Pekka Gronow katsoo Suureen amerikkalaiseen laulukirjaan
Harharetkiä YouTubessa • Osa 48
Pohjois-Amerikan alkuperäiskansat • Kantria Kanadasta ja Yhdysvalloista
Tervetuloa Pekka Gronowin kirjoitussarjan Harharetkiä YouTubessa pariin. Gronow valitsee aiheekseen musiikkiympäristöjä ympäri maailmaa – Euroopasta ja kauempaa. Gronowin 48. artikkelin aiheena on Tin Pan Alleyn populaarimusiikki. Sarjan kaikki osat ovat selattavissa kuvitetulla koontisivulla.
Gronow käyttää musiikin tiedonhakuun kirjastojen, kustantajien ja erilaisten verkkomusiikkitoimijoiden hakukoneita. Lähteitä ja täsmälöytöjä on listattu artikkelin loppuun. Suomalaisten kirjastojen valikoimia on linkitetty Finna.fi-palveluun.
Jos YouTuben linkit eivät heti näy, niin klikkaa sivun reunassa löytyvää evästeasetusten painiketta ja valitse salli kaikki evästeet.
M.A. Numminen (vas.), Unto Mononen ja Pekka Gronow vuonna 1968. Kuva: Pekka Gronow
Pekka Gronow
Tin Pan Alley – The Great American Songbook
Kun muutama vuosi sitten ryhdyin kirjoittamaan harharetkistäni YouTubessa, tarkoitukseni oli tuoda esiin, että maailmassa on muitakin kieliä kuin suomi ja englanti. Koska olet viimeksi kuullut laulua slovakiksi, flaamiksi tai liettuaksi (kaikki veljeskansojamme Euroopan unionissa)? Tuskin suomalaisilta radiokanavilta, mutta YouTubesta ja Spotifysta ne löytyvät helposti.
Totuuden nimissä on myönnettävä, ettei englannin kielellä esitetty musiikkiperintökään saa Suomessa tasapuolista kohtelua. Lähes kaikki puolta vuosisataa vanhempi ohjelmisto on canceloitu. Jos suomalaisia viestimiä uskoo, sitä ei ole olemassa. Elvis Presley, The Beatles ja The Rolling Stones muistetaan esihistoriallisina hahmoina, mutta keitä olivat Jerome Kern, Irving Berlin, George Gershwin, Richard Rodgers, Cole Porter, Harold Arlen, Vincent Youmans tai Vernon Duke? Historioitsija Alec Wilderin mukaan he olivat vuosina 1900–1950 amerikkalaisen populaarimusiikin suuret innovaattorit, ja heidän lauluistaan on satoja suomenkielisiä käännöksiä, jotka tosin eivät aina tee oikeutta alkuperäisille.
Heidän keskeisestä tuotannostaan käytetään Yhdysvalloissa usein nimitystä The Great American Songbook. Se elää yksittäisinä lauluina ja muodostaa keskeisen elementin monissa musiikkinäytelmissä ja elokuvissa. Recording Industry Association of America ja American Film Institute ovat nimenneet viime vuosisadan parhaaksi lauluksi Harold Arlenin (Hyman Arluck, 1905–1986) sävellyksen Over The Rainbow (Sateenkaaren tuolla puolen), jonka Judy Garland esitti elokuvassa The Wizard Of Oz (1939).
Over The Rainbow on näennäisen yksinkertainen melodia, joka on taipunut satoihin erilaisiin tulkintoihin. Sarah Vaughan muistuttaa, että siitä on tullut keskeistä jazzohjelmistoa, ”jazz standard”, ja sen ovat hänen lisäkseen levyttäneet mm. Ella Fitzgerald, Keith Jarrett ja Eric Clapton.
Israel Kamakawiwo’ole muistuttaa, että se voisi olla myös havaijilainen sävelmä.
Muita Arlenin lauluja ovat mm. ’Get Happy’, ’Between The Devil And The Deep Blue Sea’, ’I Gotta Right To Sing The Blues’, ’Let’s Fall In Love’ ja ’Stormy Weather’. Jos olisi valittava kaikkien aikojen menestynein amerikkalainen säveltäjä, se olisi kuitenkin Irving Berlin (1888–1989), syntyään Israel Baline, joka tuli Amerikkaan maahanmuuttajana samaan aikaan kuin Donald Trumpin isoisä Frederick Trump. Nuorelle miehelle ei koulunkäynti maistunut, eikä hän koskaan oppinut lukemaan nuotteja, mutta hän oppi nopeasti englannin kielen ja ryhtyi soittamaan korvakuulolta pianoa. Siihen aikaan Manhattanin läntinen 28. katu, lempinimeltään Tin Pan Alley, oli Amerikan musiikkikustantajien keskus, joka syötti maailmalle tuhansia sävelmiä, joita yritteliäät lauluntekijät tuottivat liukuhihnalta. Useimmat on armeliaasti unohdettu, mutta Berlinin ensimmäinen menestys Alexander’s Ragtime Band (1911) on jäänyt elämään.
Berlin eli kypsään 101 vuoden ikään ja jätti jälkeensä satoja lauluja, kuten ’Blue Skies’ ja ’Cheek To Cheek’. Niiden joukossa on maailman tunnetuin joululaulu ’White Christmas’ ja Yhdysvaltain epävirallinen kansallislaulu ’God Bless America’. Berlin sävelsi laulut 15 elokuvaan ja teki Broadwaylle 20 musikaalia. Annie Get Your Gun (Annie mestariampuja) pyöri myös Suomen teattereissa. Toisen maailmansodan aikana Irving Berlin omistautui täydestä sydämestä uudelle isänmaalleen. Hän kirjoitti jopa valtionvarainministeriölle laulun ’I Paid My Taxes Today’, jonka tekijänoikeustulot hän lahjoitti valtiolle. Elokuvassa This Is The Army (1943) hän esitti laulunsa ’How I Hate To Get Up In The Morning’ (sivuosassa tuleva presidentti Ronald Reagan). Elokuvan suomenkielinen nimi oli Suuri revyyparaati. Sen ensi-ilta oli Helsingissä elokuvateatteri Metropolissa 20.5.1945, kaksi viikkoa Saksan antautumisen jälkeen. Se symbolisoi sattuvasti saksalaisen kulttuurin valtakauden päättymistä ja amerikkalaisen aikakauden alkua.
Irving Berlinin laulujen innovatiiviset melodiat kertovat synnynnäisestä lahjakkuudesta, mutta säveltäjä itse ei halunnut nostaa esiin tätä puolta urastaan. Hän oli mieluummin liikemies. Berlinin edusti populaarimusiikin kansanomaisia juuria: kansansoittajatkaan eivät soittaneet nuoteista. Kun Alec Wilder suunnitteli kirjaansa populaarimusiikin suurista säveltäjistä, Berlin oli ainoa, joka kielsi lyhyidenkin nuottinäytteiden lainaamisen (Suomessa ei hän olisi voinut kieltää, kiitos sitaattioikeuden).
Kymmenen vuotta nuoremmalla George Gershwinillä (Jacob Gershowitz, 1898–1937) oli perusteelliset musiikkiopinnot ja kunnianhimoinen tavoite rakentaa siltoja populaarimusiikin ja klassisen musiikin välille. Hänen teoksiaan olivat mm. ’Rhapsody In Blue’, musikaali An American In Paris, pianokonsertto F-duuri ja mustille solisteille kirjoitettu ooppera Porgy And Bess, jonka tunnetuin laulu on ’Summertime’. Yksittäisistä lauluista ovat jääneet eloon mm. ’Embraceable You’, ’Fascinating Rhythm’ and ’I Got Rhythm’. Viimeksi mainittu on sävelletty vuonna 1930 musikaaliin Girl Crazy, mutta nerokkaan sointurakenteensa vuoksi siitä on tullut yksi jazzmuusikoiden eniten levyttämiä sävellyksiä, jonka pohjalta on kirjoitettu lukuisia uusia teoksia, kuten Charlie Parkerin Anthropology. Tässä se kuullaan säveltäjän omana tulkintana.
George Gershwin oli säveltäjä, laulujen sanat kirjoitti hänen Ira-veljensä. Cole Porter (1891–1964) oli sekä runoilija että säveltäjä; häntä on verrattu sananvalmiutensa (ja elämäntapansa) vuoksi englantilaiseen näytelmäkirjailijaan ja näyttelijään Noël Cowardiin (Sir Noël Peirce Coward, 1899–1973). Irving Berlin oli katujen kasvatti, Porter kuului yläluokkaan. Opiskeluaikana Yalen yliopistossa hänen kämppäkaverinaan oli tuleva ulkoministeri Dean Acheson. Porterista piti tulla juristi, mutta veri veti musiikkiin, ja hänen ensimmäinen musiikkinäytelmänsä esitettiin Broadwaylla 1916.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Porter vietti vauhdikasta seurapiirielämää ja hänen musiikkinäytelmiään esitettiin Pariisissa, Lontoossa ja New Yorkissa. Monia pidettiin uskallettuina ja ne ovat jääneet varsinkin vahvojen naisartistien suosioon. ’Miss Otis Regrets She’s Unable To Lunch Today’ edustaa Porteria tyypillisimmillään. Miss Otis on seurapiirinainen, jolla on tapana lounastaa parhaan ystävättärensä kanssa. Tällä kertaa hän on kuitenkin antanut palvelijalleen tehtäväksi ilmoittaa esteestä. “Miss Otis pahoittelee, ettei hän voi tänään saapua lounaalle. Hänet on juuri hirtetty, koska hän on ampunut petollisen rakastajansa”. Kamaripalvelijan roolissa on Fred Astaire, joka tulkitsi elokuvissa muitakin Porterin lauluja.
Porterin tunnetuimpien laulujen luettelo on kuin amerikkalaisen populaarimusiikin tietosanakirja: ’Begin The Beguine’, ’Night And Day’, ’What Is This Thing Called Love’, ’Love For Sale’, ’I Get A Kick Out Of You’, ’Let’s Do It! (Let’s Fall In Love)’, ’I’ve Got You Under My Skin’, ’In The Still Of The Night’, ’My Heart Belongs To Daddy’, ’So In Love’, ’Too Darn Hot’, ’I Love Paris’, ’It’s All right With Me’, ’True Love’. Monet lauluista täyttävät kohta sata vuotta, mutta yhä uudet artistisukupolvet tuntenevat ne omikseen. Kun vuonna 1986 syntynyt Lady Gaga tulkitsee Porterin sävelmän ’I Get A Kick Out Of You’ (1934), tuntuu kuin se olisi sävelletty juuri häntä varten. Kumppanina on veteraani Tony Bennett (1926–2023).
Jazzmuusikot ovat kauan hyödyntäneet ”laulukirjan” sävellyksiä, mutta rock-sukupolvi löysi Cole Porterista hengenheimolaisen. Vuonna 1990 Yhdysvalloissa järjestettiin AIDSin uhrien avuksi suuri hyväntekeväisyyskonsertti, jonka nimeksi valittiin Porterin musikaalin mukaan Red Hot + Blue. Mukaan ilmoittautuivat mm. Annie Lennox, k. d. lang, The Pogues, Neneh Cherry, Tom Waits, Sinéad O’Connor ja Iggy Pop. Tilaisuus näytettiin suorana televisiossa ja julkaistiin saman tien levyllä, ja se tuotti keräykseen yhteensä lähes miljoona dollaria.
U2: Night And Day • Cole Porter -tribuuttialbumilta Red Hot + Blue
1990
Jos jatketaan “suurten säveltäjien” hakemistoa, siihen kuuluvat ainakin seuraavat:
Jerome Kern 1885–1945
’All The Things You Are’, ’Smoke Gets In Your Eyes’, ’The Way You Look Tonight’, ’Ol’ Man River’, ’Who’Walter Donaldson 1893–1947
’Love Me Or Leave Me’, ’My Blue Heaven’, ’Little White Lies’Harry Warren 1893–1981
’Lullaby Of Broadway’, ’There Will Never Be Another You’Jimmy McHugh 1894–1969
’On The Sunny Side Of The Street’, ’Don’t Blame Me’Vincent Youmans 1898–1946
’Tea For Two’, ’Sometimes I’m Happy’Hoagy Carmichael 1899–1981
’Stardust’, ’Georgia On My Mind’Duke Ellington 1899–1974
’Mood Indigo’, ’It Don’t Mean A Thing If It Ain’t Got That Swing’Richard Rodgers 1902–1979
Kymmeniä musikaaleja, tunnetuimpia South Pacific, Oklahoma ja Sound Of Music. Yksittäisiä lauluja: ’The Lady Is A Tramp’, ’Spring Is Here’Vernon Duke 1903–1969
’April In Paris’, ’I Can’t Get Started’, ’Taking A Chance On Love’
Laulukirja alkoi sulkeutua, kun rock-musiikin kausi alkoi ja uusi, toisella tavalla lahjakas säveltäjäsukupolvi nousi esiin. Broadway ja Hollywood ylläpitivät vielä vanhaa perinnettä. Leonard Bernsteinin musikaali West Side Story ja sen pohjalta valmistunut filmi (1961) edustivat sen viimeistä kukoistusta. Yhdysvalloissa “suuri amerikkalainen laulukirja” ei kuitenkaan ole unohtunut, siitä on tullut osa kansallisen kulttuurin kaanonia. Tin Pan Alley on kansallinen monumentti. Voisi ihmetellä, miten tällainen määrä luovuutta nousi esiin puolen vuosisadan ajanjaksolla samalla lailla kuin Wienissä sinfonian syntyvuosina. On kuitenkin muistettava, että “ikivihreät” laulut valikoituivat kymmenien tuhansien joukosta. Musiikkikustantajat, musiikkiteatterit, Hollywood, äänilevyteollisuus ja tanssiorkesterit tarvitsivat valtavan määrän aineistoa, josta suuri osa on sittemmin unohtunut. Unelmatehdas levitti ohjelmistoa tehokkaasti ympäri maailmaa, kun laulut säestivät elokuvan historian tunnetuimpia kohtauksia.
Casablancassa (1942) Ingrid Bergman hyräilee Herman Hupfeldin laulua As Time Goes By vuodelta 1931. Humphrey Bogart katselee vierestä. Mutta vaikka “amerikkalaisen laulukirjan” markkinoinnissa oli tehokas koneisto, mitkä tahansa laulut eivät olisi saavuttaneet tällaista asemaa. Alec Wilder käy teoksessaan ansiokkaasti läpi tekijöiden musiikillisia oivalluksia. Sävellysten puolesta todistaa myös se, että niistä tuli kuin itsestään jazzohjelmiston runko ja ne levisivät myös jazzin mukana. Tästä prosessista saisi useita väitöskirjoja.
Vaikka pääosa “suuren amerikkalaisen laulukirjan” lauluista oli syntynyt maailmansotien välisenä aikana, Suomeen ne alkoivat levitä vasta sotien jälkeen. Ennen sotiahan lähes kukaan Suomessa ei osannut englantia. Ensimmäinen avaus oli Olavi Virran maaliskuussa 1944 Rytmi-studiossa äänittämä sarja, johon kuului mm. Kernin, Ellingtonin ja Carmichaelin lauluja alkukielellä. Näin siksi, että sodan vuoksi ulkomaisia levyjä oli mahdotonta ostaa, mutta sävelmät olivat tulleet nuorisolle tutuiksi ulkomaisten radiolähetysten välityksellä ja niitä oli nyt pakko saada markkinoille. Näytteenä ’Who’, kappale jonka Jerome Kern oli alun perin säveltänyt Broadway-musikaaliin Sunny vuonna 1925.
Kun kotimainen levytuotanto sitten pääsi 1950-luvulla kunnolla vauhtiin, amerikkalaisia sävelmiä ryhdyttiin kääntämään lähes rutiininomaisesti. Suuri osa yllä luetelluista kappaleista löytyy myös suomenkielisinä versioina, mutta käännökset eivät useimmiten tavoittaneet alkuperäisten nokkelia sanankäänteitä; niistä tuli rutiini-iskelmiä muiden joukossa. Aiheesta kiinnostuneet voivat poimia niitä Finna-hakemistosta tai Urpo Haapasen Suomalaisten äänilevyjen luetteloista.
Suuri amerikkalainen laulukirja odottaa vielä suomalaista tulkkiaan, mutta on meillä sentään siellä oma edustaja: Fitchburgissa, Massachusettsissa vuonna 1903 suomalaisista vanhemmista syntynyt Einar Swan, jonka sävelmä ’When Your Lover Has Gone’ on saanut ikivihreän aseman mm. Frank Sinatran tulkitsemana. Tarina kertoo, että kun Swan vuonna 1940 yllättäen kuoli, Sinatra lahjoitti levytyksestä saamansa palkkion säveltäjän leskelle.
Amerikkalaista populaarimusiikkia koskeva lähdeaineisto on valtava, tietoa löytyy sekä yksittäisistä säveltäjistä, elokuvista että musiikkiteatterista. Wikipediassa on artikkelit säveltäjistä ja useimmista lauluistakin. Hyvä katsaus on wikipedian artikkeli Great American Songbook ja sen laulujen luettelo.
Olennaisia perusteoksia on vähän. Ensimmäiseksi kannattaa ottaa käteen
American Popular Song: The Great Innovators, 1900–1950 Alec Wilder & James T. Maher, 536 sivua | Oxford University Press, 1972 alkaen.
50-vuotisjuhlapainos:
American Popular Song: The Great Innovators, 1900–1950 [Third edition] Alec Wilder & introduction Robert Rawlins, 536 sivua | Oxford University Press 2022Tin Pan Alley – An Encyclopedia of The Golden Age of American Song David A. Jasen, 475 sivua | Routledge 2003
The Tin Pan Alley Song Encyclopedia Thomas S. Hischak, 530 sivua | Greenwood Press 2002
Jos etsit kronologista hakemistoa, josta löytyvät sekä suuret että pienet laulut vuoteen 1948, käyttökelpoinen lähde on
A History Of Popular Music In America Sigmund Spaeth, 729 sivua | Random House 1948
Henry Pleasants arvioi laulujen tunnettuja tulkitsijoita musiikkikriitikon näkökulmasta
The Great American Popular Singers Henry Pleasants, 384 sivua | Gollancz / Simon and Schuster 1974 • Earthlight / Simon & Schuster 1985
Hyvä apu on myös
The Complete Encyclopedia Of Popular Music And Jazz, 1900–1950 [Volumes 1–4] Roger D. Kinkle, 2644 sivua | Arlington House 1974
Harharetkiä suuressa amerikkalaisessa laulukirjassa ja sen laulujen luettelo
Lauluja kannattaa myös etsiä DAHR – Discography of American Historical Recordings -hakemistosta. Sieltä löytyy mm. 65 levytystä Irving Berlinin sävellyksestä ’Alexander’s Ragtime Band’.
Pekka Gronow
The Wizard Of Oz Original Motion Picture Soundtrack
Spotify
The Great American Songbook Louis Armstrong
Spotify
The Great American Songbook Fred Astaire
Spotify
The Complete Great American Songbook Rod Stewart
Spotify
Toimitukselta
Artikkelin YouTube- ja Finna.fi -linkit tarkistettu 31.1.2026. Linkkien internet-osoitteet saattavat muuttua ja kadota ilman varoitusta. Kerro mieluusti päivitystarpeista toimitukseen [tuomas.pelttari@hel.fi].
Tuomas Pelttari
