Tietoasiantuntija Jaakko Tuohiniemen tavoittaa työstään Helsingin yliopiston musiikkitieteen numerosta. Hän on kiireinen, monessa mukana oleva musiikkikirjastoaktiivi. Helsingin yliopiston kirjastossa Tuohiniemi hoitaa musiikintutkimuksen kokoelmien lisäksi muitakin taideaineita, joista taidehistorian kokoelma on mittavin. Hän antaa myös tiedonhaun opetusta.
Päivätyön lisäksi Tuohiniemi toimii Suomen musiikkikirjastoyhdistyksen hallituksen puheenjohtajana ja yhdistyksen julkaisusarjan vastaavana toimittajana. Musiikkikirjastot.fi kysyi Tuohiniemeltä hänen työstään musiikkikirjastoyhdistyksessä sekä Matti Pajuniemen kiinnostavan progekirjan vaiheista. Syksyksi 2013 julkaistu Pajuniemen musiikkiteos Aamunkoiton portit on ollut pienelle kustantajalle suuri menestys. Käsissämme saattaa olla uusi suomalaisen tietokirjallisuuden klassikko. Tuohiniemi: “Antoisinta kustannustoimittajan työssä? Nähdä idean konkretisoituminen ja saada lisättyä kotimaista musiikkikirjallisuutta.”
Jaakko Tuohiniemi.
Vuonna 2013 julkaistu Matti Pajuniemen progekirja Aamunkoiton portit – progressiivinen rock 1967–1979 on avannut valtavasti musiikkia sekä asiakkaille että kirjastoammattilaisille. Millainen merkitys kirjalla on ollut sinulle?
Jaakko Tuohiniemi: – Aiemmin en tuntenut progressiivista rockia millään tavalla, mutta kirjan kautta tuli jonkinlainen nimilista tutuksi. Yllättäen vanhan musiikin liikkeen sisäinen maailma näyttää hetkittäin yhdistyneen progekenttään, ja muutama yhteinen nimi vilahti sieltä puolelta. Valitettavasti en ole (vieläkään) ehtinyt kuuntelemaan aktiivisesti mitään niistä levyistä, joihin ajattelin koemielessä paneutua saadakseni progesta jonkinlaisen soivankin käsityksen. Olen suhteellisen avoin kuuntelemaan kaikenlaista (olen taannoin lainannut kirjastosta esimerkiksi pari nivaskaa teknoa ja rap-musiikkia ja yrittänyt ymmärtää, millainen musiikillinen kieli niissä on vallalla), ja tunnustan avoimesti avuttoman tuntemukseni monen musiikinlajin suhteen. Ehkä jossain vaiheessa…
– Itse kirja oli minulle kiinnostava hanke nähdä mainion tekstin muotoutuminen käsikirjoitussirpaleista kokonaisuudeksi, mielestäni aika ehyeksi vieläpä. Pidän Pajuniemen rikkaasta kielestä ja rehellisen subjektiivisesta otteesta, jollainen taiteesta puhuttaessa on aina välttämätön aidon kokemuksen välittämiseksi. Yhdistyksen puheenjohtajan ominaisuudessa ja julkaisusarjan päätoimittajana olen iloinen, että saimme kirjan sarjaamme ja sillä tavalla mahdollistettua kaupallisilta kustantajilta väliin jääneen kirjan saamisen lukijoiden käsiin. Kulttuurityötä parhaimmillaan!
Aamunkoiton portit on ollut mukava myyntimenestys. Yllätyitkö?
– Hallituksessa laskimme mahdollisuuksia julkaista kirja ilman liian suuren tappioriskin ottamista. Myyntimenestys on tietysti ollut hyvä asia, ja taisivat kaikki hallituslaiset yllättyä iloisesti
Mitä kaikkea teit kirjan eteen?
– Kaikkea kustannustoimittajalle kuuluvaa tai sellaista mitä pienkustantajalta voisi odottaa: käsikirjoituksen kommentointia, oikolukua, teknisten asioiden selvittelemistä, jakelua ihan käytännön tasolla laskutusta ja pakkaamista myöten, arvostelijoiden metsästystä yms.
***
Olet Suomen musiikkikirjastoyhdistyksen hallituksen puheenjohtaja. Millaista työsi ja yhdistyksen toiminta on?
– Kuudes vuosi alkujaan ”siirtymäkauden” ajaksi valittuna puheenjohtajana tulee tosiaan täyteen nyt, ja tiedän vihdoin voivani vapautua tästä itselleni turhan huonosti sopivasta roolista. Periaatteessa puheenjohtajalle riittäisi juoksuttaa arjen asiat, siis johtaa kokouksia, valmistella toimintasuunnitelma ja -kertomus yhdessä sihteerin ja rahastonhoitajan kanssa. Koska olemme pieni yhdistys eikä meillä ole erillistä toiminnanjohtajaa, tämä ei käytännössä riitä. Niinpä puheenjohtajan pitäisi myös johtaa asioita laajemmin, toimia keulakuvana ja olla aktiivisesti yhteydessä eri tahoihin.
– Kun aloitin puheenjohtajana tuntui siltä, että koko alan aktiivit ovat kaikkoamassa. Kuitenkin jo muutaman vuoden kuluttua alkoi hallitukseen ilmestyä ”uutta verta” ja hyvillä mielen annan paikkani eteenpäin. Kirjastokenttä kuitenkin odottaa puheenjohtajalta tiettyä vitaalista ulospäinsuuntautuneisuutta ja uusia ideoita. Omalta kohdaltani ovat sekä energia että ideat loppuneet jo aikaa sitten. Alkuaikoina kauppaamani yritys parantaa yhdistyksen taloutta on osin toiminut (kiitos uusien julkaisujen), osin ei. Jos rahoittajasuhteemme IAML:n suuntaan muuttuu lähiaikoina, niin siinä tapauksessa tilanteemme paranee huikeasti. Mutta katsotaan sitä syyskokouksessa!
– Yhdistyksen toiminta on tällä hetkellä keskittynyt aika tavalla kevätseminaareihin ja eräänlaiseksi kollegiaaliseksi foorumiksi. Toivon, että minun jälkeeni kentän ääni vahvistuisi. Pitää muistaa, että tulin puheenjohtajaksi jokseenkin akateemisena byrokraattina, vaikka Suomen musiikkikirjastoyhdistys on kansainvälisesti siitä jännittävä liittymä, että jäsenistön valtaosa on kaupungin- ja kunnankirjastoja tutkimuskirjastojen sijaan.
Millaista yhdistyksen kustannustoiminta on?
– Aiemmin nimekkeistä suuri osa oli puhtaasti kirjastoammatillista, ja verkkojulkaisuista valtaosa edelleenkin on. Mutta muuten olen pyrkinyt saamaan sarjaan kirjoja, jotka rikastuttavat suomalaista musiikkikirjallisuutta sen ulkopuolelle, mitä kaupalliselta puolelta tulee. Turhan vähän on nimekkeitä tullut, mutta jotakin silti. Erityisen ylpeä olen julkaisemastamme Riitta Rainion musiikkiarkeologisesta tutkimuksesta, joka säilyttänee arvonsa pitkään alan kotimaisena klassikkona.
Miten pitkä yhdistyksen julkaisusarja on?
– Nimekemäärä on nyt jossain 170:n tienoilla. Aikanaan tietysti tuntui huikealta nähdä itse tekemiään YMN-luetteloita painettuina. Sarjaan mahtuu monen monta jännittävää nimekettä. Jos ajattelee aihepiirejä Suomen musiikkikirjastoalan historiasta ja heavy metalin tiukasta analyysistä Erkki Melartinin aforismeihin ja kuubalaisen populaarimusiikin kartoitukseen, niin eiköhän joukosta löyty montakin jännittävää aihelmaa.
– Bibliofiilinä ja kirjoja myös esineinä arvostavana olen nauttinut siitä, että sarjan uusimmat nimekkeet ovat alkaneet näyttää ammattikustantajien työn tuloksilta pienistä painoksistaan huolimatta. Taloudellisesti sarjan tuotot ovat käytännössä menneet uusien nimekkeiden tekemiseen, joten periaatteemme olla voittoa tuottamaton on toteutunut turhankin hyvin. Pieni pääoma kuitenkin pitäisi saada kasaan, jotta tasoa voisi edelleen nostaa.
Mikä sinun roolisi on julkaisusarjan ylläpidossa ja jatkuvuudessa?
– Kaiketikin tärkeä, kun olen vastaava toimittaja. Täytyy kyllä tunnustaa, että energia tässäkin on nyt aika loppu, kun olen aika monessa mukana. En siis ole jaksanut aktiivisesti etsiä uusia julkaistavia nimekkeitä. Jokunen on parhaillaan muhimassa, mutta on vaikea tietää, mikä toteutuu. Vaikka julkaisupolitiikkamme on enemmän kulttuurityötä kuin liiketoimintaa, emme voi julkaista kirjaa, jolle ei ole mitään kysyntää. Oma kysymyksensä on aina yhdistyksen linjaus. Olemmeko vain julkaisija pienellä taloudellisella mutta muuten suuremmalla (henkisellä) panostuksella vai kustantaja täydellä taloudellisella panostuksella? Jos olisimme vakavaraisempia, olisivat mahdollisuudetkin aivan eri luokkaa.
Mitä sarjassa ilmestyy seuraavaksi?
– Ei aavistustakaan! Tai ei: Heikki Poroila varmaan pyöräyttää totuttuun tapaan kymmenen YMN-luetteloa verkkokirjoina ihan huomattamatta! Katsotaan, jos jotakin taas saataisiin työn alle. Toivottavasti jotain yllättävää, kiinnostavaa ja avartavaa. Sellaista kuin parhaat julkaisumme ovat.
Tuomas Pelttari, toim.