Levyhyllyt valitsi vuoden parhaat albumit

Ari Väntänen
kotimaiset

1. Radiopuhelimet: Saastan kaipuu
–Tiukan, dynaamisen ja ajankohtaisen puolituntisen aikana tekee mieli noutaa aivot narikasta, panna ne päähänsä ja palata tanssilattialle.

2. Mikko Joensuu: Amen I
–Joensuun maallistumistrilogian ensimmäinen osa on paljas ja kaunis folklevy, joka hiljentyy epätoivon äärelle päästäkseen sen yli.

3. Tommi Liimatta: Rokokoo Computer
–Liimatta ei ole ennen esiintynyt lauluissaan näin paljaana. On pysäyttävää huomata kuuntelevansa Liimatan sanoituksia, jotka uskoo ymmärtävänsä tekijän tarkoittamalla tavalla ja joihin osaa jopa samaistua.

4. Litku Klemetti & Tuntematon numero: Horror ’15
–Rosoista punkotetta, ilahduttavaa itseironiaa, komeita sovituksia ja vilpitöntä iskelmällisyyttä. Hurmaavia lauluja tekevä Klemetti on jälleen uusi todiste siitä, että kiehtovimmat kappaleet kirjoitetaan valtavirran ulkopuolella.”

5. Jani Matti Juhani ja Mustat Käärmeet: Kis Kis
–Herättelevää, hauskaa ja poliittista folkrockia. Ilkikurisen pinnan alla piilee salaa surullinen, piiloviisas ja humaani sanoma.

6. Talmud Beach: Chief
–Ilahduttava alt.blues-albumi. Boogie on niin kepeää, ilmavaa ja tiedostavaa, että bluusi kuulostaa pitkästä aikaa elävältä eikä aikansa eläneeltä.

7. Faarao Pirttikangas & Kuhmalahden nubialaiset: Papyloonin Barbeque
–Taidokas tarinankerronta ja oudot aiheet kuorruttavat leikittelevän varmaotteista bändisoittoa, joka taipuu kupleteista zydecoon.

8. Jarkko Martikainen & Luotetut miehet: Ruosterastaat
–Laulujen hahmot ovat uskottavia ja ennen kaikkea kaikenlaisia. Lauluntekijän kyky astua hyvin erilaisten ihmisten saappaisiin on vaikuttava. … Musiikin positiiviset sävyt reunustavat synkimmätkin tarinat toivolla ja lempeydellä.

9. Oranssi Pazuzu: Värähtelijä
–Tiukkaa progea, vapaata jammailua ja mustaa hypnoosia – Oranssi Pazuzun sooninen trippi on luolasukellus psyyken synkimpiin sopukoihin.

10. Kuningas Yrjö: Mustelma myrskyn silmassä
–Surumielisiä, kauniita, vakavia ja hetkittäin humoristisiakin indiebiisejä lauluntekijältä, jonka käsialan tunnistaa ensipiirroista.

ulkomaiset

1. David Bowie: ★ Blackstar
–Vaikuttavan tarinan majesteetillinen viimeinen luku kertoo, että suuren taiteilijan fyysiset voimat ehtyivät ennen luomisvoimia.

2. Nick Cave & The Bad Seeds: Skeleton Tree
–Jokainen kappale on pinnalta hiljainen, mutta sisällä velloo tuskainen levottomuus. … Skeleton Tree vie pimeisiin paikkoihin mutta johdattaa myös ulos niistä.

3. Iggy Pop: Post Pop Depression
–QOTSA-mestari Josh Homme ja ikoninen Iggy Pop kattavat pöytään albumin, jolla Palm Desertin garagerock kohtaa Iggyn Berliini-levyjen kolhon kauneuden. Kerrankin hieno yhdistelmä, joka todella ylittää osiensa summan.

4. Håkan Hellström: Du gamla, du fria
–Du gamla, du fria vahvistaa sitä vanhaa faktaa, että helpon ei tarvitse olla yksinkertaista. Muodoltaan perinteinen pop voi olla merkityksellistä taidetta.

5. Leonard Cohen: You Want It Darker
–Vähäeleinen ja haikean lämminhenkinen albumi. Jokaisella elementillä sähkökitaroista synagogan kuoroon tuntuu olevan yhtä tärkeää asiaa kuin matala-äänisellä maestrolla.

6. Weeping Willows: Tomorrow Became Today
–Ruotsin viileimmät setämiehet tarjoilevat albumillisen sykähdyttäviä ja lujatekoisia vintage-popbiisejä.

7. PJ Harvey: The Hope Six Demolition Project
–Vähäeleinen ja yllättävän helpon oloinen albumi avaa kaikki ulottuvuutensa vasta useiden kuuntelujen myötä.

8. Silvana Imam: Naturkraft
–Silvana Imamin hiphop-kollektiivi RMH:n kanssa työstämä musiikki ei ole kovin pop. Se on hengeltään varsin progressiivista, taiteellista ja paikoin vaikeasti lähestyttävää.

9. Kvelertak: Nattesferd
–Studiolivelevy, jolla Norjan hurjimukset onnistuvat uudistumaan unohtamatta lähtökohtiaan eli hardcorea, bläkkisflirttiä ja skandinaavista mytologiaa.

10. Sturgill Simpson: A Sailor’s Guide To Earth
–Alt.country-artisti määrittelee itsensä uudelleen rohkealla ja rajoja rikkovalla albumilla. A Sailor’s Guide To Earthin jälkeen luomisvoimaiselta Simpsonilta voi odottaa mitä tahansa – ja luultavasti hän myös täyttää odotukset.

* * *

Tuomas Pelttari
kotimaiset