Marko Ahon matkaraportti – IAML Leipzig 22.–27.7.2018

International Association of Music Libraries, Archives and Documentation Centres (IAML) piti vuosittaisen suurkonferenssinsa tällä kertaa Saksassa Leipzigissa. Allekirjoittanut osallistui nyt ensimmäistä kertaa IAML:n konferenssiin. Kyseinen tapahtuma on mittasuhteiltaan kuulemma aina ensikertalaiselle yllätys, ja niin oli tälläkin kertaa: satojen osallistujien miltei viikon mittainen tapahtuma oli järjestäjilleen organisoinnin taidonnäyte ja osallistujille unohtumaton kokemus. Olin tällä kertaa toinen kahdesta suomalaisesta osallistujasta.

Leipzigin Tuomaankirkko, Johann Sebastian Bachin pitkäaikainen työpaikka ja DDR:n kuolinkamppailuun liittyvien legendaaristen joukkomielenilmaisujen keskeinen tapahtumapaikka.

Leipzigin Tuomaankirkko, Johann Sebastian Bachin pitkäaikainen työpaikka ja DDR:n kuolinkamppailuun liittyvien legendaaristen joukkomielenilmaisujen keskeinen tapahtumapaikka.

Konferenssikaupunki Leipzig otti vieraat vastaan kaikella vieraanvaraisuudellaan ja kulttuuritarjonnallaan. Konferenssin lähtölaukaus ammuttiin jo sunnuntaina päivää ennen virallista alkamisajankohtaa; kaltaisilleni ensikertalaisille oli järjestetty informaatiotilaisuus jossa esiteltiin IAML:n toimintaa ja jaettiin ohjeita joita noudattamalla konferenssiin osallistuminen olisi mahdollisimman hedelmällistä. Tämän jatkoksi oli Leipzigin kaupungin vastaanotto vanhalla raatihuoneella. Ko. tapahtuma jäikin lopulta ainoaksi jossa miltei kaikki konferenssivieraat olivat mukana yhtä aikaa.

Konferenssiesitelmät pidettiin Leipzigin konservatoriossa, yliopistokirjastossa ja yleisessä kirjastossa. Seuraamani esitelmät sijoittuivat usein juuri kaupunginkirjastoon – keskityin nimenomaan aiheisiin jotka joko suoraan käsittelivät tai ainakin lähestyivät yleisten kirjastojen musiikkikirjastojen problematiikkaa.

Viikon mielenkiintoisimpia esitelmiä olivat Mari Itohin ja Hitoshi Matsushitan esitelmä musiikkikirjastoinstituution synnystä Japanissa 1960- ja -70-luvuilla; paikallisen musiikkielämän dokumentoinnille omistettu sessio; Anne Helle Jespersenin musiikkidigitointia kulttuuriperinnön säilyttämisen näkökulmasta käsitellyt esitelmä; MusixPlora –soitintietokannan esittely sekä Marcel Prochaskan Frankfurtin kaupunginkirjaston musiikkiosaston digitaalisen musiikintekemisen workshopeja esitellyt puheenvuoro.

Kuten usein konfrensseissa, nytkin yksi esitelmä nousee henkilökohtaisestiylitse muiden: Tämä oli yhdysvaltalaisen Memory Apatan esitelmä ’Making noise: sounds of the civil rights movement inthe Dartmouth College Music Library’. Vaikka historiallista vertailua ei Suomen ja Yhdysvaltojen välillä voi rotusyrjinnän saralla tehdä, oli suomalaisenkin kirjastonhoitajan helppo samastua Apatan pyrkimyksiin lähestyä kansalaisoikeustaistelua laulun keinoin kirjaston yhteislauluilloissa.

Memory Apata esitelmöi, IAML Leipzig 2018.

Memory Apata esitelmöi, IAML Leipzig 2018.

Arvokas sattuma oli kohtaaminen Naxos Music -yhtiön edustajien tiskillä konferenssin posterialueella. Otin puheeksi omat vaikeuteni heidän tuotteidensa mobiiliversioiden käytössä, ja niinpä sainkin pikaesittelyn uudesta, jossain lähitulevaisuudessa Android-laitteisiin käyttöön tulevasta erittäin attraktiivisesta käyttöliittymästä. Tajusin kuin salamaniskusta jättäneeni tämän hienon kirjastopalvelun työssäni liian vähälle huomiolle ja päätin saman tien käynnistää kotikirjastossani kampanjan Naxos Music -palvelun iskostamiseksi asiakkaiden mieliin.

Konferenssin ohjelmaan sijoittui myös vaihtoehtoisia ekskursioita kaupungin musiikki-instituutioihin. Jotkut mielenkiintoisimmat ekskursiot oli varattu täyteen kuin varkain jo kuukausia aiemmin, ja näistä pois tippuneena pyrin korvaamaan niitä omaehtoisilla vierailuilla: näin mm. Leipzigin yliopiston Grassi-museossa sijaitsevan upean soitinkokoelman kohdalla. Leipzigin kaupunginkirjaston musiikkiosaston toiminnan esittely oli kuitenkin erittäin tervetullut ja informatiivinen ohjelmanumero. Vaikutti siltä, että cd-formaatin käytön romahtaminen ei ole vielä Saksassa tapahtunut samalla voimalla kuin Suomessa, ja musiikkikirjaston toiminta tuudittautui paljolti edelleen CD-levyjen lainauksen ympärille.

CD-levyhyllyt notkuivat levyistä Leipzigin kaupunginkirjaston musiikkikirjastossa.

CD-levyhyllyt notkuivat levyistä Leipzigin kaupunginkirjaston musiikkikirjastossa.

Oman esitelmäni The public library as a site of empowerment for the local music scene pidin yleisten kirjastojen sektiossa. Puheenvuorossani esittelin Sastamalan kaupunginkirjastossa syksyllä 2018 käynnistyvää hanketta ’Lava haltuun ja soitto narulle’ sekä sen pohjalla olevaa ruohonjuuritason musiikinharrastajan emansipaatiota korostavaa tausta-ajatusta. Puheenvuoroni koettiin virkistäväksi ja sitä seurasi vilkas keskustelu. Moni ei ollut tullut ajatelleeksi kirjaston roolia paikallisessa ’musiikkiskenessä’ siitä näkökulmasta, että kirjaston tulisikin ehkä toimia ruohonjuuritason amatöörimusiikintekijöiden emansipaation foorumina, eikä niinkään musiikin ammattilaiskulttuuria ja -kulttia ’ylhäältä alaspäin’ valuttavana agenttina.

Mikä oli konferenssin saldo? Yleisen kirjaston musiikkikirjastonhoitajan näkökulmasta on rehellisesti todettava, että ohjelmistoa dominoi erikoistuneiden musiikkiarkistojen ja -kirjastojen akateemisuutta ja tutkimuksellista otetta vaalivat esitelmät osin kuriositeetinomaisista aiheista. Yleisten kirjastojen aihepiiri jäi vähemmälle huomiolle. Toisaalta yleisten kirjastojen sektion kokouksessa asia otettiin vakavasti esille kehotuksella tarjota esitelmäehdotuksia aktiivisemmin jatkossa – saatoin hyvällä omallatunnolla todeta kantaneeni korteni kekoon jo tällä kertaa. Joka tapauksessa kansainvälisestä kanssakäymisestä ei missään tapauksessa ole varaa luopua yleistenkään kirjastojen osalta, sillä vain näin on mahdollista pysyä tietoisena muualla tehdyistä merkittävistä avauksista ja nykyisten akuuttien, musiikkikirjastojen identiteettiä pohtimaan pakottavien kysymysten ratkaisuista. Silti aivan joka kerta en kohdallani näkisi tarpeelliseksi tähän alani suurimpaan kokoukseen osallistumista.

Mainittakoon vielä, että konferenssin mittaan osallistujien jaksamista alkoi verottaa paahtavana jatkunut helle. Ilmastoimattomissa tiloissa parinkin session esitelmäralli imi kuulijasta mehut, ja omasta jaksamisesta olikin ryhdyttävä huolehtimaan määrätietoisemmin ennen kuin konferenssi tuli päätökseensä. Perjantaina olikin jo huomattavissa lievää yleisömäärän vähentymistä ja konferenssivieraiden silminnähtävää väsymistä. Tunnelma nousi kuitenkin vielä kerran kattoon Leipzigin keskustan korkeimman rakennuksen kattoravintolassa pidetyillä jäähyväisillallisilla, joilla allekirjoittanutkin vielä – Suomen musiikkikirjastonhoitajien yhdistyksen avustuksen mahdollistamana – heitti jäähyväiset uusille kansainvälisille kollegatuttavuuksille.

Sastamalassa 10.8.2018

Marko Aho
Kulttuurikirjastonhoitaja
Sastamalan kirjasto

Marko Ahon presentaatio Leipzigin kongressista – IAML Leipzig 2018

Kansainvälinen musiikkikirjastoalan vuotuinen IAML-kongressi pidettiin 22.–27. heinäkuuta 2018 Leipzigissä. Kulttuurikirjastonhoitaja Marko Aho piti kongressin yleisten kirjastojen sektiossa puheenvuoron The public library as a site of empowerment for the local music scene. Pääset Ahon kirjoittamaan matkaraporttiin täältä.

Aho esitteli Sastamalan kaupunginkirjastossa syksyllä 2018 käynnistyvää hanketta Lava haltuun ja soitto narulle sekä sen pohjalla olevaa ruohonjuuritason musiikinharrastajien emansipaatiota korostavaa tausta-ajatusta.

Marko Aho: Music library as a site for empowerment for the local music scene | IAML Leipzig 2018.

Monday, July 25
The public library as a site of empowerment for the local music scene
Marko Aho

Sastamala Public Library

 

IAML Leipzig 2018

Kansainvälinen musiikkikirjastojen kongressi IAML Leipzig 2018

The 2018 annual IAML Congress is being held 22–27 July in Leipzig, Germany. For more information please see the Congress website.

The Congress Schedule
The final version of the congress schedule is now online. Also available: The mobile version. Keep in touch also on Facebook and Twitter 👉 #IAML2018

Musiikkikirjastoyhdistyksen syyskokous pidettiin Music Finlandin uusissa tiloissa 8.12.2014

Music Finland hurmasi syyskokouksen väen

Suomen musiikkikirjastoyhdistyksen syyskokous pidettiin 8.12.2014 Helsingissä. Tänä vuonna kokoonnuttiin Kari Laitisen kutsusta Music Finlandin tiloihin.

Ari-Pekka Lauhakari käy Wigwamiin.

Ari-Pekka Lauhakari käy Wigwamiin.

Urho Kekkosen kadulla Helsingin Kampissa sijaitseva moderni, käytännöllinen ja uutuuttaan hohtava toimipaikka ihastutti vierailijat virikkeellisyydellään. Tietopalvelupäällikkö Laitinen kertoi Music Finlandin toiminnasta, ja esitteli kokousväelle lähimmät kollegansa Tuuli Grönroosin ja Paulina Partasen.

Kirjastoseuran musiikkityöryhmän puheenjohtaja Lea Salo ja syyskokouksen puheenjohtajana toiminut Heikki Poroila.

Kirjastoseuran musiikkityöryhmän puheenjohtaja Lea Salo ja syyskokouksen puheenjohtajana toiminut Heikki Poroila.

Heikki Poroilan puheenjohtamaan yhdistyksen syyskokoukseen osallistuivat lisäksi Jaakko Tuohiniemi, Maaret Storgårds, Tarja Lehtinen, Tuomas Pelttari, Paulina Partanen, Tuuli Grönroos, Ari-Pekka Lauhakari, Harri Pikka, Irmeli Koskimies, Lea Salo, Kari Laitinen, Jyrki Valto ja Jarkko Rikkilä.

Syyskokouksessa hyväksyttiin hallituksen esitys yhdistyksen jäsenmaksuiksi vuodelle 2015. Sekä henkilöjäsenet että yhteisöt voivat valita ovatko vain Suomen musiikkikirjastoyhdistyksen jäseniä tai vaihtoehtoisesti sekä musiikkikirjastoyhdistyksen että myös IAMLin jäseniä. Jäsenmaksumalli on kaksiportainen:

Henkilöjäsen 20 € (Suomen musiikkikirjastoyhdistys) ja 40 € (Suomen musiikkikirjastoyhdistys + IAML)

Yhteisöjäsen 40 € (Suomen musiikkikirjastoyhdistys) ja 80 € (Suomen musiikkikirjastoyhdistys + IAML)

Yhdistyksen hallituksen puheenjohtajaksi 2015 valittiin musiikkikirjastonhoitaja Tuomas Pelttari. Jaakko Tuohiniemi jatkaa kuuden vuoden puheenjohtajuuden jälkeen hallituksen varsinaiseksi jäseneksi. Vantaan Tikkurilan kirjaston musiikki- ja mediaosaston Harri Pikka valittiin hallituksen varsinaiseksi jäseneksi väistyvän Tuomas Harviaisen tilalle.

Music Finland – suomalaisen musiikin puolesta

Syyskokouksen lopuksi puheenvuoro oli Kari Laitisella. Music Finland toimii suomalaisen musiikin ja niiden tekijöiden puolestapuhujana ympäri maailmaa. Laitinen kertoi, että Music Finlandilla on maailman laajin suomalaisen musiikin nuottikokoelma. Tässä kokoelmassa on suuri määrä musiikkia, jota ei ole saatavana missään muualla.

Music Finlandin jäseninä on 270 elossa olevaa säveltäjää sekä suuri joukko perikuntia. Vailla kustantajaa olevien säveltäjien promootiosta ja tuotannosta pidetään monin tavoin huolta jäsenmaksua vastaan. Music Finland tekee tärkeää työtä säveltäjäasiakkailleen. Säveltäjän teokset arkistoidaan ja luetteloidaan nuotistoon. Sävellyksistä tehdään tilaustyönä myös nuottilaitoksia. Jäsenien säveltäjäprofiilit ja teosluettelot ovat edustavasti esillä Music Finlandin verkkosivuilla.

Tuomas Pelttari, kuvat ja teksti

Jaakko Tuohiniemi – musiikkikirjastoalan monitoimimies

Tietoasiantuntija Jaakko Tuohiniemen tavoittaa työstään Helsingin yliopiston musiikkitieteen numerosta. Hän on kiireinen, monessa mukana oleva musiikkikirjastoaktiivi. Helsingin yliopiston kirjastossa Tuohiniemi hoitaa musiikintutkimuksen kokoelmien lisäksi muitakin taideaineita, joista taidehistorian kokoelma on mittavin. Hän antaa myös tiedonhaun opetusta.

Päivätyön lisäksi Tuohiniemi toimii Suomen musiikkikirjastoyhdistyksen hallituksen puheenjohtajana ja yhdistyksen julkaisusarjan vastaavana toimittajana. Musiikkikirjastot.fi kysyi Tuohiniemeltä hänen työstään musiikkikirjastoyhdistyksessä sekä Matti Pajuniemen kiinnostavan progekirjan vaiheista. Syksyksi 2013 julkaistu Pajuniemen musiikkiteos Aamunkoiton portit on ollut pienelle kustantajalle suuri menestys. Käsissämme saattaa olla uusi suomalaisen tietokirjallisuuden klassikko. Tuohiniemi: “Antoisinta kustannustoimittajan työssä? Nähdä idean konkretisoituminen ja saada lisättyä kotimaista musiikkikirjallisuutta.”

Jaakko Tuohiniemi.

Jaakko Tuohiniemi.

Vuonna 2013 julkaistu Matti Pajuniemen progekirja Aamunkoiton portitprogressiivinen rock 19671979 on avannut valtavasti musiikkia sekä asiakkaille että kirjastoammattilaisille. Millainen merkitys kirjalla on ollut sinulle?

Jaakko Tuohiniemi: – Aiemmin en tuntenut progressiivista rockia millään tavalla, mutta kirjan kautta tuli jonkinlainen nimilista tutuksi. Yllättäen vanhan musiikin liikkeen sisäinen maailma näyttää hetkittäin yhdistyneen progekenttään, ja muutama yhteinen nimi vilahti sieltä puolelta. Valitettavasti en ole (vieläkään) ehtinyt kuuntelemaan aktiivisesti mitään niistä levyistä, joihin ajattelin koemielessä paneutua saadakseni progesta jonkinlaisen​ soivankin käsityksen. Olen suhteellisen avoin kuuntelemaan kaikenlaista (olen taannoin lainannut kirjastosta esimerkiksi pari nivaskaa teknoa ja rap-musiikkia ja yrittänyt ymmärtää, millainen musiikillinen kieli niissä on vallalla), ja tunnustan avoimesti avuttoman tuntemukseni monen musiikinlajin suhteen. Ehkä jossain vaiheessa…

– Itse kirja oli minulle kiinnostava hanke nähdä mainion tekstin muotoutuminen käsikirjoitussirpaleista kokonaisuudeksi, mielestäni aika ehyeksi vieläpä. Pidän Pajuniemen rikkaasta kielestä ja rehellisen subjektiivisesta otteesta, jollainen taiteesta puhuttaessa on aina välttämätön aidon kokemuksen välittämiseksi. Yhdistyksen puheenjohtajan ominaisuudessa ja julkaisusarjan päätoimittajana olen iloinen, että saimme kirjan sarjaamme ja sillä tavalla mahdollistettua kaupallisilta kustantajilta väliin jääneen kirjan saamisen lukijoiden käsiin. Kulttuurityötä parhaimmillaan!

Aamunkoiton portit on ollut mukava myyntimenestys. Yllätyitkö?

– ​Hallituksessa laskimme mahdollisuuksia julkaista kirja ilman liian suuren tappioriskin ottamista. Myyntimenestys on tietysti ollut hyvä asia, ja taisivat kaikki hallituslaiset yllättyä iloisesti

Mitä kaikkea teit kirjan eteen?

​– Kaikkea kustannustoimittajalle kuuluvaa tai sellaista mitä pienkustantajalta voisi odottaa: käsikirjoituksen kommentointia, oikolukua, teknisten asioiden selvittelemistä, jakelua ihan käytännön tasolla laskutusta ja pakkaamista myöten, arvostelijoiden metsästystä yms.

​***

Olet Suomen musiikkikirjastoyhdistyksen hallituksen puheenjohtaja. Millaista työsi ja yhdistyksen toiminta on?

​– Kuudes vuosi alkujaan ”siirtymäkauden” ajaksi valittuna puheenjohtajana tulee tosiaan täyteen nyt, ja tiedän vihdoin voivani vapautua tästä itselleni turhan huonosti sopivasta roolista. Periaatteessa puheenjohtajalle riittäisi juoksuttaa arjen asiat, siis johtaa kokouksia, valmistella toimintasuunnitelma ja -kertomus yhdessä sihteerin ja rahastonhoitajan kanssa. Koska olemme pieni yhdistys eikä meillä ole erillistä toiminnanjohtajaa, tämä ei käytännössä riitä. Niinpä puheenjohtajan pitäisi myös johtaa asioita laajemmin, toimia keulakuvana ja olla aktiivisesti yhteydessä eri tahoihin.

Jaakko Tuohiniemi.

 

– Kun aloitin puheenjohtajana tuntui siltä, että koko alan aktiivit ovat kaikkoamassa. Kuitenkin jo muutaman vuoden kuluttua alkoi hallitukseen ilmestyä ”uutta verta” ja hyvillä mielen annan paikkani eteenpäin. Kirjastokenttä kuitenkin odottaa puheenjohtajalta tiettyä vitaalista ulospäinsuuntautuneisuutta ja uusia ideoita. Omalta kohdaltani ovat sekä energia että ideat loppuneet jo aikaa sitten. Alkuaikoina kauppaamani yritys parantaa yhdistyksen taloutta on osin toiminut (kiitos uusien julkaisujen), osin ei. Jos rahoittajasuhteemme IAML:n suuntaan muuttuu lähiaikoina, niin siinä tapauksessa tilanteemme paranee huikeasti. Mutta katsotaan sitä syyskokouksessa!

– Yhdistyksen toiminta on tällä hetkellä keskittynyt aika tavalla kevätseminaareihin ja eräänlaiseksi kollegiaaliseksi foorumiksi. Toivon, että minun jälkeeni kentän ääni vahvistuisi. Pitää muistaa, että tulin puheenjohtajaksi jokseenkin akateemisena byrokraattina, vaikka Suomen musiikkikirjastoyhdistys on kansainvälisesti siitä jännittävä liittymä, että jäsenistön valtaosa on kaupungin- ja kunnankirjastoja tutkimuskirjastojen sijaan.​

Millaista yhdistyksen kustannustoiminta on?

– ​Aiemmin nimekkeistä suuri osa oli puhtaasti kirjastoammatillista, ja verkkojulkaisuista valtaosa edelleenkin on. Mutta muuten olen pyrkinyt saamaan sarjaan kirjoja, jotka rikastuttavat suomalaista musiikkikirjallisuutta sen ulkopuolelle, mitä kaupalliselta puolelta tulee. Turhan vähän on nimekkeitä tullut, mutta jotakin silti. Erityisen ylpeä olen julkaisemastamme Riitta Rainion musiikkiarkeologisesta tutkimuksesta, joka säilyttänee arvonsa pitkään alan kotimaisena klassikkona.​

Miten pitkä yhdistyksen julkaisusarja on?

– ​Nimekemäärä on nyt jossain 170:n tienoilla. Aikanaan tietysti tuntui huikealta nähdä itse tekemiään YMN-luetteloita painettuina. Sarjaan mahtuu monen monta jännittävää nimekettä. Jos ajattelee aihepiirejä Suomen musiikkikirjastoalan historiasta ja heavy metalin tiukasta analyysistä Erkki Melartinin aforismeihin ja kuubalaisen populaarimusiikin kartoitukseen, niin eiköhän joukosta löyty montakin jännittävää aihelmaa.

– ​Bibliofiilinä ja kirjoja myös esineinä arvostavana olen nauttinut siitä, että sarjan uusimmat nimekkeet ovat alkaneet näyttää ammattikustantajien työn tuloksilta pienistä painoksistaan huolimatta. Taloudellisesti sarjan tuotot ovat käytännössä menneet uusien nimekkeiden tekemiseen, joten periaatteemme olla voittoa tuottamaton on toteutunut turhankin hyvin. Pieni pääoma kuitenkin pitäisi saada kasaan, jotta tasoa voisi edelleen nostaa.

Mikä sinun roolisi on julkaisusarjan ylläpidossa ja jatkuvuudessa?

– ​​Kaiketikin tärkeä, kun olen vastaava toimittaja. Täytyy kyllä tunnustaa, että energia tässäkin on nyt aika loppu, kun olen aika monessa mukana. En siis ole jaksanut aktiivisesti etsiä uusia julkaistavia nimekkeitä. Jokunen on parhaillaan muhimassa​, mutta on vaikea tietää, mikä toteutuu. ​Vaikka julkaisupolitiikkamme on enemmän kulttuurityötä kuin liiketoimintaa, emme voi julkaista kirjaa, jolle ei ole mitään kysyntää. Oma kysymyksensä on aina yhdistyksen linjaus. Olemmeko vain julkaisija pienellä taloudellisella mutta muuten suuremmalla (henkisellä) panostuksella vai kustantaja täydellä taloudellisella panostuksella? Jos olisimme vakavaraisempia, olisivat mahdollisuudetkin aivan eri luokkaa.

Mitä sarjassa ilmestyy seuraavaksi?

​– Ei aavistustakaan! Tai ei: Heikki Poroila varmaan pyöräyttää totuttuun tapaan kymmenen YMN-luetteloa verkkokirjoina ihan huomattamatta! Katsotaan, jos jotakin taas saataisiin työn alle. Toivottavasti jotain yllättävää, kiinnostavaa ja avartavaa. Sellaista kuin parhaat julkaisumme ovat.

Tuomas Pelttari, toim.