Asiakkaat tutustuivat HelMet-musiikkivarastoon Tikkurilassa

HelMet-musiikkivaraston ovet olivat avoinna yleisölle 11.12.

Helsinkiläisten kirjastonhoitajien Saundiholviksi nimeämä HelMet-kirjastojen yhteinen musiikkivarasto Tikkurilan kirjaston kellarissa avautui noin kymmenvuotisen toimintansa kunniaksi vähän isommalle joukolle kerrallaan torstaina 11.12.2014. Tarjolla oli tietoa ja elämyksiä, kuten kirjastossa yleensäkin.

Tikkurilan kirjaston ykköskerroksen vastaava Tiina Vallo toivotti melkein 30-henkisen kiinnostuneiden joukon tervetulleeksi. Musiikkivarastossa koko sen olemassaolon ajan työskennellyt Heikki Poroila esitteli varaston historiaa ja arkea painottaen sitä, että varastot ovat elimellinen ja tärkeä osa kirjastojen palvelua, kysymys ei ole suinkaan tarpeettomasta tavarasta. Varaston lainaus on ollut koko sen olemassaolon ajan kasvussa. Kaukolainaus muualle Suomeen näyttää kaksinkertaistuvan vuoteen 2013 verrattuna.

Tikkurilan varaston perustamisen taustalla olivat samat syyt kuin muuallakin maassa: CD-levyille piti saada 2000-luvun alkupuolella lisää tilaa ja helpoiten sitä sai siirtämällä vähemmälle huomiolle jääneitä LP-levyjä pois tieltä. Kun Kuopion Varastokirjasto oli lopettanut musiikkiaineistojen vastaanoton ja käsittelyn, piti etsiä paikallisia ratkaisuja. Pääkaupunkiseudulla saatiin lisäetua siinä, että neljän kaupungin varastointi voitiin toteuttaa yhteen paikkaan.

Musiikkivaraston merkitystä koko HelMetin musiikkipalveluiden osana selvitti  seudullisen musiikkikirjastoryhmä Musahelmien vetäjä Tommi Viitamies Helsingistä.

Musiikkivaraston merkitystä koko HelMetin musiikkipalveluiden osana selvitti seudullisen musiikkikirjastoryhmä Musahelmien vetäjä Tommi Viitamies Helsingistä.

Varasto on hyvää säteilevä loppusijoituspaikka aineistolle, jota syystä tai toisesta ei enää tarvita avohyllyssä. Varastoon kertyy väistämättä paljon kulttuuriaarteita, koska sinne pyritään sijoittamaan vähiin käyneet tai jo alun perinkin harvinaisemmat dokumentit talteen. Saundiholvi ei kuitenkaan ole arkisto eikä museo, vaan elävä osa yleistä kirjastoa. Kaikki kokoelmaan saatu on kiinnostuneiden löydettävissä ja lainattavissa HelMet-tietokannan kautta (luettelo.helmet.fi).

Aivan erityisesti Poroila halusi painottaa kunnollisen luetteloinnin merkitystä varastokokoelman käyttäjille. Kun kokoelmaa ei pääse omin sormin ja silmin selailemaan, täytyy jokainen dokumentti pyrkiä avaamaan mahdollisimman hyvin. Musiikin puolella se tarkoittaa vääjäämättä ihmistyötä, sillä dokumentit eivät itsestään avaudu. Musiikkiaineistot ovat myös kirjallisuutta useammin sisällöltään monimutkaisia ja niiden avaaminen vaatii laajaa musiikin tuntemusta. Musiikin tehokas tiedonhaku edellyttää puolestaan perinteisen HelMet-haun kaltaista monipuolista ja täsmällistä välinettä. Googlaustyylisillä uusilla järjestelmillä ei kerta kaikkiaan pärjätä.

* * *

Alhaalla kellarissa asiakkaat pääsivät tutustumaan tarkemmin sekä varastointiratkaisuihin, resurssikysymyksiin että melkein satavuotiaaseen savikiekkogrammariin, joka soi edelleen hienosti. Vakavan musiikkikirjastoaiheisen esittelyn ja keskustelun lomassa päästiin myös kuulemaan Alec Dangerin akustista keikkaa ja poimimaan löytöjä poistolevyjen joukosta.

Saundiholvin vieraat ihailevat Doris Dayn laulua vuosikymmenten takaa. Vanha  grammari on musiikkivaraston asiakkaalta sama lahja.

Saundiholvin vieraat ihailevat Doris Dayn laulua vuosikymmenten takaa. Vanha grammari on musiikkivaraston asiakkaalta sama lahja.

Avoimien ovien akustisena taiteilijavieraana oli omaa tuotantoaan esittänyt Alec  Danger, jonka EP Empty Town (2013) löytyy myös HelMet-kirjastojen kokoelmasta.

Avoimien ovien akustisena taiteilijavieraana oli omaa tuotantoaan esittänyt Alec Danger, jonka EP Empty Town (2013) löytyy myös HelMet-kirjastojen kokoelmasta.

Kuten arvata saattaa, hyllyjen välissä oltiin tällaisen varaston olemassaoloon perin tyytyväisiä, mutta myös huolenaiheita nousi esiin. Vakituisen varastonhoitajan katoamista vuoden 2015 alusta ihmeteltiin, vaikka kirjastoväen puolelta luvattiin pyrkiä minimoimaan asiakkaille koituvat haitat.

Palvelun hidastumista ei silti voitane välttää, jouduttiin myöntämään. Tärkeintä kuitenkin on, että HelMet-musiikkivarasto on olemassa ja pysyy kansalaisten käytössä, siitä oltiin yhtä mieltä.

Kuvat Heikki Poroila

Tuomas Pelttari, toim.

Uusintakierros: Tommi Viitamies – HelMet-musiikkivaraston ja dokumentoinnin puolesta

Tommi Viitamies tekee musiikin luettelointityötä Helsingin pääkirjastossa Pasilassa, osan aikaa myös etänä Porvoosta. Hän on ollut mukana tekemässä työtä Tikkurilan musiikkivaraston ja kokoelmatyön jatkuvuuden puolesta. Viitamies tuntee HelMet-kirjastojen varastopolitiikan, ja jakaa huolensa musiikkivaraston tulevaisuudesta. Elämme vaikeita aikoja. Miten musiikkipalvelujen taso ja jatkuvuus turvataan kun musiikkivaraston OKM-rahoitus loppuu joulukuussa 2014?

Aakkoset ja sanasto: kirjastomusaa?

Aakkoset ja sanasto: kirjastomusaa?

Tommi Viitamies: – Vastaan Helsingin kaupunginkirjastossa musiikkiaineiston luetteloinnista ja siihen liittyvästä kouluttamisesta ja muusta kanssakäymisestä musakenttämme suuntaan. Työhön kuuluu myös säännöllistä yhteydenpitoa HelMet-kimpan muiden kuntien musiikkitahojen kanssa. Fyysisesti sijaitsen hankinta- ja luettelointitoimistossamme Pasilan kirjastotalossa, vaikka teenkin ison osan työstäni etänä Porvoosta käsin. Tittelistäni en ole varma, mutta kai se on ”musiikin luetteloija”. Koulutustaustastani on olennaisinta mainita ”Pystymetsän kiertokoulun autodidaktinen linja”.

– Työhistoriani on jo sen verran pitkä, että olen ehtinyt suostua jäsenyyksiin myös kansallisessa musaluetteloinnin kehittämisryhmässä Luumussa sekä MusaMelindassa, joka laatii ja kehittää musaluettelointistandardia valtakunnallista metatietovarantoa Melindaa varten. Toteutuessaan täysimääräisesti Melinda olisi se vuosikymmeniä haikailtu yhteisluettelo, jonka pitäisi vapauttaa monet meistä tämän työn ikeestä muihin puuhiin.

– Lisäperspektiiviä musakirjastotyöhön koen saaneeni ”riippumattoman levyteollisuuden” ja sen monien oheistoimintojen palveluksessa vietetyistä vuosista.Ekosysteemin muuttumisen tuomat sopeuttamistoimet ovat sillä puolella aivan eri leveleillä kuin mihin on kirjastokuvioissa ainakaan vielä ollut tarvetta.

– Musakirjastoalan uudet haasteet tuntuvat tulevan pikemminkin kirjastoalan sisältä. Kuinka vakuuttaa oma toimintaympäristö siitä, että jos heitämme hanskat tiskiin ja nostamme kädet ylös, jää yksi olennainen alue lakisääteisistä ja veronmaksajien rahoilla ylläpidettävistä sivistyspalveluista hoitamatta?

– Musiikkikirjastolaisille on ollut jo pitkään selvää, että musiikin kulutuksessa tapahtuneet muutokset ovat poistaneet paineita käyttää isoja summia määrärahoja siihen osaan aineistosta, jonka käyttö on siirtymässä entistä enemmän verkkoon. Jäljelle jää kuitenkin monia eri sektoreita, joiden hoitaminen edelleenkin kuuluu yleiselle kirjastolaitokselle. Niistä välttämättä vähäisin ei ole jo kertaalleen maksetun, sisällöltään arvokkaaksi katsotun aineiston pitäminen halukkaiden saatavilla jatkossakin. Edullisin sektori se saattaa kylläkin olla.

Helsingin kaupunginkirjaston hankinta- ja luettelointitoimiston Porvoon-filiaalin hermoilukeskus.

Helsingin kaupunginkirjaston hankinta- ja luettelointitoimiston Porvoon-filiaalin hermoilukeskus.

Miten sinun työsi liittyy Tikkurilan musiikkivaraston toimintaan?

– Tikkurilassa sijaitseva HelMet-kirjastojen yhteinen musiikkivarastohan on ollut toiminnassa jo kymmenisen vuotta. Oma työni on liittynyt musavaraston toimintaan lähinnä välillisesti. Arjessa ehkä konkreettisimmin se on tuntunut siten, että käytännön luettelointityössä on ollut hyvä muistaa rakentavansa aineistotietokantaa, jonka on palveltava vaativampaakin tiedonhakua pitkään senkin jälkeen, kun tänään käsillä olevat uutuudet ovat joskus aikanaan siirtyneet musavaraston ”loppusijoituspaikkaansa”.

– Viime aikoina, kun musavaraston toiminnan jatkuminen on ollut vaakalaudalla, olen ollut seudun musaihmisten kanssa miettimässä miten edellytykset sille voitaisiin turvata tulevaisuudessakin. Lempinimi Saundiholvi keksittiin hiljattain siinä yhteydessä, kun meillä Hesassa lähdettiin suunnittelemaan kirjastojen tiloissa järjestettäviä näyttelyjä, joissa tuodaan esiin musavaraston ääniteaarteita kirjastotiloissa asioiville. Jääkö hauska lempinimi elämään jatkossakin riippuu aikanaan varaston tulevista vastuuhenkilöistä – jos sellaisia ylipäänsä jostain siunaantuu.

– Saundiholvi-kampanjassa ja siihen liittyvissä näyttelyissä olen ollut mukana lähinnä taustahenkilönä. Itse toteutus on tapahtunut eri kirjastoissamme paikallisten musa-aktiivien omin voimin ja ideoin, mikä on erityisen hienoa.

Miten musiikkivarasto näkyy HelMet-kirjastojen kokoelmatyössä ja musiikin tarjonnassa?

– Ennen musiikkivaraston olemassaoloa kaikki avokokoelmista poistettava musiikkiaineisto poistui HelMet-kokoelmistakin ns. lopullisen ratkaisun kautta. Varaston perustaminen oli erittäin viisasta ja tarpeellista, vaikkakaan ei jälkikäteen arvioituna mitenkään itsestään selvää. Seudulta löytyi asiaan tuolloin riittävästi kirjastopoliittista tahtoa, mitä taatusti edesauttoi valtion merkittävä osallistuminen kustannuksiin. Kokoelmaa on siksi voitu kartuttaa tasaisesti sitä mukaa kun avokokoelmista on jouduttu tilan puutteessa poistamaan vanhempaa, vähemmän kiertävää mutta edelleen kuranttia, hyväkuntoista ja lainaksi menevää aineistoa uutuushankintojen tieltä.

– Koska HelMetin kirja- ja musiikkivarastoihin sijoitetut aineistot ovat teknisesti edelleen niiden alkuperäisten hankkijakirjastojen omaisuutta, on niitä myös mahdollista ketterästi palauttaa takaisin avokokoelmiin tarpeiden muuttuessa. Näin on tapahtunut viime vuosina erityisesti vanhojen vinyylilevyhankintojen kohdalla, kun niihin onkin alkanut kohdistua uudenlaista kysyntää.

Huokausten silta @ Hankinta, Helsinki: ovatko huhut äänitteiden kuolemasta sittenkin liioiteltuja?

Huokausten silta @ Hankinta, Helsinki: ovatko huhut äänitteiden kuolemasta sittenkin liioiteltuja?

– Myös esim. isojen, sekä hinnaltaan että sisällöllisesti arvokkaiden mutta paljon tilaa vievien CD-kokoomaboksien pelastaminen tuleville polville olisi ilman varastointimahdollisuutta käytännössä mahdotonta. Niitä on – kuten monia varastosta löytyviä vinyylilevyjäkin – usein turha kuvitella enää löytävänsä kaupallisilta markkinoilta, sen enempää fyysisinä tuotteina kuin verkkomusiikkipalveluistakaan.

Miten tärkeä Tikkurilan musiikkivaraston suuri kokoelma on asiakkaille?

– HelMet-alueen tai kaukopalveluasiakkaat tuskin mieltävät käyttävänsä nimenomaan musiikkivarastoa tehdessään tiedonhakuja ja varatessaan sen aineistoa, joka saapuu parissa päivässä heidän omaan lähikirjastoonsa. Silti kyse on aineistomäärältään pääkaupunkiseudun (vai peräti koko maan?) ylivoimaisesti suurimmasta yksittäisestä ”musiikkiosastosta”, jonka kokoelmaan kuuluu yli 71 000 nidettä.

– HelMet-varaston toinen puolisko, seudullinen kirjavarasto sijaitsee samassa talossa kuin oma työpisteeni. Sen läpi säännöllisesti kulkiessaan tulee nähtyä omin silmin kuinka paljon siellä oleva aineisto tuo paikalle väkeä avointen ovien päivinä, joita järjestetään kai noin kerran kuukaudessa. En epäile, etteikö vastaava toiminta saisi aikaan säpinää musavarastonkin käytäville, jos sellaiseen olisi mahdollista satsata.

– Aina kun satunnaiselle musiikkiosastoasiakkaalle on valjennut mistä musiikkivarastossamme on kysymys, on arvostus sitä kohtaan ollut varauksetonta. Samoin tyrmistys ja epäusko, kun on tullut puheeksi palvelun uhanalaisuus.

Miten varaston jatkuvuus tulisi mielestäsi turvata?

– Musavarasto on vuoden 2015 alusta lukien tosiaankin uudenlaisen jännän äärellä: kuluvan vuoden loppuun mennessä päättyy opetus- ja kulttuuriministeriön pitkäaikainen rahoitus varaston henkilökunnan palkkaamiseen. Sen jälkeen taloudellinen vastuu varaston pyörittämisestä siirtyy täysin neljän HelMet-kirjaston harteille. Lobbaamisemme seudun kirjastojen johtoryhmän vakuuttamiseksi palvelun tarpeellisuudesta ei ikävä kyllä ole tuottanut toivottua tulosta.

– Pahin tarjottu skenaario on ollut, että koko varasto ajetaan alas. Nyt jo vuoden verran jatkunut kulissien takainen säätämisemme on saanut torpattua ainakin tuon karuimman vaihtoehdon. Kuitenkin edelleen, kun viimeistä vuotta valtion leivissä on enää parisen kuukautta jäljellä, on epävarmaa millä lihaksilla varaston ylläpitotyö tulee jatkumaan. Kokoelmien eteen tehtävään perustyöhön tuntuu tänä päivänä olevan mahdotonta saada puhuttua vähäistäkään lisäpanostusta edes satoja kirjastolaisia työllistävässä HelMet-kimpassa, joka kuitenkin lienee yleisistä kirjastoista maan ylivoimaisesti parhaiten resursoitu.

– Varaston nykyinen – ja pian siis väistyvä – kahden hengen henkilökunta jättää kokoelman varsin hyvään kuntoon sekä fyysisesti että tietokannan tasolla. Tämä mahdollistaisi sen, että varasto voisi toistaiseksi pyöriä auttavasti yhdelläkin kokopäiväisellä organisointi- ja dokumentointikykyisellä musakirjastoammattilaisella.

– Sellaista ei vaan olla näillä näkymin sinne saamassa. Näyttää siltä, että varastointitoimet tullaan ulkoistamaan pitkin pääkaupunkiseutua neljän kunnan musiikkiosastojen työntekijöiden tehtäväksi omien toimiensa ohella ja että itse varasto jää kokonaan ilman omaa miehitystä. Tämä malli ei mitenkään vastaa erikoistuneen vakiohenkilökunnan takaamaa ammattimaisuuden tasoa. Eikä se ole varsinkaan Yleisten kirjastojen keskuskirjaston arvolle millään muotoa sopivaa.

– Tärkeää olisi, että varastoa ei päästettäisi henkilökunnan puuttuessa ajautumaan kylmäasemaksi ja sitä kautta vääjäämättä ennen pitkää kesannolle. Sieltä sitä on myöhemmin todella työlästä – ellei mahdotonta – nostaa enää jaloilleen.

– Tämän positiivisempaan loppulauseeseen en valitettavasti nykyskenaariossa kykene: sopii uneksia, että kymmenen vuoden työ ainutlaatuisen yleisen musiikkikirjastokokoelman synnyttämiseksi ja ylläpitämiseksi ei olisi päättymässä. Nykyiset ja tulevat asiakkaamme ansaitsisivat sen.

Tommi Viitamies

Tuomas Pelttari, toim.

***

Musiikkikirjastot.fi julkaisi aiemmin kaksi Helmet-musiikkivarastoa eli Saundiholvia eri tavoin valaisevaa artikkelia: Kun Saundiholvi aukesi (Marika Nikula ja Hanna Saloranta) ja Tikkurilan musiikkivarasto täytti 10 vuotta (Heikki Poroila).

Kallion kirjaston HelMet-sivulta pääsee juttuun #Saundiholvi auki – musaa varaston uumenista. Aiheena on kirjaston Facebook-sivulla levinneet levyarviot, kirjoittajina Kai Karmanheimo ja Ouri Rantanen. Esittelyt lanseerattiin 8.9. – 19.9.2014. Seuraavaksi Kallion kirjaston vintin valtaavat konseptilevyt.