Teksti ja grafiikka:
Kirjastovirkailija Ari Hietala,
Rovaniemen kaupunginkirjasto

Intervalli 2/2024 • Artikkelit
Intervalli.fi

Kuten varmasti monella ikäiselläni, ensikosketus musiikkisarjakuvaan oli Mauri Kunnaksen Nyrok City Suosikki-lehdessä (jossa selvisi mm. se, miksi Pete Townshend rikkoi kitaroita – tietenkin siksi, kun hermostui yleisön huudellessa koko ajan että ”Kuka se on?”). Nyrok Cityä julkaistiin alun perin Intro-lehdessä, josta se siirtyi Suosikkiin. Sarjakuvassa parodioitiin musiikkimaailmaa meiltä ja maailmalta vuosina 1975–1986 käsitellen pinnalla olevia artisteja ja ilmiöitä huumorin keinoin.

Kunnas on tehnyt sarjakuva-albumin myös Beatlesin varhaisista vaiheista (Piitles – tarina erään rockbändin alkutaipaleesta). Toinen varhainen muistikuva rock-sarjakuvasta oli Kiss-yhtyeen Unmasked-levyn kansikuva. Kissin imago maskeineen oli jo sinänsä sarjakuvamainen, ja yhtyeestä julkaistiin ensimmäinen oma sarjakuva jo vuonna 1977.

Suomessa on Kunnaksen lisäksi useita musiikkiaiheisia sarjakuvia julkaisseita tekijöitä, joilla on usein myös itsellään muusikkotausta. Ville Pirinen on levynkansien lisäksi piirtänyt Ornette Birks Makkosen seikkailuja, ja myös Absoluuttisen Nollapisteen Tommi Liimatta on julkaissut kirjojen lisäksi sarjakuvia. JP Ahosen kuvitteellisesta heavybändistä kertova albumi Perkeros on herättänyt huomiota ulkomaillakin. Ahosen terapiaprojektina aloittama black metal –alakulttuurin tunnusmerkeillä leikittelevä Belzebubs on alkanut elää omaa elämäänsä jo siinä määrin, että sarjakuvabändi on julkaissut jopa musiikkialbumin. Jonkinlainen perehtyneisyys alakulttuuriin avaa Ahosen strippejä enemmän, ja sama pätee Mika Lietzénin Death Metal -sarjakuvaan, jossa lukujen aloitussivuille on ripoteltu death metal -genren klassikkolevyjen kansikuvia ja tarinassa viitataan useasti genren alkuvaiheisiin.

Vuosikymmenien saatossa Kissin lisäksi useat pinnalla olleet artistit ovat saaneet omia lehtiään, ja myös tänä päivänä julkaistaan ilahduttavan paljon musiikkiaiheisia sarjakuvaromaaneja. Usein aiheina ovat oikeat ja tunnetut artistit, joista kerrotaan joko elämäkerrallisesti tai ainakin osin fiktiivisesti ja fantasian keinoin. Dave Chisholmin kirjat Miles Davisista ja Charlie Parkerista sekä Vivek J. Tiwaryn ja Andrew C. Robinsonin sarjakuva Beatles-manageri Brian Epsteinistä kuuluvat ensimmäiseen kategoriaan, Mattia Colombaran ja Gianluca Maconin kirja Jimi Hendrixistä taas jälkimmäiseen. Sarjakuva antaa myös mahdollisuuden käsitellä musiikkia puhtaasti fantasian keinoin, joista esimerkkinä voi mainita Scott Pilgrim –sarjakuvat sekä Dave Chisolmin Enter the Blue, jossa jazztrumpetisti etsii musiikin syvintä olemusta eli myyttistä ”sinistä”.

Musiikkisarjakuva käsittelee lähes pääsääntöisesti kevyttä musiikkia eli rock/pop-musiikkia, bluesia ja jazzia. Tähän löytyy kuitenkin jokunen poikkeus, sillä oopperoista on tehty sarjakuvasovituksia ja vastikään ilmestyi Joonas Sildren sarjakuvaromaani virolaisesta säveltäjälegenda Arvo Pärtistä.

Miten äänetön taidemuoto kykenee välittämään musiikin tuottamia kokemuksia ja tunnetiloja? JP Ahonen käyttää Perkeros-albumissaan luovasti värejä, kuvakulmia, hahmojen asentoja ja ilmeitä sekä tekstien fontteja ja musiikillisia symboleja luodakseen illuusion pauhaavasta progressiivisesta metallista onnistuen siinä kiitettävästi. Dave Chisholm käyttää pitkälti samoja elementtejä Enter the Blue -kirjassaan. Régis Penetin Beethoven-sarjakuvan lopussa taas on soittolista kirjan sivujen taustalle, ja Wayne Shorterin Emanon-albumi on pakattu samannimisen fantasiasarjakuvan kansiin.

Sarjakuva ja musiikki saattavat tuntua toisilleen kaukaisilta ilmaisumuodoilta, onhan toinen visuaalinen ja toinen auditiivinen media. Silti etenkin underground-piireissä 1960-luvulla aloittaneesta Robert Crumbista lähtien taidemuodot ovat olleet hyvinkin läheisiä, ja molempia on pidetty jossain määrin vähäisempinä ilmaisun välineinä. Ei olekaan siis ihme, että musiikilla ja sarjakuvalla on pitkä yhteinen historia. Sarjakuva on myös mainio ja helposti lähestyttävä väline elämäkertojen kuvittamiseen, ja melkein rajattomat ilmaisumahdollisuudet kykenevät parhaimmillaan tuomaan musiikin eläväksi ja lähes korvin kuultavaksi visuaalisin keinoin.

Ari Hietala

Luettavaa

JP Ahonen/KP Alare: Perkeros
JP Ahonen: Belzebubs
Vivek J. Tiwary & Andrew C. Robinson: Viides beatle – Brian Epsteinin tarina
Mattia Colombara/Gianluca Macoli: Hendrix – electric requiem
Dave Chisholm: Enter the Blue
Dave Chisholm: Miles Davis and the search for the sound
Bryan Lee O’Malley: Scott Pilgrim
Mika Lietzén: Death Metal
Mauri Kunnas: The very best & the wörst of Nyrok City
Mauri Kunnas: Piitles – tarina erään rockbändin alkutaipaleesta
Reinhard Kleist: Starman – Bowie’s Stardust years
Robert Crumb: Heroes of blues, jazz & country
Wayne Shorter/Randy DuBurke: Emanon
P. Craig Russell: The ring of Niebelung
Joonas Sildre: Kahden sävelen välissä – Arvo Pärtin tie uuteen sävelkieleen
Régis Penet: Beethoven – a stand for freedom

Intervalli 2/2024 • Kansikuvassa Rovaniemen kaupunginkirjaston musiikkikirjaston kokoelmaa • Kuva 📷 Marko Niemelä