Populaarimusiikkia Irlannista • Harharetkiä YouTubessa 41

Pekka Gronow katsoo Irlantiin
Harharetkiä YouTubessa • Osa 41
Yhdistynyt kuningaskuntaEuroviisut

Pekka Gronow katsoo Irlantiin. Kollaasi: Tuomas Pelttari

Tervetuloa Pekka Gronowin kirjoitussarjan Harharetkiä YouTubessa pariin. Gronow valitsee aiheekseen musiikkiympäristöjä ympäri maailmaa – Euroopasta ja kauempaa. Gronowin 41. artikkelin aiheena on Irlannin populaarimusiikki. Sarjan kaikki osat ovat selattavissa kuvitetulla koontisivulla.

Gronow käyttää musiikin tiedonhakuun kirjastojen, kustantajien ja erilaisten verkkomusiikkitoimijoiden hakukoneita. Lähteitä ja täsmälöytöjä on listattu artikkelin loppuun. Suomalaisten kirjastojen valikoimia on linkitetty Finna.fi-palveluun.

Jos YouTuben linkit eivät heti näy, niin klikkaa sivun reunassa löytyvää evästeasetusten painiketta ja valitse salli kaikki evästeet.

M.A. Numminen (vas.), Unto Mononen ja Pekka Gronow vuonna 1968. Kuva: Pekka Gronow

M.A. Numminen (vas.), Unto Mononen ja Pekka Gronow vuonna 1968. Kuva: Pekka Gronow

Irlanti
Pekka Gronow

1900-luvun alkupuolen tunnetuin irlantilainen laulaja oli John McCormack (1884–1945). Lyyrinen tenori oli saanut oopperakoulutuksen Italiassa ja luonut uransa Covent Gardenissa ja Metropolitanissa. Häntä pidettiin Caruson vakavimpana kilpailijana, ja hänen levyttämänsä ooppera-aariat ja irlantilaiset romanssit olivat valtavan suosittuja. Paavi myönsi hänelle kreivin arvonimen.

John McCormack: Believe Me If All Those Endearing Young Charms

McCormack tulkitsi tässä Thomas Mooren balladin ’Believe Me If All Those Endearing Young Charms’. Kohtaus on fiktiivinen, mutta se olisi hyvin voitu kuvata John F. Kennedyn lapsuudenkodissa, jonne seurapiirit kokoontuivat. Kennedyn isoisän isä oli tullut Irlannista Amerikkaan nälkää pakoon. Suku oli polvi polvelta noussut sosiaalisesti, kunnes John Fitzgerald oli yksi maailman mahtavimmista miehistä. Amerikan irlantilaisten keskuudessa säilyi kuitenkin vahva myötätunto vanhaa kotimaata kohtaan. Laulun tekijä Thomas Moore (1779–1852) oli Irlannin Runeberg, monen isänmaallisen laulun sanoittaja. Hänen tunnetuin laulunsa ’Minstrel Boy’ on kertomus nuoresta miehestä, joka lähtee sotaan isän miekka kupeellaan ja harppu selässään. Laulu on Yhdysvalloissa tapana soittaa kunnianosoituksena kaatuneille sotilaille, ja harppu päätyi Irlannin vaakunaan. 

Irlannin alkuperäiset asukkaat olivat iiriä puhuvia kelttiläisiä heimoja, mutta 1500-luvulta alkaen englantilaiset ryhtyivät valtaamaan maata ja työntämään alkuperäisiä asukkaita tieltään. Irlannin historia olikin toistuvien kapinoiden historiaa, jotka ovat jääneet kansan muistiin. Vuoden 1798 kapina synnytti laulun, josta tuli Yhdysvalloissa yksi McCormackin tunnetuimmista. ’The Wearing Of The Green’ muistelee aikaa, jolloin englantilaiset ”hirttivät miehiä ja naisia, koska nämä kantoivat Irlannin vihreää väriä.” 1800-luvulla Irlannin väkiluku putosi nälkäkuolemien ja muuttoliikkeen takia puoleen ja itsenäisyysliike voimistui, kunnes vuoden 1916 pääsiäiskapina ja sitä seurannut sisällissota lopulta päättyivät Irlannin itsenäistymiseen.

Sisällissodan jälkeen maa oli niin köyhä, että monien vuosien ajan Yhdysvalloissa levytettiin enemmän irlantilaista musiikkia kuin vanhassa maassa. Kapinat olivat kuitenkin synnyttäneet runsaan ohjelmiston samaan tapaan kuin Suomen kansalaissota, ja perinneyhtyeet ansaitsevat yhä elantonsa niitä tulkitsemalla. Kun suomalainen folk-yhtye Pihasoittajat vuonna 1972 levytti albumin irlantilaista perinnemusiikkia, mukana oli myös ’The Wearing Of The Green’. Hakusanalla ”Irish rebel song” löytää wikipediasta nopeasti kymmeniä lauluja. Vanhimmat ovat 1700-luvulta ja uusimmat kertovat Pohjois-Irlannissa yhä jatkuvista levottomuuksista. Perinteen elinvoimaisuudesta kertoo, että vuonna 1979 kirjoitettu ’The Fields Of Athenry’ on saavuttanut lähes kansallislaulun aseman. Uusperinnettä edustava laulu kertoo miehestä, joka odottaa 1800-luvulla vankilassa karkotusta Australiaan, koska on jäänyt kiinni viljan varastamisesta englantilaisen maanomistajan pellolta. Laulusta on nopeasti tullut usean irlantilaisen jalkapallojoukkueen tunnussävel.

The Dubliners & Paddy Reilly: The Fields Of Athenry

Lauluun on niin helppo samaistua, että eräs indonesialainen jalkapallojoukkuekin on ottanut sen omakseen. Monet ”kapinalaulut” vaativat kuitenkin enemmän tietoja taustalla olevista asioista. ’The Patriot Game’ kertoo Irlannin tasavaltalaisarmeijan IRA:n epäonnistuneesta iskusta brittiarmeijan parakeille rajan pohjoispuolelle vuonna 1957. Hyökkäyksessä kuoli kaksi teini-ikäistä vapaaehtoista, joiden muistoksi on kirjoitettu laulut. Laulun tekijä Dominic Behan oli tunnettua tasavaltalaista sukua. Hänen enonsa Peadar Kearney oli kirjoittanut Irlannin kansallislaulun, ja hänen veljensä kirjailija Brendan Behan oli istunut vankilassa suunniteltuaan terrori-iskuja englantilaisia vastaan. Laulusta on kymmeniä levytyksiä Irlannissa, Englannissa ja Yhdysvalloissa, esittäjien joukossa Judy Collins ja The Kingston Trio, ja Bob Dylan pihisti siitä pari säkeistöä lauluunsa ’God On Our Side’. Laulussa syytetään Irlannin epäisänmaallisia poliitikkoja siitä, että he antavat pohjoisten maakuntien edelleen kitua brittien tyrannian alla.

This Ireland of ours has for long been half free
Six counties are under John Bull’s tyranny
And most of our leaders are greatly to blame
For shirking their part in the patriot’s game

Séamus Begley: The Patriot Game

Kapinalauluja on niin paljon, että voisi luulla, ettei Irlannissa muuta olekaan. Tosiasiassa maassa toimi valtava määrä tanssiorkestereita, Irish showbands, joilla on oma ihailijakuntansa. Tanssiorkestereiden harrastajat ylläpitävät omaa verkkosivustoa, jolta löytyy tiedot yli 800 bändista. Tästä maaperästä nousi suosittuja laulusolisteja, joiden ohjelmisto koostui romanttisista balladeista. Miami Showbandissa uransa aloittanut Dickie Rock osallistui Irlannin edustajana Eurovision laulukilpailuun vuonna 1966 laululla ’Come Back To Stay’. Dickie Rockia ei silloin onnistanut, mutta Irlanti on sen jälkeen voittanut laulukilpailut seitsemän kertaa, useammin kuin mikään muu maa. Johnny Logan peräti kahdesti. Romanttinen balladi ’What’s Another Year’ olisi sopinut vaikka John McCormackin ohjelmistoon.

Johnny Logan: What’s Another Year

Showband-skenestä kasvoi ilmiö, joka tunnettiin nimellä Country and Irish. Amerikkalainen country-musiikki tuli 1960-luvulla Irlannissa niin suosituksi, että yhdessä vaiheessa maan suosituin yhtye oli Big Tom and the Mainliners. 1970-luvulla Tomilla oli peräti kolme ykköslevyä Irlannin listalla: ’Broken Marriage Vows’, ’I Love You Still’ ja ’Old Love Letters’. Joskus 1990-luvulla taltioidussa Irlannin television ohjelmassa ovat mukana tunnetuimmat Country and Irish -laulajat (valitettavasti en pysty nimeämään heitä erikseen).

Four country roads / RTE Late late show

Tässä vaiheessa rock-musiikki oli kuitenkin jo saanut vahvan jalansijan Irlannissa, ja monet paikalliset bändit tulivat myös tunnetuiksi maailmalle. Vuonna 1976 Dublinissa perustettu U2 kuuluu kaikkien aikojen tunnetuimpiin rock-yhtyeisiin. Sen levyjä on tähän mennessä myyty 170 miljoonaa kappaletta, ja yhtiön keulakuva Bono kuuluu niihin harvoihin rock-muusikoihin, joita kuunnellaan kuin filosofeja. Vuonna 2003 hän oli jopa ehdokkaana Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi hyväntekeväisyystyönsä perusteella. Kolme muutakin irlantilaista solistia tai yhtyettä on myynyt yli 50 miljoonaa levyä – Enya, The Cranberries ja Westlife

Irlantilainen rock sekoittuu helposti pohjoisirlantilaiseen. Kuka muistaa, että The Boomtown Rats olivat Dublinista, mutta Stiff Little Fingers Belfastista eli siis Pohjois-Irlannista, Isosta-Britanniasta? Molemmat esiintyivät sitä paitsi englanniksi, mikä helpotti maailmanvalloitusta. Pitkä luettelo yhtyeitä löytyy vaikkapa englanninkielisestä wikipediasta hakusanalla Music of Ireland. En ryhdy tässä analysoimaan niiden erikoispiirteitä, mutta ehkä voidaan todeta, että irlantilainen rock on säilyttänyt vahvan siteen maan perinnemusiikkiin. Missä on Suomen pelimanni-metal, miten rock-yhtyeet pärjäisivät kaustislaisten pelimannien kanssa? Englantilais-irlantilainen punk-yhtye The Pogues ja kansanmusiikkiyhtye The Dubliners soivat aivan luontevasti yhteen perinnesävelmässä ’The Irish Rover’.

The Irish Rover

Lopuksi on pakko muistuttaa, että Irlannin virallinen kieli on iiri, vaikka sitä puhuu äidinkielenään vain pieni vähemmistö maan asukkaista. Kun maa itsenäistyi, irlantilaiset halusivat karistaa kaikki muistot englantilaisista valloittajista. Iiristä tehtiin koulussa pakollinen kieli. Englanti oli kuitenkin jo saanut liian vahvan jalansijan, jopa kansallislaulu oli kirjoitettu englanniksi. Iirin kieltä pyritään kuitenkin kaikin tavoin edistämään, ja sille on omistettu oma radiokanava, RTÉ Raidió na Gaeltachta. Sen lähetyksiä voi seurata netissä, ja niistä saa kuvan tämän päivän iirinkielisestä kulttuurista urheiluselostuksista musiikkiin.

Pekka Gronow

Sile Denvir ja Barry Kerr esittävät iirin kielistä perinnemusiikkia, johon kuuluu tärkeänä osana harpun soitto.

Irlantilaisen musiikin verkkolähteitä

Iirinkielinen radiokanava | RTÉ Raidió na Gaeltachta
Irish Showbands Archive

📱🎶
Lue lisää irlantilaisista artisteista Levyhyllyistä

Marko Niemelä | Levyhyllyt
Clannad, osa 1 – häilyvä kelttiläisyys ja modernin läsnäolo • Vuodet 1970–1982
Clannad, osa 2 – aineettomasta new age -folkista takaisin juurille • Vuodet 1983–2024
Horslips – unohdettu helmi Irlannista • Vuodet 1970–2024
Tuomas Pelttari | Levyhyllyt
Thin Lizzy – joutsenlaulu vailla vertaa • Thunder And Lightning [1983]
Ari Väntänen | Levyhyllyt
U2 – aitoa parempi levy • Achtung Baby [1991]

Presenting John McCormack
Spotify

Plain & Simple • The Dubliners
Spotify

By Popular Demand • Séamus Begley
Spotify

📚
Lue lisää irlantilaisesta musiikista
Kirjastoista löytyy aiheesta kymmeniä teoksia. Tässä joitakin.
Finna.fi

Made In Ireland – Studies In Popular Music Edited by Áine Mangaoang & Lonán Ó Briain & John O’Flynn, 281 pages | Routledge 2020

Rory Gallagher – musiikki ja elämänvaiheet Henri Aitakari, 111 sivua | Henri Aitakari 2015

The Fiddle Handbook Chris Haigh, 304 pages | Backbeat Books 2009

An Illustrated History of Irish Songs & Music Megan O. Suilleabhain, 127 pages + CD | Caxton Editions 2003

The Corrs Jane Cornwell, 128 pages | Virgin 1999

Paddy Moloney And The Chieftains Bill Meek, 141 pages | Gill and MacMillan 1987

A Pocket History of Irish Traditional Music Gearóid Ó hAllmhuráin, 160 pages | O’Brien 1998

The Rough Guide to Irish Music Geoff Wallis & Sue Wilson, 599 pages | Rough Guides / Penguin Books 2001

The Chieftains – The Authorized Biography John Glatt, 331 pages | Century 1997

Sinéad – Her Life And Music Jimmy Guterman, 148 pages | Penguin Books 1991

Celtic Tides – Traditional Music In A New Age Martin Melhuish, 234 pages | Quarry Press 1998

The Complete Guide to Celtic Music – From The Highland Bagpipe And Riverdance to U2 And Enya June Skinner Sawyers, 318 pages | Aurum Press 2000

A History Of Irish Music [Reprint of the third edition Dublin 1913] W. H. Grattan Flood & introduction by Seóirse Bodley, 357 pages | Irish University Press 1970

Irish Rock Where It’s Come From, Where It’s At, Where It’s Going Tony Clayton-Lea & Richie Taylor, 128 pages | Sidgwick & Jackson 1992

U2 – The Best of Propaganda – 20 Years of The Official U2 Magazine Paul McGuinness, 288 pages | Carlton Books 2003

Bono on Bono Michka Assayas & kääntäjä Salla Korpela, 440 sivua | Kirjapaja 2006

Inside U2 – tarinat laulujen takana Niall Stokes & kääntäjä Christa Koski, 191 sivua | Readme.fi 2010

U2 – The Complete Encyclopedia Mark Chatterton, 287 pages | Firefly 2001

The Columbia 33000-F Irish Series – A Numerical Listing [JEMF Special Series : 10] Compiled by Pekka Gronow, 77 pages | The John Edwards Memorial Foundation 1979

Toimitukselta

Artikkelin YouTube- ja Finna.fi -linkit tarkistettu 31.10.2024. Linkkien internet-osoitteet saattavat muuttua ja kadota ilman varoitusta. Kerro mieluusti päivitystarpeista toimitukseen [tuomas.pelttari@hel.fi].

Tuomas Pelttari

Musiikkikirjastot.fi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *