Antti Impivaara – kaikkien pitäisi päästä johonkin huutamaan kun siltä tuntuu • Oma levyhylly

Oma levyhylly avaa kirjaston ystävien fanituksen kohteita

Antti Impivaara
Oma levyhylly • Osa 12

Pitkän linjan musiikkikirjastolainen Antti Impivaara aloitti harjoittelijana Turun kaupunginkirjastossa 2005. Hän on toiminut pääkirjaston musiikkiosaston ohella erilaisissa projekteissa ja sijaisuuksissa mm. Kirjasammossa ja Kansalliskirjastossa.

Antti Impivaara Fotografiska-museossa Tukholmassa.

Antti Impivaara Fotografiska-museossa Tukholmassa.

Duran ja huuto

– Ensimmäinen musiikkimuistikuvani on ehkä päiväkodista, jossa kuulin jokin lastenlaulurockin. Muistan, että oli heti paljon paremman kuuloista kuin normaalit lastenlaululällätykset. Ensimmäinen bändi, josta muistan pitäneeni, oli Duran Duran. Olin kuusivuotias kun Arena-konserttitaltiointi tuli televisiosta. Tallennetta tuli katsottua videonauhurilta useaan otteeseen.

– Minua yritettiin saada viulutunneille. Muistan elävästi, kuinka olisin halunnut ennemmin sähkökitaran – ja lauloin tahallani nuotin vierestä laulukokeessa… Tätä tuli myöhemmin hieman harmiteltua, kun ymmärsi miten tuo viulunsoittotaito ja musiikkiteoriaymmärrys olisi varmasti edesauttanut musiikkiuraa; kotikunnassa kuitenkin oli musiikkiopisto, ja yläasteella ja lukiossa oli mahdollista treenata koulun jälkeen musiikkiluokan laitteilla. Saimme myös aikanaan ala-asteen pommisuojan treenikämpäksi perustettuamme paikallisen elävän musiikin yhdistyksen.

Oslossa.

Antti Impivaara Oslossa.

– Musiikin tekeminen, tai ehkä nykyisin ennemmin soittaminen itsessään, on ennen kaikkea terapeuttista toimintaa. Toki varmaankin lähtisin keikallekin, jos joku jostain syystä kysyisi, mutta ymmärrän hyvin, että kun keikkapaikkojen tilanne (etenkin Turussa) on mitä on, niin tuskinpa paljoa enää tilaisuuksia olisi. Mutta se, että on mahdollisuus luoda jotain, pitää kovaa ääntä, melskata ja karjua yms. on erinomainen tapa nollata asioita. Kaikkien pitäisi päästä johonkin huutamaan kun siltä tuntuu.

– En ehkä sanottavammin ole koskaan niin tuntenut Turun bändiskeneä, tai kokenut kuuluvani mihinkään sellaiseen. Mutta musiikin kautta on tullut useita ystäviä ja tuttavuuksia, mikä itsesään on tietysti hienoa.

Keikalla.

Antti Impivaara keikalla.

– Muistan kun kävimme koululaisina kirjastossa. Saattaa olla, että kirjasto oli jo silloin minulle tärkeä. Joka tapauksessa ryhdyin jo ala-asteella viettämään siellä aikaa koulun jälkeen. Ja varsinkin yläasteella ja lukiossa olin usein etsimässä luettavaa. Lisäksi kirjastosta sai vinyylilevyjä kuunneltavaksi. Minulla ei ollut CD-soitinta ennen kuin vasta lukioikäisenä. Radiosta nauhoitettu musiikki ja myös kirjaston älpyt olivat tärkeässä roolissa musiikkikasvattajana.

Töihin musiikkikirjastoon, Turun yliopistoon ja Kansalliskirjastoon

– Olin juuri saanut valmiiksi kandin tutkielman Turun yliopistolta, olin työtön ja tarvitsin harjoittelupaikkaa. Tuolloin yliopistolla oli vielä oma akateeminen työkkäri, josta minua kehotettiin hakemaan kirjastolta työelämävalmennuspaikkaa. Pääsinkin sitä kautta Turun musiikkiosastolle joulukuussa 2005, ja pian tein jo sijaisuuksia. Kävin opiskelemassa alaa Oulussa, jonka jälkeen minut sitten jo vakinaistettiin kirjastovirkailijaksi vuonna 2011.

– Vuosina 2019–2020 olin työssä Turun yliopiston metatietotiimissä. Tein siellä yleisiä kuvailutöitä ja asiakaspalvelua. Vastuullani oli erikoiskokoelman läpikäyntiä, mutta ehkä keskeisimmäksi tehtäväksi tuli järjestelmänvaihto ja siihen liittyvät asiat.

– Kansalliskirjastoon hakeuduin vuonna 2022, bongattuani kiinnostavan työpaikkailmoituksen Kirjastot.fi-ammattikalenterin kautta. Työssä oli oikeastaan kaksi puolta. Toisaalta olin mukana projektissa (jonka kestoon pesti oli sidottu) linkitetyn datan hankkeessa, mutta myös Melindan yleisten kirjastojen yhteyshenkilönä. Lisäksi oli tietysti monenlaista muuta pientä ja suurempaa, kuten organisaatioissa aina on: esimerkiksi Melinda-postiin vastaaminen, tietokantahuolto ja tapahtumien järjestäminen.

– Jollain tavalla hienointa ehkä oli se, miten tuolloin pääsi kirjastotyön ytimeen. Kansalliskirjasto on kuitenkin monelta osin tukijalka, jonka päällä Suomen kirjastolaitos seisoo tätä nykyä. Esim. Finna on vakiintunut monen kirjaston pääasialliseksi verkkopalveluksi ja tietysti kansalliset kuvailusuositukset, Melinda kansallisena tietovarantona yms.

Palvelut versus resurssit

– Kun palasin työhön Turun musiikkikirjastoon vuonna 2025 koko toimenkuvani oli muuttunut. Aiemmin tein laajemmin valintaa ja kokoelmatyötä, lehtityötä yms. Poissa ollessani musiikkiosastoon oli ympätty pajatoimintaa (mm. 3D-tulostimet ja vinyylileikkuri yms.) ja sijaiseni olivat tehneet tätä työtä, joka sitten lankesi minun vastuulleni. Nykyisin työpäivästä on asiakaspalvelua noin neljä tuntia. Se tarkoittaa, että esimerkiksi kokoelmatyön tekemiseen ei juuri aikaa enää jää.

– Kirjastoon tuodaan uusia palveluita koko ajan. Se mistä on karsittu on resurssit. Eli aiempia tehtäviä yritetään tehdä siinä missä uusiakin, mutta aikaa ei tietysti ole, kun täytyy tehdä näitä uusia tehtäviä ja suunnitella niihin liittyviä asioita ja kouluttaa niihin vaikkapa harjoittelijoita. Resurssien vähyys näkyy myös niin, että aineistoa karsitaan jatkuvasti. Kelluvat kokoelmat tulivat, jotta edes jotenkin saataisiin kokoelmia. Aineistomäärärahat ovat jatkuvasti pienentyneet.

– Sen sijaan, että uusiin palveluihin ja tehtäviin rekrytoitaisiin uusia osaajia, työntekijöiden täytyy nyt omaksua jatkuvasti uutta ja tehdä lisää aiempien työtehtäviensä päälle. Tämä tarkoittaa sirpaleisuutta ja sitä, että on vaikeaa keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Yleisissä kirjastoissa etenkin toimenkuvat ovat muuttumassa, mutta on vaikeaa sanoa millaisiksi. Työnhakuilmoitusten perusteella ei perinteisiä kirjastotöitä ainakaan ole tarjolla vaan pääasiassa haetaan jonkinlaisia tapahtumaihmisiä ja digiopastajia.

Viesti puolta nuoremmalle Antille

– Ehkä olisi voinut lähteä suoraan lukemaan informaatiotutkimusta, esim. Tampereelle, vaikka en kyllä kadukaan humanististen tieteiden opintoja. Koen että laaja yleissivistys on tärkeä osa kirjastotyötä ja ehdoton apu ainakin. Ehkäpä koittaisin vakuuttaa, että hommat suttaantuu ajallaan.

Stavangerissa.

Antti Impivaara Stavangerissa.

Antti Impivaaran
Oma levyhylly
1–8

Sielun VeljetIsmo AlankoNick Cave & The Bad SeedsNine Inch NailsThe AuteursCalexicoAnna CalviGaye Su Akyol

Sielun Veljet: Suomi-Finland • Ismo Alanko: Kun Suomi putos puusta (Poko Rekords 1988 ja 1990). Banneri

Sielun Veljet ja Ismo Alanko

Suomi–Finland Sielun Veljet | Poko 1988
Kun Suomi putos puusta Ismo Alanko | Seal On Velvet 1990

Sielun Veljet ja hitusta myöhemmin Ismo Alangon Kun Suomi putos puusta olivat ensimmäiset varsinaiset musiikilliset herättäjät minulle. Aloin ymmärtää, että on musiikkia ja musiikkia.

Sielun Veljet: Haista vittu • 12″-singleltä Ihminen
1988

Nick Cave & The Bad Seeds

Nick Cave & The Bad Seeds: The Good Son (Mute 1990).

The Good Son Nick Cave & The Bad Seeds | Mute 1990

– Näin Nick Caven ensimmäistä kertaa elävänä vuoden 1997 Ruisrockissa. Elävimmin mieleeni jäi Ship Song. Cave oli siirtynyt tuotannossaan seesteisemmille urille, mutta muistan yhä livenä esitysten intensiteetin. Harvalla artistilla kerta kaikkiaan on vastaavaa karismaa.

Ship Song • albumilta The Good Son
1990

Nine Inch Nails

Nine Inch Nails: The Downward Spiral (Interscope 1994).

The Downward Spiral Nine Inch Nails | Interscope 1994

Trent Reznorin johtama Nine Inch Nails oli minulle varsin tärkeä yhtye, A Warm Place soi usein CD:ltä jo nuoruusvuosinani. Myöhemmin Reznor avoimesti on kertonut, kuinka kappale on kutakuinkin nyysitty David Bowielta. Reznor ei vain löytänyt alkuperäistä kappaletta enää, kun oli A Warm Placen tehnyt. Kyseessä on alun perin viskimainokseen tehty Crystal Japan.

A Warm Place • albumilta The Downward Spiral
1994

The Auteurs

The Auteurs: New Wave (Hut 1993).

New Wave The Auteurs | Hut 1993

– Brittipop ei sinällään ollut itselleni merkittävä ilmiö, mutta isojen nimien taustalla tapahtui tietysti kaikenlaista. The Auteurs ei koskaan saanut juurikaan nimeä, mutta olen aina nauttinut Luke Hainesin sardonisesta tyylistä ja kekseliäistä sanoituksista. How Could I Be Wrong ei ehkä ole sinänsä suosikki yhtyeeltä, mutta se oli ensimmäinen minkä kuulin ja sikäli tärkeä.

How Could I Be Wrong • albumilta New Wave
1993

Calexico

Kaunis ja haikea kappale tuo aina mieleen yhden, ainakin muistoissani, aurinkoisen kesän.

Two Silver Trees • albumilta Carried To Dust
2008

Anna Calvi

Anna Calvi menee sarjaan karismaattiset esiintyjät, kuten Nick Cave. Ja kuten Caven, olen onnistunut näkemään Calvin useammin kuin kerran. Uskomaton kitaralahjakkuus.

Rider To The Sea • albumilta Anna Calvi
2011

Gaye Su Akyol

Turkkilainen Gaye Su Akyol on malliesimerkki siitä, miten musiikkiosastolla työskentely mahdollistaa uusien artistien löytämisen. Yhtenä päivänä vastaan vain tulee jotain, josta haluaa tietää mitä se on ja hyvällä tuurilla huomaa pitävänsä.

Gaye Su Akyol: Meftunum Sana • albumilta İstikrarlı Hayal Hakikattir
2018

💿🎥
Antin musiikkivalintoja kirjastovalikoimissa
Finna.fi

Arena – An Absurd Notion Duran Duran • DVD | EMI 2004
Ihminen // Seireenit / Haista vittu  Sielun Veljet • 12″ | Poko 1988
Suomi – Finland  Sielun Veljet | Poko 1988
Lokaa ja kuita // Minä, minusta, minuun / Vanhuus  Ismo Alangon Radio • 12″ | Poko 1989
Kun Suomi putos puusta – ääniä vapaan pudotuksen aikakaudelta Ismo Alanko | Seal On Velvet 1990 • LP Svart 2020
The Good Son  Nick Cave & The Bad Seeds | Mute 1990
The Boatman’s Call  Nick Cave & The Bad Seeds | Mute 1997
The Downward Spiral  Nine Inch Nails | Nothing / TVT / Interscope 1994
New Wave The Auteurs | Caroline 1993
Now I’m A Cowboy The Auteurs | Virgin 1994
Carried To Dust Calexico | City Slang / Quarterstick 2008
Anna Calvi Anna Calvi | Domino 2011
İstikrarli hayal hakikattir Gaye Su Akyol | Dunganga / Glitterbeat 2018

📱🎶
Antin musiikkivalinnoista kirjastoblogissa Levyhyllyt

David Bowie 1947–2016 • Lähtölaskenta tähtiin • Space Oddity [1969 • 1972]
David Bowie 1947–2016 • Enemmän voimaa rauhallisuudesta • hours… [1999]
David Bowie 1947–2016 • jazzia ja rockia moderneimmillaan • ★ Blackstar [2016]
Duran Duran – tie tähtien joukkoon • Rio [1982]
Duran Duran – iso juttu, unohdettu klassikko • Big Thing [1988]
Ismo Alanko – ajan hermolla • Jäätyneitä lauluja [1993]
Ismo Alanko – ainutlaatuinen hetkien sarja • Yksin Vanhalla [2017]
Nick Cave & The Bad Seeds – pimeä tie kohti valoa • Skeleton Tree [2016]
Nine Inch Nails – loikka lähitulevaisuuteen • Pretty Hate Machine [1989]
Sielun Veljet – unohdettu klassikko • Softwood Music – Under Slow Pillars [1989]

Intervalli 2/2025

Intervalli 2 2025. Kansikuvassa: Jaakko Laitinen. Valokuva: Lola Cervantes

Oma levyhylly. Design: Harri Oksanen

Musiikkikirjastoyhdistys. Logo: Oskar Salo 2025

Musiikkikirjastot.fi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *