Teksti ja kuvat Marko Aho

Artikkelit • Intervalli 2/2025
Intervalli.fi

Rakensin ensimmäisen kitarani kansalaisopiston soitinrakennuskurssilla, kokeneen opettajan opastuksella ja avustuksella. Voin rehellisesti todeta, että omin päin olisi kitara jäänyt minulta rakentamatta, vaikka aivan nollasta en rakennusharrastusta tuollakaan kurssilla aloittanut. Yritin tosin perehtyä itsenäisestikin asiaan, olihan kirjallisia oppaita saatavilla ja sellaisista olin oppinut oppia ammentamaan. Kuitenkin kaikki ne jättivät tuntemuksen, että jossain kohtaa jatkumo kirjan sivuilta kitaran rakenteisiin katkesi auttamatta. Jokin palikka jäi ikään kuin pois välistä. Koska asia kiinnosti, ahmin Robert Benedetton Making Archtop Guitarsin ja Irving Sloanen Classic Guitar Constructionin, mutta ei, kitaraa ei niiden eväillä olisi valmistaman.

Marko Aho opettaa. Kuva: Ilari Mehtonen

Nyttemmin elämän pyörä on pyörähtänyt siihen, että opetan soitinrakennusta itse, sivutoimisesti, samalla kun olen kirjastonhoitaja. Torstai-illat ovat pyhitetty opiston kurssille, ja illat viuhahtavat ohi flow’ssa. Opiston soitinrakennuskurssilla on Sastamalassa pitkät perinteet, sillä täällä rakennettiin vuosikymmenten ajan viuluja, ja paikalliset amatöörirakentajat nauttivat kansallista arvostusta alan piireissä. Valitettavasti viulunrakennus on opettajien ja asiaan vihkiytyneiden ikäännyttyä jo hiljalleen kuihtunut. Tilalle ovat tulleet minun myötäni aloittelijallekin lähestyttävät soittimet ukulelet, kanteleet ja kitarat, heijastellen ehkä näin myös ihmisten yleistä käsityötaitojen muutosta.

Joka tapauksessa olen koonnut kirjastoomme päivätyössäni vaatimattoman soitinrakennusoppaiden kokoelman avittamaan kurssilaisten ja muiden paikallisten rakentelijoiden omaehtoista perehtymistä soitinrakennuksen saloihin. Piki-kirjastoissa soitinrakennusoppaita on saatavilla edelleen laajempi kattaus. Ovatko oppaat kehittyneet, vai ovatko klassikot edelleenkin ylittämättömiä? Suoritan seuraavassa katsauksen muutamaan valitsemaani soitinrakennusoppaaseen, ja teen samalla yleisempiä huomioita oppaiden maailmasta.

Kaikkein simppelein

Ukulele palaa aina muotiin, ja miksipä ei – ukulelensoiton alkeet on helppo omaksua, sillä voi soittaa musiikkia monipuolisesti, ja sillä on sopivan hauska imago. Satunnaisen rakentelijan näkökulmasta ukulele taas tarjoaa juuri sopivan haasteen ensimmäiseksi soitinrakennusprojektiksi: materiaalit eivät välttämättä maksa paljoa, sen rakenne on anteeksiantava, ja itse rakentamiseen kuluu sopivasti aikaa niin että tekijä ei ehdi kyllästyä koko puuhaan, mutta tuntee soittimen valmistuessa saavuttaneensa jotain.

Bill Plantin Make Your Own Ukulele: the Essentian Guide to Building, Tuning, and Learning to Play the Uke on ukulelen näköinen soitinrakennusopas. Plant esittelee kirjassaan kahdenlaisen ukulelen teko-ohjeet: sikarilaatikkoukulelen ja perinteisemmän sopraanoukulelen. Kirja on tehty viihdyttävän näköiseksi tunnelmaa luovilla valokuvilla ja pirteillä grafiikoilla, mutta tarjolla on varsin selkeät eväät ukulelen saattamiseksi maailmaan. Asioita ei selitetä puhki, vaan niistä kerrotaan vain oleellinen. Piirrokset ja kaavakuvat ovat selkeitä, ja jälleen kerran, niihin ei ole sisällytetty liikaa informaatiota. Ohjeissa käytetään vain tavanomaisia käsityökaluja ja yleisiä sähkötyökaluja. Lisäksi kirjaan on sisällytetty jopa havainnollinen ohje itse tehtävälle yksinkertaiselle (tosin vaatii sorvia) rumpuhiomakoneelle, joka vaikka ei olekaan välttämätön, helpottaa huomattavasti ohuiden kansi- ja pohjalevyjen sekä sivujen valmistamista. Loppuun on vielä lisätty ukulelen soittamisen pika-alkeisopas. Maailma tarvitsee esikuvia, ja niinpä Plant on esitellyt kirjassaan myös muutamia hienosti koristeltuja ja eksoottisista puista valmistettuja mestariteoksia.

On ilo lukea kirjaa, jonka kirjoittaja on arvostanut lukijan aikaa. Kun asioita ei selitetä juurta jaksain, ne näyttäytyvät selkeämpinä. Suosittelen tätä kirjaa aloittaville ukulelenrakentajille, ja se kulkee salkussani aina mukana kurssille.

Kaikkein kaunein

José Romanillos (1932–2022) oli eräs viime vuosikymmenten arvostetuimmista klassisen kitaran, tai kuten hän asian mieluusti ilmaisi, espanjalaisen kitaran rakentajista. Syvällisesti modernin klassisen kitaran alkuperäisen kehittäjän, Torresin työhön perehtynyt Romanillos oli myös historioitsijana ansioitunut. Hänen uransa alkoi vaatimattomasti keittiön pöydän äärellä aikuisiällä Britanniassa, mutta onnekkaasti hän pääsi kosketuksiin nimisoittajien kanssa melko pian ja sai mesenaatin Julian Breamista, aikansa nimekkäimpiin kuuluneista kitaristeista.

Romanillosin kitarat olivat taidetta. Myös Romanillosin rakennusopas Making a Spanish Guitar on taidetta. Se on myös omakohtainen tilinpäätös. Jo uransa loppusuoralle ehtinyt Romanillos kertoo kirjassaan pieteetillä kaiken minkä tietää kitaranrakennuksesta – kaiken mikä vain on sanallisesti ilmaistavissa. Romanillos kertoo tarinansa rakentajana, selittää kaikki työkaluinnovaationsa, ja avaa myös Espanjalaisen kitaran historiaa. Romanillos luottaa valokuviin, piirroksia on harvassa, mutta ne ovat hienoja. Kirjan liitteenä oleva, Els Jagenaun piirtämä 1/1 piirustus Romanillos-kitarasta on kaunein soitinpiirustus minkä olen nähnyt.

Onnistuuko kitaran rakentaminen sitten Romanillosin kirjan perusteella? Ei onnistu ainakaan aloittelijalta. Kirjan kohderyhmäksi on ehkä parempi ajatella ensimmäiset kitaransa jo rakentanut kunnianhimoinen rakentaja, joka haluaa seuraavalle tasolle. Mutta näin hieno kirja voi löytää intohimoisen lukijansa – omistajansa – myös kitaramusiikista kiinnostuneesta musiikinystävästä.

Kaikkein kattavin

Roy Courtnallin Making Master Guitars oli ensimmäinen kirjahankintani kun ryhdyin itse rakentamaan ensimmäistä kitaraani. Kurssin opettajan esittelemä kirja ei ollut halpa hankkia, mutta sen sisältö näytti vakuuttavalta. Tarkemmassa perehtymisessä selvisi, että kirjoittaja on pyrkinyt laatimaan erittäin laajan ja kattavan perehdytyksen kitaranrakennukseen. Kuten Romanillosin kirjan tapauksessa, Making Master Guitars ei ole pelkkä rakennusopas, vaan enemmän: kulttuurihistorian dokumentointia. Courtnall esittelee 1900-luvun loppupuolen kuuluisimmat rakentajat ja heidän menetelmänsä sekä tekijäkohtaiset rakenneratkaisunsa. Loppu kirjasta on omistettu kitaran rakentamisen prosessille. Kirja on tehty pieteetillä, ja se on tyhjentävä. Kuvitus on etupäässä mustavalkokuvia, ja siellä missä on piirustuksia, ovat ne täyttä asiaa.

Courtnallin kirjaa ei voi olla mainitsematta opasta kysyvälle. Näin kattavaa ja seikkaperäistä klassisen kitaran rakennusopasta ei olisi voinut tehdä tämän selkeämmäksi, mutta ensimmäinen kitara ei tämän kirjan avulla onnistune. Kaikkea on liikaa. Silti tämä on lajissaan ylittämätön. Tämä on kitaranrakentajan järjestyksessään toisen kitaran rakennusopas.

Oma yritys

Esittelen viimeiseksi vielä allekirjoittaneen sekä viulun- ja kanteleenrakentaja Jussi Laasasen kirjoittaman oppaan Kanteleenrakennuskirja – perinteisen Perhonjokilaaksolaisen kanteleen rakentaminen. Jussi Laasanen on kanteleenrakentaja jo kolmannessa polvessa, ja hänen soittimensa edustavat käsityötä puhtaimmassa muodossaan: mielestäni voidaan puhua jälleen taiteesta. Kirjoittajiensa pitkän haaveen täyttymys tehtiin yhteistyönä, jossa Laasanen rakensi kanteleen ja dokumentoi prosessin (Laasanen on myös etevä harrastelijavalokuvaaja) ja Aho editoi raakatekstin kirjaksi ja laati kirjan piirrokset.

Kirjassa on pitkähkö johdanto kanteleen historiaan suomessa, ja erityisesti kanteleen rooliin Keski-Pohjalaisessa kansanmusiikissa. Piirustuksien ja valokuvien vuorottelu tehtiin ajatuksella. Piirustuksia on runsaasti, ja mukana seuraava 1/1 kanteleen CAD-piirustus on mielestämme paras ja visuaalisesti näyttävin saatavilla oleva laatikkokanteleen piirustus. Mielestämme kantele pitäisi ohjeillamme syntyä. Silti, jälkikäteen ajateltuna rakennusoppaamme tähtäin oli siltikin ehkä enemmän kyseisen kantelemallin rakentamisen dokumentoimisessa. Tämä seikka hahmottuu ehkä paremmin näin jälkikäteen.

Summa summarum: on monenlaisia oppijoita, ja minäkin olen oppijana jotain lajia, mutta ainakin omasta puolestani voisin antaa tällaisen nyrkkisäännön tuleville soitinrakennusoppaiden kirjoittajille: oppaassa tulee selittää mieluummin liian vähän kuin liikaa. Sanalliset selitykset mutkikkaista teknisisistä toimenpiteistä ovat väistämättä vaikeatajuiset. Piirrokset ovat parempia kuin kuvat, joissa on hälyä joka ei edistä asiaa. Piirrokseen voidaan abstrahoida oleellinen. Videot ovat havainnollisempia kuin mikään selitys tai kuva, mutta täsmällisiä yksityiskohtia niilläkään ei ole helppoa välittää: tarvitaan edelleenkin kirjallisia reseptejä.

Lisäksi nyt näitä teoksia katsellessani en voi välttyä ajatukselta, että niiden olemus oppaina on osin vain alibi niiden olemassaololle, ja itse asiassa niiden kirjoittajat ovat tavoitelleet myös jotain muuta: aihepiirinsä henkilökohtaista syvällistä haltuunottoa, itse soittimen rakentamiselle sukua olevaa luovaa prosessia, ja kulttuurihistoriallista dokumentointia. Piirroksienkin takana on jotain muutakin kuin pelkkää tiedon välittämistä. Näin nähtynä teoksilta ei voi edes odottaa täydellistä ratkaisua soittimen rakentajan haasteisiin, eikä niiden lukijakuntaakaan kannata rajata pelkästään rakentajiin.

Marko Aho

Soitinrakennusoppaita kirjastokokoelmissa

Making An Archtop Guitar – The Definitive Work on The Design and Construction of An Acoustic Archtop Guitar Roberto Benedetto, 260 sivua | Centerstream 1994
Making Master Guitars Roy Courtnall & piirtäjä Adrian Lucas, 200 sivua | Robert Hale / Stewart-MacDonald 1993
Kanteleenrakennuskirja – perinteisen Perhonjokilaaksolaisen kanteleen rakentaminen Jussi Laasanen & Marko Aho, 94 sivua | Kansanmusiikki-instituutti 2017
Make Your Own Ukulele –  The Essential Guide to Building, Tuning, and Learning to Play The Uke Bill Plant, 95 sivua | Fox Chapel 2012
Making A Spanish Guitar José Luis Romanillos & toimittaja Marian Harris Winspear & piirtäjä Els Jageneau, 221 sivua | RH Publications 2013
Classic Guitar Construction – Diagrams, Photographs, and Step-By-Step Instructions Irving Sloane, 95 sivua | Dutton 1974 • Omnibus Press 1976

Intervalli 2/2025. Kannen kuva Jaakko Laitisesta: Lola Cervantes