Marko Ahon matkaraportti – IAML Leipzig 22.–27.7.2018

International Association of Music Libraries, Archives and Documentation Centres (IAML) piti vuosittaisen suurkonferenssinsa tällä kertaa Saksassa Leipzigissa. Allekirjoittanut osallistui nyt ensimmäistä kertaa IAML:n konferenssiin. Kyseinen tapahtuma on mittasuhteiltaan kuulemma aina ensikertalaiselle yllätys, ja niin oli tälläkin kertaa: satojen osallistujien miltei viikon mittainen tapahtuma oli järjestäjilleen organisoinnin taidonnäyte ja osallistujille unohtumaton kokemus. Olin tällä kertaa toinen kahdesta suomalaisesta osallistujasta.

Leipzigin Tuomaankirkko, Johann Sebastian Bachin pitkäaikainen työpaikka ja DDR:n kuolinkamppailuun liittyvien legendaaristen joukkomielenilmaisujen keskeinen tapahtumapaikka.

Leipzigin Tuomaankirkko, Johann Sebastian Bachin pitkäaikainen työpaikka ja DDR:n kuolinkamppailuun liittyvien legendaaristen joukkomielenilmaisujen keskeinen tapahtumapaikka.

Konferenssikaupunki Leipzig otti vieraat vastaan kaikella vieraanvaraisuudellaan ja kulttuuritarjonnallaan. Konferenssin lähtölaukaus ammuttiin jo sunnuntaina päivää ennen virallista alkamisajankohtaa; kaltaisilleni ensikertalaisille oli järjestetty informaatiotilaisuus jossa esiteltiin IAML:n toimintaa ja jaettiin ohjeita joita noudattamalla konferenssiin osallistuminen olisi mahdollisimman hedelmällistä. Tämän jatkoksi oli Leipzigin kaupungin vastaanotto vanhalla raatihuoneella. Ko. tapahtuma jäikin lopulta ainoaksi jossa miltei kaikki konferenssivieraat olivat mukana yhtä aikaa.

Konferenssiesitelmät pidettiin Leipzigin konservatoriossa, yliopistokirjastossa ja yleisessä kirjastossa. Seuraamani esitelmät sijoittuivat usein juuri kaupunginkirjastoon – keskityin nimenomaan aiheisiin jotka joko suoraan käsittelivät tai ainakin lähestyivät yleisten kirjastojen musiikkikirjastojen problematiikkaa.

Viikon mielenkiintoisimpia esitelmiä olivat Mari Itohin ja Hitoshi Matsushitan esitelmä musiikkikirjastoinstituution synnystä Japanissa 1960- ja -70-luvuilla; paikallisen musiikkielämän dokumentoinnille omistettu sessio; Anne Helle Jespersenin musiikkidigitointia kulttuuriperinnön säilyttämisen näkökulmasta käsitellyt esitelmä; MusixPlora –soitintietokannan esittely sekä Marcel Prochaskan Frankfurtin kaupunginkirjaston musiikkiosaston digitaalisen musiikintekemisen workshopeja esitellyt puheenvuoro.

Kuten usein konfrensseissa, nytkin yksi esitelmä nousee henkilökohtaisestiylitse muiden: Tämä oli yhdysvaltalaisen Memory Apatan esitelmä ’Making noise: sounds of the civil rights movement inthe Dartmouth College Music Library’. Vaikka historiallista vertailua ei Suomen ja Yhdysvaltojen välillä voi rotusyrjinnän saralla tehdä, oli suomalaisenkin kirjastonhoitajan helppo samastua Apatan pyrkimyksiin lähestyä kansalaisoikeustaistelua laulun keinoin kirjaston yhteislauluilloissa.

Memory Apata esitelmöi, IAML Leipzig 2018.

Memory Apata esitelmöi, IAML Leipzig 2018.

Arvokas sattuma oli kohtaaminen Naxos Music -yhtiön edustajien tiskillä konferenssin posterialueella. Otin puheeksi omat vaikeuteni heidän tuotteidensa mobiiliversioiden käytössä, ja niinpä sainkin pikaesittelyn uudesta, jossain lähitulevaisuudessa Android-laitteisiin käyttöön tulevasta erittäin attraktiivisesta käyttöliittymästä. Tajusin kuin salamaniskusta jättäneeni tämän hienon kirjastopalvelun työssäni liian vähälle huomiolle ja päätin saman tien käynnistää kotikirjastossani kampanjan Naxos Music -palvelun iskostamiseksi asiakkaiden mieliin.

Konferenssin ohjelmaan sijoittui myös vaihtoehtoisia ekskursioita kaupungin musiikki-instituutioihin. Jotkut mielenkiintoisimmat ekskursiot oli varattu täyteen kuin varkain jo kuukausia aiemmin, ja näistä pois tippuneena pyrin korvaamaan niitä omaehtoisilla vierailuilla: näin mm. Leipzigin yliopiston Grassi-museossa sijaitsevan upean soitinkokoelman kohdalla. Leipzigin kaupunginkirjaston musiikkiosaston toiminnan esittely oli kuitenkin erittäin tervetullut ja informatiivinen ohjelmanumero. Vaikutti siltä, että cd-formaatin käytön romahtaminen ei ole vielä Saksassa tapahtunut samalla voimalla kuin Suomessa, ja musiikkikirjaston toiminta tuudittautui paljolti edelleen CD-levyjen lainauksen ympärille.

CD-levyhyllyt notkuivat levyistä Leipzigin kaupunginkirjaston musiikkikirjastossa.

CD-levyhyllyt notkuivat levyistä Leipzigin kaupunginkirjaston musiikkikirjastossa.

Oman esitelmäni The public library as a site of empowerment for the local music scene pidin yleisten kirjastojen sektiossa. Puheenvuorossani esittelin Sastamalan kaupunginkirjastossa syksyllä 2018 käynnistyvää hanketta ’Lava haltuun ja soitto narulle’ sekä sen pohjalla olevaa ruohonjuuritason musiikinharrastajan emansipaatiota korostavaa tausta-ajatusta. Puheenvuoroni koettiin virkistäväksi ja sitä seurasi vilkas keskustelu. Moni ei ollut tullut ajatelleeksi kirjaston roolia paikallisessa ’musiikkiskenessä’ siitä näkökulmasta, että kirjaston tulisikin ehkä toimia ruohonjuuritason amatöörimusiikintekijöiden emansipaation foorumina, eikä niinkään musiikin ammattilaiskulttuuria ja -kulttia ’ylhäältä alaspäin’ valuttavana agenttina.

Mikä oli konferenssin saldo? Yleisen kirjaston musiikkikirjastonhoitajan näkökulmasta on rehellisesti todettava, että ohjelmistoa dominoi erikoistuneiden musiikkiarkistojen ja -kirjastojen akateemisuutta ja tutkimuksellista otetta vaalivat esitelmät osin kuriositeetinomaisista aiheista. Yleisten kirjastojen aihepiiri jäi vähemmälle huomiolle. Toisaalta yleisten kirjastojen sektion kokouksessa asia otettiin vakavasti esille kehotuksella tarjota esitelmäehdotuksia aktiivisemmin jatkossa – saatoin hyvällä omallatunnolla todeta kantaneeni korteni kekoon jo tällä kertaa. Joka tapauksessa kansainvälisestä kanssakäymisestä ei missään tapauksessa ole varaa luopua yleistenkään kirjastojen osalta, sillä vain näin on mahdollista pysyä tietoisena muualla tehdyistä merkittävistä avauksista ja nykyisten akuuttien, musiikkikirjastojen identiteettiä pohtimaan pakottavien kysymysten ratkaisuista. Silti aivan joka kerta en kohdallani näkisi tarpeelliseksi tähän alani suurimpaan kokoukseen osallistumista.

Mainittakoon vielä, että konferenssin mittaan osallistujien jaksamista alkoi verottaa paahtavana jatkunut helle. Ilmastoimattomissa tiloissa parinkin session esitelmäralli imi kuulijasta mehut, ja omasta jaksamisesta olikin ryhdyttävä huolehtimaan määrätietoisemmin ennen kuin konferenssi tuli päätökseensä. Perjantaina olikin jo huomattavissa lievää yleisömäärän vähentymistä ja konferenssivieraiden silminnähtävää väsymistä. Tunnelma nousi kuitenkin vielä kerran kattoon Leipzigin keskustan korkeimman rakennuksen kattoravintolassa pidetyillä jäähyväisillallisilla, joilla allekirjoittanutkin vielä – Suomen musiikkikirjastonhoitajien yhdistyksen avustuksen mahdollistamana – heitti jäähyväiset uusille kansainvälisille kollegatuttavuuksille.

Sastamalassa 10.8.2018

Marko Aho
Kulttuurikirjastonhoitaja
Sastamalan kirjasto

Kun dokumentti Manfred Eicheristä vei mukanaan

Steve Reichin kuuluisa ECM-levytys vuodelta 1980, tuottajana Manfred Eicher.

Steve Reichin kuuluisa ECM-levytys vuodelta 1980, tuottajana Manfred Eicher.

Ensimmäinen kosketukseni ECM Recordsin tuotantoon sattui kirjastourani alussa, reilut 20 vuotta sitten. Kollega kertoi inspiroitumisestaan taidemusiikin minimalismista, samalla kun taustalla soi Steve Reichin CD Octet/Music For A Large Ensemble/Violin Phase. Jonkin ajan päästä musiikin voima iski. En ollut koskaan kuullut mitään vastaavaa. Musiikin ajattomuus vei lähes hypnoottiseen tilaan. Liki 15 vuotta aiemmin tehty taltiointi kuulosti aivan uudelta, ellei jopa tulevaisuudelta.

* * *

Kaksi vuosikymmentä myöhemmin katson kollegan suosituksesta dokumentin Sounds And Silence. Ensimmäisessä kohtauksessa täysin keskittynyt harmaahiuksinen mies istuu hiljaisuudessa liki tyhjässä huoneistossa. Vuonna 1969 perustettu levy-yhtiö ECM Records henkilöityy saksalaiseen Manfred Eicheriin.

Elokuva kertoo yhtiön karismaattisen perustajan jokapäiväisestä työstä. Eicher matkustaa, tuottaa ja keskittyy olennaiseen kaiken säätämisen keskelläkin. Nykymusiikin guru kulkee ympäri maailmaa eri musiikkikulttuurien ristitulessa, genrerajojen poltteessa. Tunteja lentokoneessa kertyy vuoden mittaan runsaasti. 

Vuonna 2011 julkaistu dokumenttielokuva Manfred Eicheristä on lainattavissa kirjastoista.

Vuonna 2011 julkaistu dokumenttielokuva Manfred Eicheristä on lainattavissa kirjastoista.

Dokumentin ääressä herää oivalluksia. Tuottajana Manfred Eicheriä ajaa eteenpäin tarve tavoittaa sävellyksen ydin ja taltioida maagisin äänittämisen hetki. Se ajan taite, jossa aika tuntuu pysähtyvän. Ehkä Eicherin oma muusikkous auttaa häntä tunnistamaan musiikin vaatiman tilan. Tauko ja hiljaisuus tuntuvat Eicherin käsissä kuin valolta ja vedeltä, joita ilman elämä ei ole mahdollista. Eikö musiikin tekemisen pitäisi olla aina tällaista?

ECM Recordsin (Edition of Contemporary Music) yli tuhannen albumin julkaisusarjassa korostuu akustisen soundin puhtaus, sillä Eicher varjelee tuotantotyössä tiettyä valoisuutta. Kyse on rehellisestä pyrkimyksestä saada aikaan autenttisuutta, aitoa koskettavuutta. Maltilliselta vaikuttava Eicher kertoo tavoitteistaan yllättävän avoimesti.

Sekä äänitys ja jälkituotanto voivat olla hyvin intensiivistä Eicherin ohjauksessa. Jazzyhtye Nik Bärtsch’s Ronin tekee loisteliasta jälkeä, mutta korviahivelevä lopputulos pohjautuu lopulta Eicherin näkemykseen ja kykyyn kuulla. ECM:lle vuosikymmenet levyttänyt säveltäjä Arvo Pärt korostaa yhteistyön merkitystä. Kun kapellimestari, muusikot ja äänittäjä ovat yhtä, syntyy jotain erityistä. 

Katsojalle välittyy avoin kuva ECM:n sielusta. Eicherillä tuntuu olevan kyky ympäröidä itsensä poikkeuksellisen vahvalla musiikilla. Tällaista musiikillista vaistoa on mahdotonta määritellä. Se vain on olemassa – tai sitten ei. Yhteistyökumppaneiden hyvin tunnistama Eicherin vaisto tuntuu vain voimistuvan. Kun Pärt on tyytyväinen orkesteriin hän laittaa tanssiksi Eicherin kanssa kesken levytyksen! 

Dokumentissa avataan hieman myös levyjen kansikuvien valintaa. Visuaalisuus ja graafinen toteutus ovat selvästi tärkeitä Eicherille. ECM:n tavaramerkkiä vaalitaan monin eri tavoin. 

Levyjä kirjastosta, vaan ei ilmaista striimausta

ECM-tuotantoon pääsee mukavasti käsiksi yleisten kirjastojen tarjonnan kautta. Myös iTunes Store on vaihtoehto, mutta siellä musiikki maksaa. Entä miksi Spotify, Deezer tai Naxos Music Library eivät tarjoa lainkaan ECM-levytyksiä? Ehkä Eicher haluaa välittää musiikkia mahdollisimman korkealla äänenlaadulla. Ehkä hän kokee albumimitan, taideteoksen kokonaisuuden, hajoavan verkkolevityksessä. Voi olla yksinkertaisesti niin, ettei striimausjakelu tuo ECM Recordsille merkittävää lisäarvoa. ECM taitaa pärjätä hienosti ilmankin.

Kirjastoa käyttäville asiakkaille tilanne on optimaalinen: laaja katalogi tuo korvaamattoman lisäarvon kotikirjaston musiikkitarjontaan. Tällä hetkellä Turun seudun Vaski-kirjastojen verkkohaun tulos ECM-levytyksistä on 754 äänitettä, pääkaupunkiseudun HelMet-kirjastoista 898. Helsingin seudulla pääsee ECM:n ääreen varsin pienellä vaivalla, asiakkailta kun ei peritä enää varausmaksuja!

* * *

Sounds And Silence
Travels with Manfred Eicher (ECM Records, 2011)

Ohjaus: Peter Guyever ja Norbert Widemer

Mukana mm.

Arvo Pärt
Eleni Karaindrou
Dino Saluzzi & Anja Lechner
Gianluigi Trovesi
Anouar Brahem
Marilyn Mazur
Trio Trovesi Petrin Maras
Gianluigi Trovesi & Gianni Coscia
Jan Garbarek, Kim Kashkashian

ECM kotisivu
Steve Lake (ECM), haastattelu blogissa Aesthetica

Tuomas Pelttari