Pekka Gronow katsoo Liettuaan
Harharetkiä YouTubessa • Osa 38
Latvia • Puola • Ruotsi • Venäjä

Tervetuloa Pekka Gronowin kirjoitussarjan Harharetkiä YouTubessa pariin. Gronow valitsee aiheekseen musiikkiympäristöjä ympäri maailmaa – Euroopasta ja kauempaa. Gronowin 38. artikkelin aiheena on Liettuan populaarimusiikki. Sarjan kaikki osat ovat selattavissa kuvitetulla koontisivulla.

Gronow käyttää musiikin tiedonhakuun kirjastojen, kustantajien ja erilaisten verkkomusiikkitoimijoiden hakukoneita. Lähteitä ja täsmälöytöjä on listattu artikkelin loppuun. Suomalaisten kirjastojen valikoimia on linkitetty Finna.fi-palveluun.

Jos YouTuben linkit eivät heti näy, niin klikkaa sivun reunassa löytyvää evästeasetusten painiketta ja valitse salli kaikki evästeet.

M.A. Numminen (vas.), Unto Mononen ja Pekka Gronow vuonna 1968 • Kuva: Pekka Gronow

Pekka Gronow
Liettua

Unohtakaa Woodstock, jos etsitte musiikkitapahtumaa, joka on ollut käännekohta historiassa. Roko maršas organisoitiin Liettuassa useilla paikkakunnilla 1987–89, ja siitä tuli alkusoitto maan vapautumiselle maaliskuussa 1990. Rock-marssiin osallistui kaikkiaan 15 yhtyettä ja 130 000 kuulijaa. Se oli osa suurta historiallista muutosta, joka johti Neuvostoliiton hajoamiseen ja entisten neuvostotasavaltojen itsenäistymiseen.

Antis: Alio, alio

Tapahtuman pääorganisaattori oli Algirdas Kaušpėdas, arkkitehti, poliitikko ja muusikko, yksi Liettuan itsenäisyyden kansanrintaman perustajista. Klauspedas johti yhtyettä nimeltä Antis (“Sorsa”), joka teki veristä pilkkaa vanhan Neuvosto-Liettuan johtajista. Vuosina 1990–1992 hän toimi Liettuan television johtajana. Tähän jaksoon sattuivat Neuvostoliiton hajoamisprosessin viimeiset kouristukset, kun 13. tammikuuta 1991 ryhmä Moskovasta lähetettyjä panssarivaunuja yritti vallata Vilnan televisiotornin. Kolmetoista aseetonta siviiliä sai surmansa ja 700 loukkaantui, kun paikalle saapuneet kansalaiset yrittivät estää valtauksen. Syyskuun 17. 1991 Venäjä lopulta tunnusti Baltian maiden itsenäisyyden. Vilnan tv-torni on kansallinen muistomerkki, jota kannattaa kyllä käydä katsomassa.

Näistä tapahtumista on jo 30 vuotta, mutta liettualaiset muistuttavat mielellään, että maa on jo tuhat vuotta vanha. Vilnan pääkatu Gediminas prospektas on nimetty kuningas Gediminaksen mukaan, hän hallitsi Liettuaa ja Puolaa 1300-luvulla. Vuosisatojen mittaan maa menetti itsenäisyytensa ja joutui tsaarin vallan alaisuuteen.

1800-luvuku oli Venäjän reuna-alueilla kansallisen herätyksen aika. Liettuan Runeberg oli Maironis, katolinen pappismies (1862–1932), jota pidetään latviankielisen runouden isänä. Yksi hänen tunnetuista teksteistään on ’Lietuva brangi’, Kallis Liettua.

Lietuva brangi

Maironisin aikalainen Mikalojus Čiurlionis (1875–1911) oli säveltäjä ja taidemaalari, joka tunnettiin aikanaan sinfonisista runoelmistaan. Jälkimaailma muistaa hänet kuitenkin symbolistisista maalauksista, jotka olisivat sopineet loistavasti 1970-luvun rock-levyjen kansiin. Čiurlionisin tuotanto on katsottavissa netissä. 

Vasta Venäjän vallankumous antoi Liettualle mahdollisuuden itsenäistyä. Maailmansotien välinen aika oli kuitenkin vaikea. Vilna jäi Puolalle ja pääkaupungiksi tuli Kaunas. Kesäisin huvielämän keskuksina toimivat Itämeren kylpylät kuten Palanga. Liettualaisen iskelmän isä Danielius Dolskis (1890–1931) oli ansainnut kannnuksensa venäläisissä kabareeteattereissa Pietarissa ja Odessassa, ja itsenäistymisen jälkeen hän lauloi kahviloissa ja ravintoloissa Kaunasissa ja rantahotelleissa. Hän teki vuosina 1929–31 useita levytyksiä. Dolskis on saanut muistopatsaan keskeiselle paikalle Kaunasiin. Palangan iloja ylistävästä foksista on tehty sittemmin retroversioita.

Palangas juroj

Vuonna 1939 Baltian maat joutuivat taas Neuvostoliiton alaisuuteen. Kulttuurielämää valvottiin tiukasti. Neuvostojärjestelmässä vain ammattiliittoihin kuuluvat säveltäjät ja muusikot pääsivät äänilevyille ja radioon. “Kevyen” ja “vakavan” musiikin välillä ei ollut jyrkkää rajaa. Iskelmiä säveltämällä ansaitsi hyvin, ja sinfoonikot tekivät mielellään myös kevyttä musiikkia. (Mielenkiintoinen ajatus: mitä jos Joonas Kokkonen ja Einojuhani Rautavaara olisivat osallistuneet Euroviisuihin?). Latviassa tämä nosti esiin Raimonds Paulsin ja Imants Kalninsin kaltaisia luovia tyyppejä, mutta Liettuan tuotteliain säveltäjä Benjaminas Gorbulskis (1925–1986) jättää harmaan vaikutelman. Hänen 860 teoksen tuotantoonsa kuului jopa dodekafonisia sävellyksiä ja konsertto saksofonille, mutta hänen iskelmänsä eivät soi samalla tavoin kuin vaikkapa Raimonds Paulsin laulut parhaimmillaan.

Kun poliittinen valvonta keventyi, myös musiikkielämästä kehittyi monipuolisempaa. Baltian maiden tarkkakorvainen havainnoitsija Artemi Troitski piti Liettuaa kaikista kolmesta maasta tylsimpänä. Vasta vuosina 1979–1987 Kaunasissa elektronista tanssimusiikkia soittanut Argo oli hänen mielestään tutustumisen arvoinen; yhtye jätti jälkeensä kolme albumia. Discophonia on aika modernia, ollakseen neuvostotuotantoa vuodelta 1980.

Argo: Discophonia

Jazzin alalla Liettua kuului kuitenkin Euroopan johtaviin maihin. Hrustsovin aikainen “suojasää” antoi vauhtia Neuvostoliiton jazzelämälle. Tallinnassa järjestettiin vuonna 1967 jo legendaariseksi tulleet jazzfestivaalit, joiden esiintyjäkaarti ulottui Yhdysvalloista Suomeen. Vuonna 1971 perustettu free jazzia soittanut Ganelin – Chekasov – Tarasov – eli Trio Ganelin nousi Liettuassa johtavaksi yhtyeeksi. Vjatšeslav Ganelin oli Vilnan konservatorion sävellyksen opettaja, joka toi jazziin monipuolisen kokemuksensa. Yhtye tuli laajalti tunnetuksi Euroopan jazzpiireissä levyjen ja festivaalivierailuiden ansiosta. Tässä trio 1978.

Ganelin – Chekasov – Tarasov: Poco a poco

Itsenäistymisen jälkeen Liettuan piti taas rakentaa kulttuurielämä uudelleen. Maa jäi helposti naapureittensa varjoon. On kuvaavaa, että sekä Viro että Latvia onnistuivat vuorollaan voittamaan Eurovision laulukilpailut, mutta Liettualla ei useina vuosina ollut varaa osallistua lainkaan kilpailuun. Paras sijoitus on kuudes sija. Sympaattista kuitenkin on, että vuonna 1999 Liettuan edustaja Aisté esitti kilpailukappaleensa Strazdas samogitian kielellä. Samogitiaa puhuu noin puoli miljoonaa ihmistä Liettuan länsiosassa; sitä voisi verrata karjalan kieleen Suomessa.

Aiste: Strazdas

Tällä vuosisadalla liettualainen musiikki on kasvanut moniin suuntiin, ja YouTubessa voi hyvin viettää antoisan viikon kruisailemalla liettualaisten artistien kappaleita etsimässä. Netissä on yllin kyllin glitteriä ja kansainvälistä henkeä, mutta minua viehäti esimerkiksi Domantas Razauskas -nimisen trubaduurin tuotanto. Tällaista musiikkia täytyy varta vasten hakea: Jei tavęs nebūtų (Jos et olisi siellä).

Jos et olisi siellä
Yrittäisin luoda sinut
Aivan kuin taiteilijan sormet ovat kevyet
Palauttaa päivän värit,
Joita kukaan ei koskaan toista.

Domantas Razauskas: Jei taves nebutu

Lopuksi voi kuunnella Marijonas Mikutaviciusin laulun ’Trys milijonai’ (Kolme miljoonaa). Siitä on näköjään tullut maan uusi epävirallinen kansallislaulu, joka voidaan laulaa urheilukilpailussa, vaikka oma joukkue ei voittanutkaan. Mahtaisiko Suomesta löytyä tällaista nöyryyttä?

Älkää kiusatko itseänne mitalin takia
Täytyy silti taistella loppuun asti kunnian vuoksi
Yritetään vielä kerran
Vaikka meitä onkin maailmassa vain kolme miljoonaa

Trys milijonai

📱
Katso lisää Liettuaa
YouTube

Loppuun joitakin otsikoita, joilla hakemalla pääsee mm. Liettuan television laulukilpailujen tallenteisiin ja muihin koosteisiin.

Jaunimo estrada (1980-luvun nuori sukupolvi, esimerkiksi metallibändi Ramybes Skveras)
Dainuoju Lietuva
Vilniaus bokstai
Birstonas jazz festival
Vilniaus aidai

📱📚
Lue lisää Liettuan ja entisen Neuvostoliiton populaarimusiikista
Finna.fi • MICL

Kirjallisuutta Liettuan populaarimusiikista on niukasti, ja kannattaa turvautua internetiin ja Liettuan Music Information Centren sivuihin.

Music Information Centre Lithuania | etusivu englanniksi

📚
Kirjallisuutta
Finna.fi

Terveisiä Tšaikovskille – Rock Neuvostoliitossa Artemi Troitski & kääntäjä Anton Nikkilä, 195 sivua | Vastavoima 1988
Back In The USSR – The True Story of Rock In Russia Artemi Troitski, 154 pages | Omnibus 1987

The Power Of Song – Nonviolent National Culture In The Baltic Singing Revolution  Guntis Šmidchens, 446 pages | University of Washington Press 2014

Lithuanian Music – Past And Present A. Tauragis, 223 pages | Gintaras 1971

The Garland Encyclopedia of World Music Volume 8 – Europe Editors Timothy Rice & James Porter & Chris Goertzen, 1144 pages | Garland 2000

Toimitukselta

Artikkelin YouTube- ja Finna.fi -linkit tarkistetttu 29.5.2024. Linkkien internet-osoitteet saattavat muuttua ja kadota ilman varoitusta. Kerro mieluusti päivitystarpeista toimitukseen [tuomas.pelttari@hel.fi].

Tuomas Pelttari