Teksti ja kuvat Sirkku Suomalainen

Intervalli 2/2025 • Artikkelit
Intervalli.fi

Saavuin Salzburgiin pimeässä, lämpimässä heinäkuun illassa. Kävely S-bahn-asemalta majapaikkaan ei sujunut suunnitellusti, vaan tulkinta kadunnimikyltin osoittamasta suunnasta vei väärälle kadulle. Oikaisin puiston poikki oikealle reitille. Tuolloin hahmotin ihmeellisesti pimeässä maisemassa vuoren. Ihmetys pilkkopimeässä hahmottuvasta vuorenrinteestä sai pysähtymään puistossa havaintoon hetkeksi ennen kuin halu löytää majapaikkaan voitti. Olihan jo lähemmäs keskiyö, takana matkustamista viidellä eri välineellä ja tuleva viikko olisi tiiviisti täynnä konferenssiohjelmaa.

Kansainvälinen musiikkikirjastojen ja -arkistojen työhön, tutkimukseen ja toimintaan keskittyvä konferenssi on IAML:n presidentin Dr. Rupert Ridgewellin tervetuliaspuheen mukaan mammuttitapahtuma. Vuoden 2025 konferenssikirjasessa edustajiaan lähettäneiden instituutioiden ja organisaatioiden lista on neljä sivua pitkä. Virallisina kielinäkin liitossa toimii peräti kolme vahvaa eurooppalaista: saksa, ranska ja englanti. Osallistujia saapui 31 maasta, luonnollisesti paljon saksankieliseltä alueelta ja muutenkin Euroopasta sekä Kanadasta ja Yhdysvalloista. Aasiasta ja Etelä-Afrikasta osallistujia oli muutamia. Pohjoismaista ja Baltiasta osallistujia oli verrattain vähän, vain yksittäisiä.

Konferenssin runsas ohjelma koostui esitelmien, posterinäyttelyiden, avoimien tai suljettujen työryhmäkokoontumisten, sponsoreiden tarjoomien ja esittelykierrosten ohella sosiaalisesta ohjelmasta, johon kuului konsertteja ja valinnaisia retkiä. Esitelmäsessioita ynnä muita kokoontumisia oli aikataulutettu rinnakkain neljän otsikon alle useampana päivänä. Lisäksi ohjelmaan kuului kokouksia. Niissä esiteltiin, kommentoitiin ja raportoitiin asioita, jotka muistuttivat suomalaista yhdistystoimintaa. Äänestettiinkin – sinistä paperiliuskaa nostamalla! Kaunis tapa oli käyttää yksi osio kokouksesta edesmenneitä kollegoita muistellen, kun ihmiset hiljentyivät kuuntelemaan luettuja muistokirjoituksia.

Yleiskokouksessa IAML:n organisaatio paljastui kokoluokaltaan valtavaksi: pelkästään R-projekteja on niin monta, että kaiken toiminnan hahmottaminen kerralla osoittautui hankalaksi.

Tunnelma läpi konferenssin oli hyvin innostunut, lämminhenkinen ja asiallisen ammattitaitoinen, ja Sound of Music -lainoja ujutettiin rennosti tuon tuostakin puheisiin. Aikataulut pitivät ja tilat toimivat hyvin, kaiken kaikkiaan järjestelyt sujuivat mainiosti. Asioihin ja aiheisiin päästiin todella paneutumaan syvällisesti, kriittisesti ja avoimesti keskustellen. Esitelmät olivat järjestäen huolellisesti valmisteltuja ja ajateltuja, informatiivisia ja visuaalisesti toimivia, paikoin hauskojakin.

Esitelmien aiheet varioivat monessa ulottuvuudessa. Myös arkaluontoisiin aiheisiin tartuttiin pelotta. Yksi arkisto harjoitti esimerkillisesti avointa itsekritiikkiä tarkastelemalla menneiden aikojen tavanomaisia toimintakäytäntöjä erityisesti paikallisten vähemmistöjen suhteen. Yhtäällä keskityttiin vanhoihin aineistoihin, käsikirjoituksiin ja printteihin, eli tutkittiin sidoksien ja vesileimojen avulla kokoelmista perusasioita uusimmilla menetelmillä ja laitteilla. Toisaalla pidettiin painavia yleispuheenvuoroja varojen hankinnan hankaluudesta aineistoja järjestävään ja tallentavaan perustyöhön. Esiteltiin varoittavia esimerkkejä tilanteista, joita ei pitäisi kirjastoissa ja arkistolaitoksissa edes päästä tapahtumaan. Jaettuja huolenaiheita tunnistettiin.

Samalla pyrittiin tunnustamaan, miten alan sisäiset itsestäänselvyydet, esimerkiksi standardien noudattamisen välttämättömyys, ovat ulkopuolisille usein vain resursseja nieleviä turhuuksia. Tekoälyllähän ja digitoinnilla ne ovat hoidettavissa! Digitointia ei alan ulkopuolella ymmärretä monivaiheiseksi prosessiksi, niin usein sitä esitetään yksinkertaiseksi ratkaisuksi monimutkaisiin tilanteisiin – joihin sinänsä on jo olemassa hyviä, koeteltuja käytäntöjä. Epämääräinen taikasana digitointi kuitenkin tuo helposti rahaa, jos tuo, ja muuta, kuten metatietotuotantoa, ei rahoittajien puolelta tunnisteta olennaiseksi osaksi arkistojen ja kirjastojen perustyötä. Tämä työ on kirjastojen ja arkistojen toiminnan perusedellytys ja vaatisi kaikkialla pysyvän rahoituksen ilman kiilaavia, hutiloituja digitointiprojekteja.

IAML konferenssi on pidetty kaksi kertaa aikaisemmin Salzburgissa, vuosina 1967 ja 1979. Musiikin historian pitkä linja ei noista ajoista ole radikaalisti muuttunut. Kun kaikenlaisen tunnetulla musikaalilla ratsastavan turistitöhnän Mozart the Kugel -kuorrutteineen pystyi ohittamaan helposti, oli sitäkin hienompaa päästä tutustumaan sikäläisten arkistojen ja organisaatioiden esittelyihin ihan sinne arkistohyllyjen väliin asti. Näimme muun muassa Wolfgang Amadeus Mozartin syntymäkirjauksen kirkonkirjoista (Archiv der Erzdiözese Salzburg) sekä Anna Kutscheran (myöh. von Trapp) opintosuoritusten kirjauksia paikallisessa musiikkioppilaitoksessa.

Konferenssin asioihin paneutunut tunnelma lohdutti lämmöllään, sillä säiden puolesta viikko olisi voinut olla kuivempi. Joka aamu satoi enemmän tai vähän vielä enemmän. Joku valitteli kun ei ollut mielestään varannut tarpeeksi päällysvaatetta matkaan mukaan. Italialaiset päivittelivät säätä kylmäksi, mutta minä pohjoismaalaisena pidin keliä sateesta huolimatta lämpimänä, siis ihan teepaitakelinä.

Kun virallinen ohjelma oli ohitse, ehdin vasta kipuamaan konferenssin tiloina toimineen Unipark Nonntalin kattoterassille. Sää oli selkeä ja kirkas. Nyt maisemassa ihmetytti joka suunnassa siintävät vuoret. Vaikka liikkuessa Salzburgissa vuorilta ei voinut maisemassa välttyä, oli näkymä kokonaisuudessaan upea päätös konferenssiviikolle.

Sirkku Suomalainen

Intervalli 2/2025 • Kannen kuva Jaakko Laitisesta: Lola Cervantes