Pekka Gronow katsoo country-musiikin maailmaan Kanadassa ja Yhdysvalloissa
Harharetkiä YouTubessa • Osa 46
Pohjois-Amerikan alkuperäiskansat • Québec

Tervetuloa Pekka Gronowin kirjoitussarjan Harharetkiä YouTubessa pariin. Gronow valitsee aiheekseen musiikkiympäristöjä ympäri maailmaa – Euroopasta ja kauempaa. Gronowin 46. artikkelin aiheena on Kanadan ja Yhdysvaltojen country-musiikki. Sarjan kaikki osat ovat selattavissa kuvitetulla koontisivulla.

Gronow käyttää musiikin tiedonhakuun kirjastojen, kustantajien ja erilaisten verkkomusiikkitoimijoiden hakukoneita. Lähteitä ja täsmälöytöjä on listattu artikkelin loppuun. Suomalaisten kirjastojen valikoimia on linkitetty Finna.fi-palveluun.

Jos YouTuben linkit eivät heti näy, niin klikkaa sivun reunassa löytyvää evästeasetusten painiketta ja valitse salli kaikki evästeet.

M.A. Numminen (vas.), Unto Mononen ja Pekka Gronow vuonna 1968. Kuva: Pekka Gronow

Pekka Gronow
Countrya Kanadasta ja Yhdysvalloista

Country-musiikki, suomalaisittain kantri, on yksi Yhdysvaltain musiikkiteollisuuden suurista alalajeista klassisen musiikin, keskitien iskelmän, rockin ja viime vuosikymmenien latinomusiikin rinnalla. Countryn perusmuodot syntyivät, kun levy-yhtiöt huomasivat 1920-luvun puolivälissä, että etelän ja lännen amerikkalainen yleisö halusi toisenlaista, perinteisempää musiikkia kuin kaupunkilaiset. Aluksi sitä markkinoitiin otsikolla ”old time music”, sitten ”hillbilly”, ”cowboy songs” ja lopulta ”country and western”, joka vähitellen hioutui muotoon ”country”. Vuosien mittaan se on kehittynyt itsenäiseksi ja itsetietoiseksi musiikkigenreksi, jonka ymmärtäminen auttaa tuntemaan amerikkalaista maailmaa.

Tämän kolumnin tarkoituksena ei ole esitellä country-musiikin historiaa, siitä on yllin kyllin kirjallisuutta, vaan nostaa esiin joitakin keskeisiä nimiä ja tarkastella countryn leviämistä ympäri maailmaa. Country-musiikin maailma eroaa perinteisestä Broadway-iskelmästä laulujen sanojen, äänimaailman ja esiintyjien ulkoasun suhteen. Countryssa voidaan laulaa lemmestä niin kuin kaikessa muussa musiikissa, mutta siinä kerrotaan myös alkoholisoituneista aviomiehistä, hajonneista perheistä, kovista ajoista ja paikatuista vaatteista. Taustalla soivat kitarat, mutta niiden taustalta kuuluu steel-kitaran liukuva ääni.

Artistien asuun kuuluvat cowboy-hatut, farkut ja buutsit, joita voidaan täydentää kimaltelevilla strasseilla koristellulla takilla. Aivan kuin klassisella musiikilla tai jazzilla, country-musiikilla on kanonisoitu historiansa ja filosofiansa, jonka löytää tiivistetyssä muodossa Waylon Jenningsin laulusta ’Bob Wills Is Still The King’. (The Rolling Stones on levyttänyt cover-version tästä kappaleesta Mick Jaggerin henkilökohtaisena kunnianosoituksena Jenningsille).

Waylon Jennings: Bob Wills Is Still The King

Country-musiikin pyhä paikka ei ole Broadway tai Hollywood, vaan Grand Ole Opry, Nashvillessä sijaitseva auditorio: 

You can hear the Grand Ole Opry in Nashville, Tennessee
It’s the home of country music, on that we all agree

Kukaan country-laulaja ei ole tähti ennen kuin on esiintynyt Grand Ole Opryssa. Jo auditorion nimi on pyllistys itärannikon snobeille. Amerikassa oopperasta on perinteisesti käytetty nimitystä ”grand opera” erotukseksi musikaaleista ja opereteista, mutta sata vuotta sitten käsite koki inflaation, kun joka pikkukaupunkiin perustettiin meidän työväentalojamme vastaava ”opera house”, jossa tanssittiin ja naurettiin koomikoiden esityksille. Grand Ole Opry oli takametsien miesten ylpeä vastaus Metropolitan-oopperalle.

Jennings on kuitenkin Texasista, eikä siellä edes Opry ole mitään. Kun on ylitetty Red River, Bob Wills (1905–1975) on yhä countryn kuningas, samaan tapaan kuin Olavi Virta suomalaisen iskelmän kuolematon kuningas. Wills oli 1930-luvun tähti, joka loi country-musiikin suuntauksen nimeltä western swing. Hänen tunnetuin levytyksensä oli ’San Antonio rose’, jonka Jennings sujauttaa ovelasti laulunsa sanoihinkin.

Bob Wills: San Antonio Rose 

Country-musiikki on suunnilleen yhtä vanha kuin äänielokuva, ja YouTubesta voi löytää lähes kaikki genren suuret nimet 1920-luvulla uransa aloittaneesta ”laulavasta jarrumiehestä” Jimmie Rodgersista (1897–1933) alkaen. Seuraava suuri uudistaja oli Cadillacinsa takapenkille sammunut Hank Williams (1923–1953), jonka lauluja esitetään edelleen. Rolling Stone -lehden listalla sadasta kaikkien aikojen suurimmasta country-laulajasta Bob Wills on sijalla 14, Rodgers 11, Jennings 7.

Ykkösenä on modernin ”Bakersfield soundin” isä Merle Haggard (1937–2016), toisena Hank Williams, kolmosena Johnny Cash (1932–2003), neljäntenä Loretta Lynn (1932–2022), ”kaivosmiehen tytär”, joka toi country-musiikkiin naisnäkökulman laulamalla e-pillereistä (’The Pill’). Viidentenä on jo 1920-luvulla aloittanut The Carter Family, kuudentena Willie Nelson (s. 1933), kahdeksantena Dolly Parton (s. 1946), joka tuli kuuluisaksi tokaisustaan ”tulee todella kalliiksi pukeutua näin halvan näköisesti kuin minä”, yhdeksäntenä George Jones (1931–2013) ja kymmenentenä Garth Brooks (s. 1962).

Kun lisätään vielä bluegrass-musiikin isä Bill Monroe (1911–1996) ja lyyrisen countryn avainhahmo Jimmie Dale Gilmore (s. 1945), tarjolla onkin tiivis peruskurssi countrysta. Täydennyskurssiksi sopii koko Rolling Stonen luettelo sadasta tärkeimmästä nimestä.

Loretta Lynn: Coal Miner’s Daughter

Amerikkalainen musiikki on 1900-luvulla levinnyt voimakkaasti koko maailmaan. Countryn rooli on kuitenkin ollut tässä prosessissa marginaalinen. Country-sävelmät ovat silloin tällöin levinneet iskelmäversioina, ja esimerkiksi San Antonion ruusu tuli Suomessa tunnetuksi Olavi Virran tulkintana, mutta alkuperäisiä country-levyjä ei juuri myyty ulkomailla muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Helpoimmin se levisi Yhdysvaltain oman siirtolaisväestön keskuuteen, ja esimerkiksi veljesten Ernest ja Clarence Iverson duo Slim Jim and the Vagabond Kid tulivat tunnetuiksi norjankielisen countryn uranuurtajina.

Kantri Kanadassa

Seuraavana olikin vuorossa Kanada, jossa olot ovat monin paikoin samanlaiset kuin Yhdysvaltain lännessä ja kielikin sama. Kanadalaisella country-musiikilla on oma historiansa ja pyhiinvaelluspaikkansa; vuosittain järjestettävä The Calgary Stampede kerää suuret nimet lavalle. Kanadalaisella countrylla oli kuitenkin identiteettiongelma: kun artisti alkoi menestyä, hänen katseensa suuntautui pian Nashvilleen.

Kanadan Koillismaalla, Nova Scotiassa syntynyt Hank Snow (1914–1999) osti ensimmäisen kitaransa työskenneltyään laivapoikana kalastuslaivalla, jossa palkat maksettiin turskan kielinä. Vähitellen hän sai töitä pienillä radioasemilla ja teki ensimmäiset levynsä Montrealissa 1936, mutta siirtyi vuonna 1949 Nashvilleen, jossa hänestä tuli vakioesiintyjä Grand Ole Opryssa. Snow auttoi nuoren Elvis Presleyn alkuun urallaan ja hänen nimensä löytyy country-musiikin sadan suurimman tähden listalta.

Hank Snow: I’m Movin’ On

Snown jälkeen monet kanadalaisartistit ovat menestyneet Yhdysvalloissa, parhaiten heistä Shania Twain, joka syntyi Windsorissa, Ontariossa 1965. Hänen läpimurtonsa oli vuonna 1995 albumi The Woman In Me, jota myytiin maailmanlaajuisesti 20 miljoonaa kappaletta. Vielä paremmin menestyi seuraava albumi Come On Over, jota myytiin kaksi kertaa niin paljon kuin edellistä. Vaikka Twain pääasiassa esittääkin omaa ohjelmistoaan, hän halusi Willie Nelsonin 70-vuotisjuhlakonsertissa välttämättä laulaa tälle yhden country-musiikin suurista klassikoista. ’Blue Eyes Crying In The Rain’ on kappale, jonka teki alun perin tunnetuksi Roy Acuff vuonna 1946. Sen jälkeen kappaleen on levyttänyt lukematon määrä artisteja, näiden joukossa country-musiikin parissa kasvanut Elvis Presley ja brittiyhtye UB40. Twainin tulkintaa on YouTubessa katsottu jo 59 miljoonaa kertaa. Voisiko Eppu Normaali ehkä juhlakonsertissaan laulaa kunnianosoituksen Unto Monoselle, jonka ’Satumaa’ on sanomaltaan kuin ’Blue Eyes Crying In The Rain’? Suomalaisella populaarimusiikilla ei vain ole samanlaista historian tajua kuin countrylla.

Willie Nelson & Shania Twain: Blue Eyes Crying In The Rain

Kanadalla on kuitenkin ollut roolinsa myös uuden, omaleimaisen countryn kehittäjänä. Monet keskeiset country rockin artistit kuten Neil Young, Blue Rodeo ja Bob Dylanin säestysyhtye The Band ovat kanadalaisia. Sivuhaaran muodostavat alkuperäisväestöön kuuluvat artistit kuten Susan Aglukark, jonka albumi This Child (1995) oli ensimmäinen maan ensimmäinen inuiittikielinen menestyslevy.

Susan Aglukark: O siem

Oman lukunsa kanadalaisen countryn historiassa muodostaa ranskankielisen Québecin musiikki. Provinssi on viisi kertaa Suomen kokoinen ja asukkaita on kahdeksan miljoonaa, joten siellä on edellytykset monipuoliselle musiikkielämälle. Québecin maaseudulla on kehittynyt omaperäinen country-musiikin muoto, joka yhdistää vaikutteita Nashvillestä ja vanhasta ranskalaisesta kansanperinteestä paikallisella murteella esitettynä. Québecilaisen countryn ”classiques incontournables” ovat Willie Lamothe, Renée Martel, Paul Daraîche, Paul Brunelle ja Marcel Martel. Nuorempaa polvea edustaa Guylaine Tanguay (s. 1972). Hänkin on syntynyt maaseudulla Lac-Saint-Jeanissa, Kanadan Tohmajärvellä, jossa väki saa yhä leipänsä metsätöistä.

Guylaine Tanguay: Jusqu’au bout du monde

Tanguay vakuuttaa Paul Daraîchelle rakkautta maan ääriin asti. Asujen ja soitinten perusteella (huomatkaa steel-kitara) mutta kieltä vaihtaen esitys voisi hyvin olla Nashvillestä, mutta Country Québécois on myös kasvattanut omaleimaisia haaroja, joiden suosiota uudet streaming-palvelut ovat nopeuttaneet. Uutta suuntausta edustava yhtye Salebarbes valittiin 2025 Kanadan suosituimmaksi ranskankieliseksi artistiksi.

Salebarbes: Good Lord

Québec on katolinen provinssi, ja laulussa muistellaan, miten isä kuskasi tanssien jälkeen pojat kotiin Pré-d’en-Hautiin vanhan Buickin takapenkillä, otti esiin rukousnauhansa ja lausui syntien anteeksisaamiseksi 20 Ave Mariaa. Kertosäkeessä laulun tekijä toteaa:

Nykyään minulla on kaksi tytärtä ja ymmärrän vanhempiani.
Lasten kasvattaminen ei ole helppoa.
Rakkaudet, juominen, teini-iän kriisi.
En malta odottaa, että saan tuoda heidät kotiin lauantai-iltana tanssien jälkeen.
Ripustan rukousnauhani ja katson heitä peilistä.
Laulamme 20 Ave Mariaa ja viisi Isä meidän -rukousta.

Tällainen ei menisi läpi Nashvillessa, mutta kertoo, miten country-musiikki on sopeutunut monenlaisiin paikallisiin olosuhteisiin. Muita mainittavia ”vaihtoehtoisen” québeciläisen countryn nimiä ovat Matt Lang, P’tit Belliveau ja Veranda.

Pekka Gronow

Veranda: Toutes les rivières

🪕🎤🎻

📚
Lue lisää kantrista
Finna.fi

Ennen Elvistä – jazz, blues ja country 1900–1956 Heikki Hilamaa & Seppo Varjus, 311 sivua | Johnny Kniga 2012

📚
Lue lisää kantritähti Willie Nelsonin elämästä
Finna.fi

Pitkä tie Willie Nelson & David Ritz & kääntäjä Ari Väntänen, 394 sivua | Like 2016

📱
Lue lisää countrysta
Rolling Stone

100 Greatest Country Artists Of All Time Rolling Stone 2017                                  

📱
Lue lisää countrysta
Wikipedia

Country music Wikipedia
Canadian country music Wikipedia

📱
Lue lisää kanadalaisesta countrysta
The Canadian Encyclopedia • Wikipedia

Country music The Canadian Encyclopedia
Musique du Québec Wikipedia
Top Country Music From Québec TopCountry.ca

📚
Lue lisää kantrista • Read more about country music
Finna.fi

The Country Music Encyclopedia Melvin Shestack | T. Y. Crowell Co 1974 • Omnibus Press 1977
The New Country Music Encyclopedia Tad Richards & Melvin B. Shestack | Fireside / Simon and Schuster 1993

Country Music – A Biographical Dictionary Richard Carlin, 497 sivua | Routledge 2003

Creating Country Music – Fabricating Authenticity Richard A. Peterson, 306 sivua | University of Chicago Press 1997

Country Music, U.S.A – A Fifty-Year History Bill C. Malone, 422 sivua | University of Texas Press 1974 & 1975
Country Music, U.S.A Bill C. Malone | University of Texas Press 1985 • Equation 1987 • University of Texas Press 2002 & 2010

The Outlaws – Revolution In Country Music Michael Bane, 154 sivua | Country Music Magazine Press 1978

Country Music Records – A Discography, 1921–1942 Tony Russell, 1183 sivua | Oxford University Press 2004

Country Music Culture – From Hard Times to Heaven [Studies In Popular Culture] Curtis W. Ellison, 314 sivua | University of Mississippi 1995

A Boy Named Sue – Gender and Country Music Kristine M. McCusker & Diane Pecknold, 232 sivua | University Press of Mississippi 2004

Walking The Line – Country Music Lyricists and American Culture Thomas Alan Holmes & Roxanne Harde, 247 sivua | Lexington Books 2013

Toimitukselta

Artikkelin YouTube- ja Finna.fi -linkit tarkistettu 19.11.2025. Linkkien internet-osoitteet saattavat muuttua ja kadota ilman varoitusta. Kerro mieluusti päivitystarpeista toimitukseen [tuomas.pelttari@hel.fi].

Tuomas Pelttari

Coal Miner’s Daughter Loretta Lynn • 1971
Spotify

Waylon & Willie Waylon Jennings & Willie Nelson • 1978
Spotify

Django And Jimmie • Merle Haggard & Willie Nelson • 2015
Spotify

The Great Roy Acuff Roy Acuff • 2012
Spotify

This Child Susan Aglukark • 1995
Spotify

Lá-bas Veranda • 2022
Spotify