Pekka Gronow katsoo Hollantiin
Harharetkiä YouTubessa • Osa 44
Belgia • Saksa • Ranska • Luxemburg

Tervetuloa Pekka Gronowin kirjoitussarjan Harharetkiä YouTubessa pariin. Gronow valitsee aiheekseen musiikkiympäristöjä ympäri maailmaa – Euroopasta ja kauempaa. Gronowin 44. artikkelin aiheena on Alankomaiden populaarimusiikki. Sarjan kaikki osat ovat selattavissa kuvitetulla koontisivulla.

Gronow käyttää musiikin tiedonhakuun kirjastojen, kustantajien ja erilaisten verkkomusiikkitoimijoiden hakukoneita. Lähteitä ja täsmälöytöjä on listattu artikkelin loppuun. Suomalaisten kirjastojen valikoimia on linkitetty Finna.fi-palveluun.

Jos YouTuben linkit eivät heti näy, niin klikkaa sivun reunassa löytyvää evästeasetusten painiketta ja valitse salli kaikki evästeet.

M.A. Numminen (vas.), Unto Mononen ja Pekka Gronow vuonna 1968. Kuva: Pekka Gronow

Pekka Gronow
Alankomaat

Jos pitäisi valita sävelmä, joka kuvastaa Alankomaita samalla tavoin kuin vaikkapa ’Säkkijärven polkka’ Suomea, se olisi varmaankin ’Daar bij die molen’ (Tuulimyllyn luona). Laulun sävelsi vuonna 1935 revyytaiteilija Jan van Laar, ja ensilevytyksestä vastasi Willy Derby orkestereineen. Sen jälkeen laulusta on tehty kymmeniä versioita, Yhdysvalloissa The Andrews Sisters levyttivät sen nimellä ’The Windmill’s Turning’.

Ei ole mikään sattuma, että juuri tämä sävelmä symbolisoi Alankomaita. Tuulimyllyillä on ollut keskeinen asema maan ekologiassa. Ne eivät tuottaneet sähköä, vaan pumppasivat vettä, niin ettei alava maa jäänyt tulvien alle. 1930-luvulla uudempi tekniikka oli jo korvaamassa ne, ja ellei niistä olisi tullut turistinähtävyyttä, ne olisivat ehkä kadonneet kokonaan Alankomaiden maisemasta.

Daar bij die molen

’Daar bij die molen’ edustaa musiikkityyliä, joka oli vallisevana Keski-Euroopassa puolen vuosisadan ajan. Tällaisista aineksista rakennettiin tuhanssia valsseja, fokseja ja tangoja. Georg Malmsten olisi voinut laulaa tämän kappaleen suomeksi, ja itse asiassa Toivo Kärki ja Reino Helismaa tekivätkin hieman myöhemmin oman tulkintansa vanhan myllyn tarusta. Suuri murros  tuli viisikymmenluvun puolessa välissä, kun uusi rock and rollin nimellä tunnettu musiikkityyli levisi Yhdysvalloista ympäri mailman elokuvien ja äänilevyjen avulla, etunenässä Elvis Presleyn kaltaiset nuoret tähdet. Pian joka maassa oli oma Elviksensä.

Alankomaihin rock tuli kuitenkin poikkeuksellisella tavalla. Maassa oli siirtomaiden vapautumisen jäljiltä suuri määrä pakolaisia Molukeilta, saariryhmästä joka olisi Indonesian itsenäistyessä jäänyt mieluummin vanhan isäntämaan liittolaiseksi. Suuri joukko molukkeja muutti Alankomaihin, jossa he päätyivät pakolaisleireille. Nuorten molukkien oli löydettävä uusi kulttuuri-identiteetti. Tuloksena oli indorock, sekoitus periteistä indonesialaista populaarimusiikkia ja rock and rollia. 1950-luvulla syntyi nopeaan tahtiin lukuisia indorock-yhtyeitä, kuten The Blue Diamonds ja The Tielman Brothers.

The Tielman Brothers: Bossa Nova Baby

Alankomaissa indorock oli vielä 1950-luvulla liian rajua, ja yhtyeet joutuivat etsimään työmahdollisuuksia muualta, esimerkiksi amerikkalaisista sotilastukikohdista Saksassa. 1960-luvulla Beatlet synnyttivät kuitenkin uuden rock-aallon. Rock alkoi olla keskitien musiikkia. Yhdessä vaiheessa maailmalla puhuttiin jopa  “alankomaiden invaasiosta”, kun (englanniksi laulavat) Golden Earring ja Shocking Blue nousivat monissa maissa myyntilistoille ilman että levyjen ostajat edes tiedostivat, mistä yhtyeet tulivat.

Niiden vanavedessä kaikki rockin suuntaukset metallimusiikista teknoon kasvoivat Alankomaissa. Herman Brood & His Wild Romance edustivat äärimmäistä suuntausta “Sex, drugs and rock and roll”. Brood itse todisti iskulauseen todeksi hyppäämällä 11. heinäkuuta 2001 Amsterdamin Hilton-hotellin katolta: se oli ainoa tapa päästä irti heroiinikoukusta, johon hän oli joutunut.

Herman Brood & His Wild Romance: Rock and roll junkie • Live 1978

Amsterdamin Hiltonilla on muutenkin tärkeä sija rockin historiassa. Se on hotelli, jossa John Lennon ja Yoko Ono olivat vuonna 1969 viettäneet viikon vuoteessa protestina Vietnamin sodalle. Pariskunnan bed-inin tuloksena syntyi kappale ’Give Peace A Chance’.

Vähän matkan päässä Hiltonista löytyy toisenlainen näkymä Alankomaiden musiikkiin. Jordaanplein on nimetty iskelmälaulaja Johnny Jordaanin (1924–1989) mukaan. Aukiolla on myös neljän muun Alankomaissa rakastetun laulajan patsaat. He ovat Tante Leen (Helena Kok-Polder, 1912–1992), Johnny Meijer (1912–1992), Manke Nelis (1919–1993) sekä duo Jan ja Mien. He edustavat samaa sukupolvea kuin Olavi Virta tai Erkki Junkkarinen Suomessa.

Jan & Mien Froger • Jordaanfestival 2006

1960-luvulla esiin nousi uusi sukupolvi, joka oli omaksunut monia rockin keinoja, mutta halusi edelleen laulaa äidinkielellä. Alankomaiden virallinen kieli on hollanti, ja sitä puhuu myös viisi miljoonaa ihmistä Flanderissa, Belgian pohjoisessa osassa. Hollanninkielisen populaarimusiikin uudistajaksi nousi Boudewijn de Groot (s. 1944), jonka läpimurtolevy oli ’Welterusten Meneer de President’ (Hyvää yötä, herra presidentti, 1965). Se oli tyylipuhdas aikakautensa protestilaulu, jossa toivotetaan presidentti Johnsonille Valkoisessa talossa hyvää yötä samaan aikaan kun nuoret sotilaat kuolevat viidakossa. Boudewijnilla oli henkilökohtaisia kokemuksia sodasta. Hän oli syntynyt Indonesiassa japanilaisella internointileirillä, jossa hänen äitinsä kuoli pian pojan syntymän jälkeen.

Boudewijn de Groot: Welterusten Meneer de President

Boudewijn de Grootin jalanjäljissä tuli suuri määrä hollanniksi laulavia yhtyeitä. Ne eivät päässeet mukaan “alankomaalaiseen invaasioon”, koska ne jäivät kielimuurin taakse – Alankomaiden ja Belgian ulkopuolella harvat ymmärtävät hollantia, ja levyjä oli vaikea saada. Nyt tilanne on muuttunut: Spotifyn ja YouTuben ansiosta musiikkia on helppo kuunnella, ja internetistä löytyy raakakäännöksiä laulujen sanoista. Näytteeksi voi poimia nederpop-yhtyeitä kuten Vandenberg, Het Goede Doel, The Amazing Stroopwafels, VOF de Kunst, Luie hond, Van Dik Hout, Kayak ja Doe Maar, joka esittää seuraavassa kappaleen ’Doris Day’.

Doe Maar: Doris Day

Alankomaat on vaikuttanut muillakin tavoilla populaarimusiikin kehitykseen. Ensimmäiset “merirosvoradioasemat” toimivat Pohjanmerellä Alankomaiden vaikutuspiirissä: ne loivat sittemmin yleistyneen toimintamallin, jossa radioasemat soittivat pääasiassa tauotonta kevyttä musiikkia. 

Alankomaissa toimii myös yksi mailman suurimmista äänilevy- ja elektroniikka-alan yhtiöistä, Philips. 1960-luvulla yhtiö toi levysoittimen rinnalle markkinoille C-kasettisoittimen, josta tuli helppokäyttöisyytensä ja edullisen hintansa vuoksi nopeasti suosittu. Kasettisoittimen etuna oli, että sillä saattoi myös tehdä itse äänityksiä radion musiikkiohjelmista, mikä käynnisti sitten pitkäaikaisen sodan laitevalmistajien, radioasemien ja levy-yhtiöiden kesken. Kysymystä tallannuskorvauksista ei ole vieläkään ratkaistu lopullisesti. Lopputuloksena kuitenkin oli, että kaikenlainen musiikin kulutus kasvoi nopeasti: “nouseva vuorovesi nosti kaikkia veneitä”.

Yksi kasettimusiikin nousukauden suosituimpia kappaleita oli George Baker Selectionin ’Una Paloma Blanca’, joka tunnettiin ainakin muusikkopiireissä tuttavallisemmin nimellä ”Uunolta paloi mankka”. 

Laulun tekijä George Baker, oikeastaan Johannes Bouwens, oli italialais-alankomaalainen muusikko, joka johti yhtyettä nimeltä George Baker Selection. ’Una Paloma Blanca’ on yksi kaikkien aikojen eniten myytyjä alankomaalaisia levyjä. Se oli vuonna 1976 ykköshitti myös Yhdysvalloissa ja monissa muissa maissa, mukaanluettuna Suomi – Katri-Helena teki siitä onnistuneen suomenkielisen version. Laulun teksti on sekoitus espanjaa ja englantia eikä siinä ole mitään alankomaalaisia piirteitä, se on todella monikansallista poppia ja sitä myytiinkin maailmanlaajuisesti yli kaksi miljoonaa kappaletta.

George Baker Selection: Una Paloma Blanca

Yksi kuuluisimmista 1970-luvulla aloittaneista yhtyeistä Alankomaissa on englanniksi levyttänyt Nits. Kymmeniä albumeita tehneet Henk Hofstede ja kumppanit ovat saavuttaneet vankan kulttisuosion Euroopassa, myös Suomessa.

Nits: Bike In Head • Live 1986

George Bakerin kanssa kilpailee kaupallisesta menestyksestä oikeastaan vain yksi alankomaalainen artisti. Marco Borsato (s. 1966) aloitti levytysuransa vuonna 1994. Sen jälkeen hänen ansioluetteloonsa on kertynyt 9 ykkössingleä ja 11 ykkösalbumia Alankomaissa ja kuusi Belgiassa. Hänen kappaleensa ’Dromen zijn bedrog’ (Unelmat ovat petollisia) on kaikkien aikojan suosituin hollanninkielinen levy. Unelmat tuulimyllyistä alkavat jo olla petollisia. Ehkä se kertoo jotakin alankomaalaisten musiikkimausta. Oli miten oli, Borsaton ura katkesi vuonna 2022 samantapaisiin syihin kuin Jari Sillanpään aikanaan.

Pekka Gronow

Marco Borsato: Dromen zijn bedrog

Aiemmin julkaistua

Harharetkiä YouTubessa | Belgia

📱🎶
Lue lisää Nitsistä Levyhyllyistä

Matti Pajuniemi | Levyhyllyt
• Nits – omaperäistä taidepoppia Hollannista • Vuodet 1974–2024

Verkkolähteitä musiikkiin Alankomaista

Wikipedia | Music of The Netherlands
Wikipedia | Indorock
Wikipedia | Nederbeat
Boudewijn de Groot | kotisivu

Lue lisää Alankomaiden populaarimusiikista

Alankomaiden populaarimusiikkia käsittelevä kirjallisuus on niukkaa. Paras perusteos on Lutgard Mutsaersin ja Gert Keunenin Popular Music Made In The Low Countries (2019), joka on myös mainittu Belgiaa käsittelevässä jutussa.

Tämän lisäksi Suomen kirjastoista löytyy

The Connected Lives of Dutch Punks – Contesting Subcultural Boundaries Kirsty Lohman, 227 pages | Palgrave Macmillan 2017

Caribbean Cultural Heritage and the Nation – Aruba, Bonaire and Curaçao in a Regional Context Editors Alex van Stipriaan & Luc Alofs & Francio Guadeloupe, 1 online resource, 351 pages | Leiden University Press 2023

Het beste van The Blue Diamonds
Spotify

Het beste van Jan & Mien Froger, Nr. 1
Spotify

Kayak • 1974
Spotify

The Amazing Stroopwafels
Spotify

Toimitukselta

Artikkelin YouTube- ja Finna.fi -linkit tarkistettu 24.4.2025. Linkkien internet-osoitteet saattavat muuttua ja kadota ilman varoitusta. Kerro mieluusti päivitystarpeista toimitukseen [tuomas.pelttari@hel.fi].

Tuomas Pelttari