock In Russia Artemi Troitski, 154 pages | Omnibus 1987
The Power Of Song – Nonviolent National Culture In The Baltic Singing Revolution Guntis Šmidchens, 446 pages | University of Washington Press 2014
The Garland Encyclopedia of World Music Volume 8 – Europe Editors Timothy Rice & James Porter & Chris Goertzen, 1144 pages | Garland 2000
📱
Lue lisää verkosta
Eesti Muusikaauhinnad (EMA)
Wikipedia
💿
Eri esittäjiä
Finna.fi
Zdrastui Mockba! – Terve Moskova • LP | Polarvox 1987
Back In The ESSR – From The Archives of Eesti Raadio 1966–1982 • CD | Umblu Records 2003
Biit piraadid – Eesti biitmuusika avaldamata lindistusi ansamblitelt / Estonian 60’s beatmusic scene • CD | Rampade Org 2006
💿
Georg Ots
Finna.fi
Saarenmaan valssi [20 suosikkia] • CD | F Records / Fazer Records 1995
Unustamatu Georg Ots • 4CD | SE & JS Meedia 1995
Mister Iks – pojot Georg Ots | Melodija 1996 & 2007
Georg Ots – Suuri taiteilija • Kultaiset muistot – rakkaimmat laulut • 2CD | Warner Music Finland 2005
💿
Lenna Kuurmaa
Finna.fi
Lenna | Mortimer Snerd Records 2012
Teine | Raud Meedia 2013
3X | Sony Music / Made In Baltics Entertainment 2018
💿
J.M.K.E.
Finna.fi
Kylmälle maalle | Stupido Twins Records 1989
Gringode kultuur | Stupido Twins Records 1993
Sputniks In Pectopah – 14 Evergreen Russian Melodies | Stupido Twins Records 1995
Rumal Nali – 23 keskmise, sita ja väga sita saundiga hitti • kasetti | Fucking Cunt Records 1996
Jäneste invasioon | Stupido Records / Georg Scherer Systems 1996
Totally Estoned – The Best Of J.M.K.E. | Tug Rec 1997
Õhtumaa viimased tunnid | Kaljukotkas / Stupido Records 2000
Ainult planeet | Kaljukotkas / Stupido Records 2002
Mälestusi Eesti – NSV-st | Kaljukotkas / Stupido Records 2006
Jasonit ei huvita – valimik kavereid | Stupido Records / Morss 2011
Kirves, Haamer, Kühvel ja Saag • kasetti | Omakustanne 2016
Joon • kasetti | Omakustanne 2018
Toimitukselta
Artikkelin YouTube- ja Finna.fi -linkit tarkistettu 27.8.2024. Linkkien internet-osoitteet saattavat muuttua ja kadota ilman varoitusta. Kerro mieluusti päivitystarpeista toimitukseen [tuomas.pelttari@hel.fi].
Tuomas Pelttari