Pekka Gronow katsoo Jean Sibeliuksen opuksiin

Harharetkiä YouTubessa • Osa 49
Saamelaisten musiikkia

Tervetuloa Pekka Gronowin kirjoitussarjan Harharetkiä YouTubessa pariin. Gronow valitsee aiheekseen musiikkiympäristöjä ympäri maailmaa – Euroopasta ja kauempaa. Gronowin 49. artikkelin aiheena on otteita Jean Sibeliuksen opusluettelosta. Sarjan kaikki osat ovat selattavissa kuvitetulla koontisivulla.

Gronow käyttää musiikin tiedonhakuun kirjastojen, kustantajien ja erilaisten verkkomusiikkitoimijoiden hakukoneita. Lähteitä ja täsmälöytöjä on listattu artikkelin loppuun. Suomalaisten kirjastojen valikoimia on linkitetty Finna.fi-palveluun.

Jos YouTuben linkit eivät heti näy, niin klikkaa sivun reunassa löytyvää evästeasetusten painiketta ja valitse salli kaikki evästeet.

Jean Sibelius. Kuva: JOKA Journalistinen kuva-arkisto / Hufvudstadsbladet / Museovirasto / Finna.fi

M.A. Numminen (vas.), Unto Mononen ja Pekka Gronow vuonna 1968. Kuva: Pekka Gronow

Pekka Gronow
Säveltäjä Jean Sibelius

Olen tähän saakka harhaillut YouTubessa lähinnä populaarimusiikin parissa. Sitähän riittää, sillä viimeisimpien arvioiden mukaan palvelussa on yli 10 miljardia tallennetta, joten jonkinlainen kartta on varmasti paikallaan. Mutta nyt on aika katsoa, miten YouTube palvelee klassisen musiikin harrastajaa. Ja mikä olisikaan parempi esimerkki kuin kansallissäveltäjämme Jean Sibeliuksen laaja tuotanto.

Kun tutkimme vaikkapa Komorien musiikkia YouTubessa, liikumme aika lailla kartoittamattomalla maaperällä. Ei ole opaskirjaa, jota voisi käyttää apuna aineiston haussa. Mutta Sibeliuksen musiikki on tutkittu lähes viimeistä nuottia myöten. Kansalliskirjastossa koulutetut musiikkitieteilijät ovat kartoittaneet säveltäjän tuotantoa Jean Sibelius Works -projektissa (JSW) jo 20 vuoden ajan. Käytettävissä on Erik Tawaststjernan monumentaalinen Sibelius-elämäkerta, Fabian Dahlströmin ja Heikki Poroilan opusluettelot, joista löytyvät säveltäjämestarin teokset opus ykkösestä viimeiseen opukseen numero 116 ja metrikaupalla muuta lähdeaineistoa. Voimme siis ainakin periaatteessa tutkia, miten täydellisesti Sibeliuksen musiikkia löytyy YouTubesta.

Projektissa Jean Sibelius Works (JSW) julkaistaan kriittisiä laitoksia läpi Sibeliuksen koko tuotannon. Kuudennen sinfonian op104 aukeamalla (Breitkopf & Härtel 2021) esillä faksimile-sivut II ja III. Kuva: Tuomas Pelttari

Ennen kuin lähdemme etsimään palvelusta sävellyksiä opusnumeron mukaan, pieni varoitus on paikallaan. Sibeliuksella oli kiusallinen tapa muutella opustensa numeroita ja koota lyhyitä sävellyksiä saman opusnumeron alle, niin että opus 1 ei suinkaan ole ensimmäinen. Se käsittää Viisi joululaulua, joista kaksi on kaikkien tuntemia, mutta kolme muuta jäänyt pimentoon.

Ne kaksi tunnettua ovat ’On hanget korkeat nietokset’ ja ’En etsi valtaa loistoa’, joka on päässyt mukaan jopa virsikirjaan. Ei ole yllättävää, että ne löytyvät YouTubesta useina tulkintoina, joista osa on aitoja konserttitaltiointeja ja toiset vain kuvitettuja äänilevyjä. Ainakin viisi iskelmälaulajaa on jopa ottanut ’On hanget korkeat nietokset’ joulualbumeihinsa, ja Polyteknikkojen kuoro on tehnyt siitä vuonna 2014 komean konserttitaltioinnin.

On hanget korkeat nietokset

Kun yritän selvittää, montako versiota kaikkiaan teoksesta on katsottavissa, törmään kuitenkin YouTuben onnettomaan hakujärjestelmään. Kun haen Helmetistä tai Finnasta sävellystä, näen ensimmäiseksi, kuinka monta eri julkaisua siitä löytyy. YouTubesta ei löydy tällaista tietoa. Palvelu voi antaa yhdellä kerralla yhden tuloksen ja toisella toisen, ja tulos riippuu myös siitä, käytänkö Windowsia, Androidia tai jotakin muuta. Tietotekniikkaa paremmin tuntevat voivat kertoa, kuinka monena versiona ’On hanget korkeat nietokset’ on YouTubessa, minä siirryn eteenpäin. Opus 1 sisältää myös kolme vähemmän tunnettua joululaulua, ’Nu står jul vid snöig port’, ’Nu så kommer julen’ ja ’Det mörknar ute’. Jälkimmäisestä löytyy tusina versiota, mutta suurin osa on äänilevyjä. Kukaan tunnettu solisti ei ole halunnut tallentaa sitä YouTubeen. Laulun on viisi vuotta sitten esittänyt Eva Rune, mutta hänen tulkintansa on kerännyt vasta 176 katsojaa. Eva esiintyy rohkeasti a cappella.

Det mörknar ute

Seuraavat viisi opusta ovat lyhyitä soitinsävellyksiä, joilla on geneeriset nimet: Kaksi kappaletta viululle ja pianolle, Arioso, Jousikvartetto, Kuusi impromptua pianolle. YouTubessa teosten nimet ovat eri kielillä monessa eri muodossa, ja ilman opusluetteloa ja partituureja oikeiden teosten löytäminen on usein mahdotonta. ’Impromptusta’ on YouTubessa ihan viehättävä Terhi Dostalin tulkinta, mutta kun jokainen osa on ladattu palveluun erikseen, saattaa olla vaikea löytää niitä. Ilmeisesti suosittu teos, sillä kun seuraavana päivänä haen uudelleen, saan tulokseksi aivan muuta.

Seuraavaksi vastaan tuleekin sitten Olga Shiskinan esittämä teos, jonka nimeksi ilmoitetaan Sibeliuksen ’Impromptu 6’.

Olga Shiskina

Viehättävä esitys, joka on saanut rohkaisevia kommentteja suomeksi, espanjaksi ja englanniksi. Sibeliuksen kanteleelle kirjoittamaa sävellystä nimeltä ’Impromptu 6’ ei kuitenkaan ole olemassa. Epäilen että kyseessä on sovitus Impromptusta Op. 5 osa 6 pianolle, mutta kun käsilläni ei ole nuotteja, jätän tämän viisaampien selvitettäväksi. (Sibelius kirjoitti nuoruudessaan pari harjoitelmaa kanteleellekin, mutta ei antanut niille opusnumeroa).

Oikeasti opus 6 olisi Cassazione pienelle orkesterille, mutta hypätään tällä kertaa sen yli. Opus 7 onkin jo yksi Sibeliuksen tunnetuimmista teoksista: Kullervo, sinfoninen runo mezzosopraanolle, baritonille, mieskuorolle ja orkesterille. Se löytyy YouTubesta Ruotsin radion sinfoniaorkesterin ja Esa-Pekka Salosen tulkintana, mutta joku katsoja jo kysyy, kuka on solisti – tätä tietoa ei löydy. Ei myöskään tallennuksen ajankohtaa. Tyypillistä YouTubelle.

Kullervo

Kullervo löytyy myös Jukka-Pekka Sarasteen ja Radion sinfoniaorkesterin esityksenä, mutta tässä vaiheessa täytyy hylätä alkuperäinen ajatus opusluettelon kaikkien opusten kaikkien tulkintojen etsimisestä ja keskittyä avainteoksiin. Sibeliuksen viulukonsertto d-molli op 47 on vuodelta 1905. Siitä on tullut yksi 1900-luvun eniten levytetyistä viulukonsertoista ja se löytyy tietysti myös YouTubesta, tulkitsijoina mm. nuori Pekka Kuusisto Sibelius-viulukilpailussa vuodelta 1995, Ray Chen, Hilary Hahn (8,9 miljoonaa katsojaa), Maxim Vengerow, Inmo Yang, Lisa Batiashvili, Isaac Stern, Sarah Chang ja Soyoung Yoon – ja tässä ei ole vielä yhtään levyltä kopioitua versiota.

Katsojien kommenttien perusteella valitsen näytteeksi David Oistrahin vuonna 1966 tallentaman tulkinnan. Se on mustavalkoinen, ajalta ennen väritelevision läpimurtoa. Suurin osa faneista on hurmioituneita ja pitää sitä kaikkien aikojen parhaana, mutta jollakin kultakorvalla on tallella alkuperäinen nauhoitus ja hän väittää, että YouTuben versiossa dynamiikkaa on peukaloitu. Nykyisen kulttuuriaineistolain mukaan verkkoaineiston arkistoiminen kuuluu Kansalliskirjaston tehtäviin; toivokaamme että tämä löytyy kirjaston kokoelmista vielä sadan vuoden kuluttua. Kapellimestari on Gennadi Rozhdestvensky.

Sibeliuksen viulukonsertto

Ennen kuin edetään seitsemään sinfoniaan (1899–1924), on hyvä käydä läpi vielä säveltäjämestarin laaja laulutuotanto ja muita instrumentaalisävellyksiä. 1900-luvun alussa äänitystekniikka ei vielä taipunut kokonaisten sinfonioiden tallennukseen, maailman ensimmäinen levytetty sinfoniahan on tunnetusti Artur Nikishin tulkinta Beethovenin viidennestä vuodelta 1915, mutta lauluja levytettiin tuhansittain. Ensimmäisen kerran Sibeliuksen musiikkia äänitettiin jo vuonna 1901, kun Pietarin suomalainen laulukuoro levytti kuoroteoksen Isänmaalle Op.18/1. Se on julkaistu myöhemmin CD-levyllä ja on ihan kunnioitettava esitys, kun ottaa huomioon silloisen tekniikan rajoitukset.

Sibelius kirjoitti vuosisadan alussa pääasiassa suomenruotsalaisten runoilijoiden teksteihin huomattavan määrän yksinlauluja, joista on tullut Lied-laulajien vakio-ohjelmistoa: ’Fåfäng önskan’, ’På verandan vid havet’, ’Var det en dröm’, ’Flickan kom ifrån sin älsklings mote’, ’Säv säv susa’, ’Demanten på marssnön’, ’Sången om korsspindeln’, ’Svarta rosor’ ja niin edespäin. Kaikki merkittävät suomalaiset oopperalaulajat levyttivät ne tuoreeltaan ennen ensimmäistä mailmansotaa, joukossa Ida Ekman, joka oli saanut kunnian esittää Sibeliuksen lauluja Wienissä itse Brahmsille.

Laulujen joukossa on pari diskografista harvinaisuutta, joita olen turhaan etsinyt puoli vuosisataa. Aino Ackté levytti laulun ’Hertig Magnus’ Edison-yhtiölle Lontoosssa vuonna 1913, mutta se tuhoutui ilmeisesti tehtaan tulipalossa jo ennen julkaisua. Ida Ekman levytti eräiden muiden Sibeliuksen laulujen lisäksi Karl Ekmanin säestyksellä vuonna 1907 laulun ’Bollspelet vid Trianon’, mutta sitä ei tiettävästi löydy missään suomalaisessa kokoelmassa. Olen itse etsinyt sitä ystävällisen arkistonhoitajan Ruth Edgen avustuksella EMI:n arkistosta Hayesissä, jossa pitäisi olla kaikki yhtiön julkaisemat levyt vuodesta 1898 alkaen. Numeron (Gramophone 83309) perusteella kyseessä on 17 tuuman levy, mutta lokero on tyhjä. Laulu ei muutenkaan näytä kuuluvat säveltäjän suosituimpiin. Hanne Marit Mordal Iversen esitti sen viime vuonna Sibelius-laulukilpailussa, mutta esitys on tätä kirjoitettaessa saanut YouTubessa vain 27 katsojaa.

Bollspelet vid Trianon

Jos etsitään Sibeliuksen ensimmäistä hittiä, se on varmasti Valse triste op.44 salonkiorkesterille vuodelta 1903. Vanhojen levyjen keräilijät tietävät, että jokainen vuosisadan alussa toiminut levy-yhtiö julkaisi siitä oman versionsa, ja se löytyy vieläkin kirpputoreilta monista vanhojen savikiekkojen pinoista. Siitä tuli samanlainen korvamato kuin myöhemmin Paulsin ’Miljoona ruusua’, ja kun Yleisradio aloitti toimintansa, se kuultiin vähän väliä myös Lauantain toivotuissa levyissä. Siltä varalta että joku olisi unohtanut sen, sävellys löytyy YouTubesta monen huippukapellimestarin tulkintana. Kissojen ystäviä varten olen kuitenkin poiminut tähän Bozzetton animoidun version.

Valse triste

Seuraavaksi pitäisi ehkä valita ’Finlandia’ tai muita kestosuosikkeja. Nyt on kuitenkin aika hypätä teoksiin, jotka nykyisin ovat maailmalla Sibeliuksen tunnetuimpia: seitsemään sinfoniaan vuosilta 1899–1924. Suomen valtio teki vuosina 1930–1934 kaikkien aikojen tuottavimman kulttuurivientisijoituksen, kun se teki EMI-yhtiön kanssa diilin kaikkien Sibeliuksen sinfonioiden levyttämisestä. Kapellimestareina Lontoossa olivat Robert Kajanus, Georg Schnéevoigt, Sir Thomas Beecham ja Serge Koussevitzky. Sibelius ei ollut vielä niin tunnettu kuin myöhemmin ja levyteollisuus oli syvässä lamassa, mutta levytykset sementoivat Sibeliuksen aseman modernina klassikkoina. Ainakin 50 kapellimestaria on sen jälkeen levyttänyt kaikkien seitsemän sinfonian sarjan, yksittäisten sinfonioiden levytyksiä on satoja. Niiden ansiosta Suomeen virtaa tänä päivänäkin maailmalta Teosto-tuloja.

Seitsemäs sinfonia löytyy YouTubesta Leif Segerstamin ja Turun kaupunginorkesterin tulkintana vuodelta 2015. Jos joku vielä ihmettelee, miksi katsoa videoita kuin on saatavissa niin paljon hyviä levyjä, selitykseksi riittää Segerstamin parta. Toki äänen laatu olisi levyllä parempi.

Seitsemäs sinfonia

Seitsemäs sinfonia on opus 105 vuodelta 1924. Tämän jälkeen mestarin sävelsuoni alkoi osoittaa ehtymisen merkkejä. Opus 112, Tapiola, kuuluu vielä merkkiteoksiin, mutta teosluettelon viimeiset numerot ovat jääneet vähälle huomiolle. Op. 116: Kolme kappaletta viululle ja pianolle on saanut Kyung Wha Chungin tulkintana YouTubessa vain 663 kuulijaa.

Kaikki Sibeliuksen musiikin ystävät tietävät, että säveltäjämestarilla oli pitkään työn alla myös kahdeksas sinfonia, mutta syystä tai toisesta hän ei koskaan saanut sitä valmiiksi. On oletettu, että valmiit partituurit olisi poltettu Ainolan takassa vuonna 1945. Säveltäjän kuoleman jälkeen kuolinpesästä löytyi kuitenkin useita nuottikatkelmia, joiden on oletettu olevan peräisin suunnitellusta sinfoniasta. Professori Timo Virtanen rekonstruoi vuonna 2011 aineiston perusteella katkelmia, jotka julkaistiin ensimmäiseksi Helsingin Sanomien nettisivuilla Helsingin kaupunginorkesterin esittäminä. Kapellimestarina on John Storgårds.

Luonnoksia kahdeksannesta sinfoniasta

Ehkä mestarin kesken jäänyttä sinfoniaa ei tarvitse murehtia. Yleisradion uutislähetyksessä 11. helmikuuta 2026 opetusministeriön edustaja kertoi, miten 2040-luvun koululaitoksessa ei enää olekaan tärkeää oppiminen, vain yhteisöllisyys. Tekoäly tekee kaikki työt.

Luulin ensin, että selvityksen taustatyöt oli tehnyt Astrid Lindgren (muistattehan koulun, jossa keskeisenä oppiaineena oli karamellipapereiden kuoriminen), mutta samana päivänä musiikkialan uutislehti CMU Daily kertoi, että mailman johtava musiikkipalvelu Spotify aikoo tulevaisuudessa panostaa tekoälyn tuottamaan musiikkiin. Sibelius-akatemia voidaan lopettaa, eikä enää tarvitse maksaa korvauksia Teostolle tai levy-yhtiöille, kun Spotifyn tekoälyohjelma Claude luo kaiken musiikin (Claude ei ole vitsi, vahvistaa Spotifyn toimitusjohtaja Gustav Söderström). Ei tarvitse odottaa kuin muutama vuosi, ja YouTubessa ja Spotifyssa on Clauden kahdeksas sinfonia, opus 117, alla Finlandese.

Pekka Gronow

Toimitukselta

Artikkelin YouTube- ja Finna.fi -linkit tarkistettu 20.3.2026. Linkkien internet-osoitteet saattavat muuttua ja kadota ilman varoitusta. Kerro mieluusti päivitystarpeista toimitukseen [tuomas.pelttari@hel.fi].

Tuomas Pelttari

Lue lisää Sibeliuksesta
Kansalliskirjasto

Jean Sibelius Works (JSW) kotisivu

Lue lisää Sibeliuksesta
Wikipedia

Luettelo Jean Sibeliuksen teoksista
Discography of Sibelius symphony cycles

📱
Lue lisää Sibeliuksen teoksista
Musiikkikirjastot.fi

Yhtenäistetty Jean Sibelius – teosten yhtenäistettyjen nimekkeiden ohjeluettelo Heikki Poroila, 75 sivua | Heikki Poroila / Suomen musiikkikirjastoyhdistys 2012–2023

📚
Lue lisää Sibeliuksesta
Finna.fi

Jean Sibelius – Thematisch-bibliographisches Verzeichnis seiner Werke Fabian Dahlström, 768 sivua | Breitkopf & Härtel 2003

Dagbok 1909–1944 Jean Sibelius & toimittaja Fabian Dahlström, 555 sidor | Svenska litteratursällskapet i Finland 2005

Päiväkirja 1909–1944 Jean Sibelius & toimittaja Fabian Dahlström & kääntäjät Juha Saikkonen ja Arja Gothoni, 688 sivua | Svenska litteratursällskapet i Finland 2015

Sibelius Toimittaja Erik T. Tawaststjerna & kääntäjät Tuomas Anhava, Seppo Heikinheimo, Erkki Salmenhaara, 463 sivua | Suuri suomalainen kirjakerho 1997 • Otava 2003 • Toinen painos Otava 2015

Aina poltti sikaria – Jean Sibelius aikalaisten silmin Vesa Sirén, 735 sivua | Otava 2000 • Täydennetty laitos, 767 sivua, 2012

Kohtalona Sibelius Vesa Sirén, 416 sivua | Otava 2015