Asiakaspalvelun ja kokoelmatyön ytimessä – Ilja Vesterinen, Kirjasto 10

Kokoelmatyöstä vastaava Ilja Vesterinen kertoo Kirjasto 10:n konseptista ja palveluista. HelMet-kirjaston konsertit ovat suosittuja, Vinyylibaariin ja äänitystiloihin on runsaasti varauksia, henkilökohtaisten musiikkivalmentajien palvelut tulivat jäädäkseen. Entä miten musiikin kokoelma elää Kympissä? Millä tavalla Tikkurilan suuri musiikkivarasto eli Saundiholvi liittyy tähän kaikkeen?

Ilja Vesterinen: – Kirjasto 10:n palvelujen kehittämistä ohjaavat ennen kaikkea asiakkaat muuttuvine tarpeineen. Palveluja kehitetään aktiivista ja omatoimista kirjastoasiakasta varten ja tulevaisuuden tavoitteena häämöttää Keskustakirjasto ja kirjastopalveluiden kysyntä ja tarjonta vuonna 2018.

Ilja Vesterinen kokoelmien ääressä Kirjasto Kympissä.

Ilja Vesterinen kokoelmien ääressä Kirjasto Kympissä.

– Olen vastannut Kirjasto 10:n musiikkikokoelman kehittämisestä vuodesta 2010 lähtien. Kympin laajan palvelutarjonnan myötä olen vuosien varrella nähnyt kirjastotyötä myös kokoelmien tuolta puolen, tapahtumatuotannosta palvelukonseptien muotoiluun. Kirjastoalaa opiskelin Turun ammattikorkean kirjasto- ja tietopalveluohjelmassa. Musiikillinen sisällöntuntemus on kasaantunut erilaisten musiikkiharrastusten, kuten keikkatoiminnan, musisoinnin ja tietysti levyjen kuuntelemisen parissa.

Miten palvelette Kirjasto Kympin asiakkaita?

– Perinteisin osa Kympin palveluja ovat musiikkikokoelmat tietopalveluineen. Pasilan pääkirjaston musiikkikokoelmat siirtyivät taannoisen Musiikkiaseman kautta Kymppiin vuonna 2005. Kympin CD-lainaus on huippuvuodesta 2008 lähes puolittunut, eli seuraamme valtakunnallista laskevaa trendiä. Vuonna 2013 CD-levyjämme lainattiin 243 000 kertaa. Lainauskierron rauhoituttua (parhaimmillaan levyjen keskikierto oli yli 10) myötä myös kokoelmia on karsittu. Lähes 50 000 CD-levyn kokoelmasta on siirrytty 30 000 levyn avokokoelmaan, jota kuvaakin paremmin sana ”valikoima”. Valintatyössä on epäsuorasti hyödynnetty asiakkaiden lainauskäyttäytymisellään antamaa palautetta: nollalainoja ei Kympin hyllyissä säilytetä. Nuottikokoelmaa on uusittu tarmokkaasti, eikä sen koko tai käyttö ei ole vuosien saatossa muuttunut. Musiikkiaiheista tietokirjakokoelmaa on sen sijaan lainauksen hiivuttua supistettu kovalla kädellä.

– Kympin palveluajatukseen sisältyy aktiivisen musiikinharrastajan palveleminen: Kympin treeni- ja äänityshuoneet instrumentteineen ovat jatkuvasti kovassa käytössä. Myös tapahtumatoiminta on selvästi musiikkipainotteista, ja konsertteja on lähes viikoittain.

Millainen musiikkikokoelman asema on Kympissä?

– Kympin kokoelma muuttuu yhä enemmän perinteisen yleiskokoelman suuntaan Keskustakirjaston häämöttäessä yhä lähempänä. Töölön kirjaston pitkän remontin myötä Kymppiin siirrettiin tuhansia niteitä kaunokirjallisuutta. Kymppi tarjoaa edelleen Helsingin suurimman kokoelman levyjä ja nuotteja, asiantuntevaa musiikkiaiheista tietopalvelua sekä monia ainutlaatuisia musiikkipalveluita.

Millaisia uudistamistarpeita kokoelmatyössä on?

– Fyysisillä alustoilla liikkuvan sisällön kokoelmatyö on kriisissä digitaalisten, helposti selattavien ja saavutettavien laajojen verkkokokoelmien tultua asiakkaidemme saataville. Kokoelmien kehittämisessä on otettava huomioon aineiston sisällön lisäksi formaattikysymyksiä: onko tälle sisällölle kysyntää juuri tässä muodossa? Onko syytä kasata mahdollisimman laajaa kokoelmaa, kun verkko vie tarjonnan määrässä kuitenkin voiton? Kympin kokoelmatyössä painotetaan relevanssia ja työntekijöiden sisältöasiantuntijuuden hyödyntämistä, ja sitä tehdään yhteistyössä asiakkaiden kanssa. Kokoelmaa kehitetään yhä enemmän selailtavan valikoiman suuntaan ja vähälle huomiolle jäänyttä pitkää häntää siirretään Tikkurilan musiikkivarastoon.

– Ideaalitilanteessa kirjasto tarjoaisi laadukkaat kokoelmansa myös verkossa. Sisältöjä kauppaavat yritykset ottavat kuitenkin kaiken irti siitä, että kirjastolla ei verkossa ole samanlaisia oikeudellisia privilegioita kuin fyysisten aineistokappaleiden maailmassa. Kirjaston vaihtoehtona e-maailmassa onkin usein karvalakkiversio netin maksullisista sisältöpalveluista tai pidättäytyminen fyysisen aineiston tarjoamisessa. Jälkimmäinen on perusteltu ratkaisu silloin, kun verkon ilmaispalvelutkin pesevät kirjastolle kaupatut e-tuotteet. Erityisesti musiikkiäänitteiden suhteen internet vaikuttaa olevan melko tyydytetty, joten suuria sisällöllisiä paukkuja kirjaston tuskin kannattaa sinne pistää.

***

Kympissä on pienennetty musiikin avokokoelmaa. Millä periaatteilla poistoja ja siirtoja tehdään?

– Kympin CD-levyjen avokokoelma on viidessä vuodessa pienentynyt 50 000 levystä 30 000 levyyn. Nuottikokoelma ei ole kooltaan merkittävästi muuttunut, koska nuottien kysyntä on pysynyt ennallaan. Poistoja ja siirtoja määrittää Kympissä pitkälti lainauskierto ja rajallisen pinta-alan asettamat paineet: nollalainat antavat tilaa kiertävälle aineistolle sekä asiakkaille. Kiertävää materiaalia ei Kympistä poisteta.

Ilja Vesterinen.

Kuinka paljon Kympissä tehdään varastosiirtoja?

– Varastosiirtoja tehtiin kovimpina poistovuosina yli tuhat vuodessa, mutta nyt määrät pyörivät vuositasolla sadoissa kappaleissa. Kymppi hankkii paljon levyjä, joita ei löydy muualta seudulta. Varastosiirrot tulevat siis jatkumaan.

Miten aineisto kulkeutuu teiltä musiikkivarastoon?

– Varastointikriteerit täyttävä aineisto on käsitellään rekisteritasolla valmiiksi Kympissä, josta se lähetetään varastoon tarroitusta ja mahdollista täydennysluettelointia varten. Jää nähtäväksi, millaisiksi varastointikäytännöt tulevaisuudessa muuttuvat.

Millaista palauttetta saatte uudistamisesta ja kokoelmatyön linjauksista?

– Tiukkaa sanallista palautetta tulee usein, mutta se on usein ristiriidassa käyttötilastoiden kanssa. Esimerkiksi taidemusiikin kokoelmien pienentäminen on herättänyt suoranaista paheksuntaa, mutta taidemusiikin lainaus jatkaa silti laskuaan. Joskus harvoin joku saattaa kavahtaa aineiston sisältöä, kuten black metalin jumalanpilkkaa tai reggaen homofobiaa. Me teemme työtä pop- ja rockmusiikin kanssa, jossa usein tieten tahtoen rikotaan rajoja ja provosoidaan, ja jota luodaan hyvin erilaisissa kulttuuriympäristöissä. En nähdäkseni ole asemassa, jossa voisin torjua asiakkaan levytoiveen sillä perusteella, että sen sisältö saattaa toista asiakasta närkästyttää.

– Parasta palautetta sekä sisällöltään että käyttöarvoltaan ovat kokoelman käyttötilastot ja hankintatoiveet. Niistä näkee, mikä asiakkaita kiinnostaa, ja mihin suuntaan valikoimaamme tulee kehittää.

Entä palaute HelMet-musiikkivarastosta?

– Asiakkaamme ovat oppineet Tikkurilan musiikkivaraston aineiston arvon viimeistään tietopalvelussa, jossa yhä useammin käännytään musiikkivaraston kokoelmien puoleen kun avokokoelmasta ei etsittyä kappaletta löydy. Kuluneena vuonna varastosta Kymppiin tilatun aineiston määrä on silminnähden kasvanut, mikä johtunee paitsi varaston kokoelman koon kasvusta, myös Kympin siirtymisestä maksuttomiin itsepalveluvarauksiin. Tämä on nähdäkseni parasta mahdollista palautetta.

30 000 CD-levyn lisäksi Kirjasto Kympistä voi lainata myös Saundiholvin eli Tikkurilan musiikkivaraston aineistoja. Kirjastossa on oma hylly varaston aarteille.

Kympin kokoelmassa on noin 30 000 CD-levyä. Kympistä voi lainata myös Saundiholvin eli Tikkurilan musiikkivaraston aineistoja. Kirjastossa on oma hylly varaston aarteille.

Tikkurilan musiikkivaraston tulevaisuus huolestuttaa asiakkaita ja kirjastoammattilaisia. Miten Kirjasto 10 on osallistunut musiikkivaraston aseman edistämiskampanjaan #Saundiholvi?

– Kymppi osallistui Saundiholvikampanjaan tilaamalla runsaat määrät varaston helmiä kirjastoomme, jossa ne laitettiin näkyvälle paikalle lainattaviksi. Valikoiman yhteydessä tiedotettiin Musiikkivaraston kokoelmista ja niiden käyttömahdollisuuksista. Tavoitteena oli häivyttää ”varastomaista” mielikuvaa ja esitellä varastoa erilaisten aarteiden ja helmien kautta, asiakkaille tarkoitettuna palveluna. Musiikkivarasto on mahdollistanut avokokoelman kehittämisen selailtavan valikoiman suuntaan niin, että asiakas saa edelleen halutessaan kiinni kokoelman pitkästä hännästä.

***

Miten Vinyylibaari toimii?

Vinyylibaariin tehdään maksimissaan kahden tunnin varaus puhelimitse, verkossa tai paikan päällä kirjastossa. Lainaamme myös laadukkaat kuulokkeet digitointi- tai kuuntelukäyttöön. Baarissa voit digitoida aineistoa tai vaikkapa tutustua kirjaston vinyylikokoelmaan. Musiikkitapahtumissa baarin kahta levysoitinta voidaan hyödyntää DJ-käytössä.

Helppokäyttöisen huipputekniikan lisäksi Vinyylibaarissa on tarjolla toistatuhatta LP-levyä.  Voit varata lisää musiikkia musiikkivaraston yli 12 000 LP-levyn kokoelmasta.

Helppokäyttöisen huipputekniikan lisäksi Vinyylibaarissa on tarjolla toistatuhatta LP-levyä. Voit varata lisää musiikkia musiikkivaraston yli 12 000 LP-levyn kokoelmasta.

– Vinyylibaarin ahkerimmat käyttäjät ovat äänitearkistojaan digitoivia kanta-asiakkaita. Myös satunnaisia levynkuuntelijoita käy kauempaakin. Valikoimassa on 1200 LP-levyä. Kympissä säilytetään myös Love Recordsin katalogia alkuperäisinä levyinä, joista on mahdollisuus nauttia ainoastaan Vinyylibaarissa. Muista HelMet-kunnista Kymppiin varattu aineisto saapuu tavallisesti kolmessa arkipäivässä.

***

Millaista palvelua musiikkivalmentajat antavat?

Musiikkivalmennus on kiireetöntä ja vapaamuotoista tietopalvelua, jossa asiakas on pääosassa. Varsinaista musiikinopetusta emme tarjoa, mutta musiikilliset horisontit laajenevat varmasti ammattilaisten käsittelyssä. Tyypillisesti asiakas ottaa yhteyttä valmennustiimiin, joka alkaa koostaa asiakkaalle pakettia toivotusta aiheesta. Musiikkivalmennus edellyttää musiikkiasiantuntemuksen ja tiedonhakutaitojen lisäksi laajaa kokoelmaa, ja oman avokokoelmamme supistuessa musiikkivalmentajat tukeutuvat yhä enemmän Tikkurilan musiikkivaraston levyihin. Joitakin valmennuksia on suoritettu Spotifyn avulla, mutta suurin osa asiakkaista haluaa valmennuksen tulokset kotiinsa levyinä ja kirjoina.

Miten suosittu palvelu musiikkivalmennus on?

– Ensimmäisenä toimintavuotena 2012–2013 valmennuksia toteutettiin yli sata. Sittemmin tahti on rauhoittunut, mutta toimeksiantoja tulee yhä miltei viikottain.

Miten paljon musiikkivalmennus vie työaikaa?

– Kympin henkilökunnassa on useita musiikkikirjastoammattilaisia, joiden yhdistetty erikoisasiantuntemus on tehnyt musiikkivalmennuksen kaltaisen palvelun mahdolliseksi. Kun aihe on jotensakin ennestään tuttu, voi valmennuspaketin kasata muutamassa tunnissa, ja nopeimmillaan valmennuksia on tehty valmistelemattakin. Täysin vieras aihe, kuten vaikkapa keskiaikainen korealainen rumpumusiikki, voi vaatia lähestymiskulmasta riippuen vaatia enemmän töitä.

Tuomas Pelttari, toim.

Seuraa tiedotusta Kirjasto 10 Facebook– ja HelMet-kotisivulta.

Uusintakierros: Tommi Viitamies – HelMet-musiikkivaraston ja dokumentoinnin puolesta

Tommi Viitamies tekee musiikin luettelointityötä Helsingin pääkirjastossa Pasilassa, osan aikaa myös etänä Porvoosta. Hän on ollut mukana tekemässä työtä Tikkurilan musiikkivaraston ja kokoelmatyön jatkuvuuden puolesta. Viitamies tuntee HelMet-kirjastojen varastopolitiikan, ja jakaa huolensa musiikkivaraston tulevaisuudesta. Elämme vaikeita aikoja. Miten musiikkipalvelujen taso ja jatkuvuus turvataan kun musiikkivaraston OKM-rahoitus loppuu joulukuussa 2014?

Aakkoset ja sanasto: kirjastomusaa?

Aakkoset ja sanasto: kirjastomusaa?

Tommi Viitamies: – Vastaan Helsingin kaupunginkirjastossa musiikkiaineiston luetteloinnista ja siihen liittyvästä kouluttamisesta ja muusta kanssakäymisestä musakenttämme suuntaan. Työhön kuuluu myös säännöllistä yhteydenpitoa HelMet-kimpan muiden kuntien musiikkitahojen kanssa. Fyysisesti sijaitsen hankinta- ja luettelointitoimistossamme Pasilan kirjastotalossa, vaikka teenkin ison osan työstäni etänä Porvoosta käsin. Tittelistäni en ole varma, mutta kai se on ”musiikin luetteloija”. Koulutustaustastani on olennaisinta mainita ”Pystymetsän kiertokoulun autodidaktinen linja”.

– Työhistoriani on jo sen verran pitkä, että olen ehtinyt suostua jäsenyyksiin myös kansallisessa musaluetteloinnin kehittämisryhmässä Luumussa sekä MusaMelindassa, joka laatii ja kehittää musaluettelointistandardia valtakunnallista metatietovarantoa Melindaa varten. Toteutuessaan täysimääräisesti Melinda olisi se vuosikymmeniä haikailtu yhteisluettelo, jonka pitäisi vapauttaa monet meistä tämän työn ikeestä muihin puuhiin.

– Lisäperspektiiviä musakirjastotyöhön koen saaneeni ”riippumattoman levyteollisuuden” ja sen monien oheistoimintojen palveluksessa vietetyistä vuosista.Ekosysteemin muuttumisen tuomat sopeuttamistoimet ovat sillä puolella aivan eri leveleillä kuin mihin on kirjastokuvioissa ainakaan vielä ollut tarvetta.

– Musakirjastoalan uudet haasteet tuntuvat tulevan pikemminkin kirjastoalan sisältä. Kuinka vakuuttaa oma toimintaympäristö siitä, että jos heitämme hanskat tiskiin ja nostamme kädet ylös, jää yksi olennainen alue lakisääteisistä ja veronmaksajien rahoilla ylläpidettävistä sivistyspalveluista hoitamatta?

– Musiikkikirjastolaisille on ollut jo pitkään selvää, että musiikin kulutuksessa tapahtuneet muutokset ovat poistaneet paineita käyttää isoja summia määrärahoja siihen osaan aineistosta, jonka käyttö on siirtymässä entistä enemmän verkkoon. Jäljelle jää kuitenkin monia eri sektoreita, joiden hoitaminen edelleenkin kuuluu yleiselle kirjastolaitokselle. Niistä välttämättä vähäisin ei ole jo kertaalleen maksetun, sisällöltään arvokkaaksi katsotun aineiston pitäminen halukkaiden saatavilla jatkossakin. Edullisin sektori se saattaa kylläkin olla.

Helsingin kaupunginkirjaston hankinta- ja luettelointitoimiston Porvoon-filiaalin hermoilukeskus.

Helsingin kaupunginkirjaston hankinta- ja luettelointitoimiston Porvoon-filiaalin hermoilukeskus.

Miten sinun työsi liittyy Tikkurilan musiikkivaraston toimintaan?

– Tikkurilassa sijaitseva HelMet-kirjastojen yhteinen musiikkivarastohan on ollut toiminnassa jo kymmenisen vuotta. Oma työni on liittynyt musavaraston toimintaan lähinnä välillisesti. Arjessa ehkä konkreettisimmin se on tuntunut siten, että käytännön luettelointityössä on ollut hyvä muistaa rakentavansa aineistotietokantaa, jonka on palveltava vaativampaakin tiedonhakua pitkään senkin jälkeen, kun tänään käsillä olevat uutuudet ovat joskus aikanaan siirtyneet musavaraston ”loppusijoituspaikkaansa”.

– Viime aikoina, kun musavaraston toiminnan jatkuminen on ollut vaakalaudalla, olen ollut seudun musaihmisten kanssa miettimässä miten edellytykset sille voitaisiin turvata tulevaisuudessakin. Lempinimi Saundiholvi keksittiin hiljattain siinä yhteydessä, kun meillä Hesassa lähdettiin suunnittelemaan kirjastojen tiloissa järjestettäviä näyttelyjä, joissa tuodaan esiin musavaraston ääniteaarteita kirjastotiloissa asioiville. Jääkö hauska lempinimi elämään jatkossakin riippuu aikanaan varaston tulevista vastuuhenkilöistä – jos sellaisia ylipäänsä jostain siunaantuu.

– Saundiholvi-kampanjassa ja siihen liittyvissä näyttelyissä olen ollut mukana lähinnä taustahenkilönä. Itse toteutus on tapahtunut eri kirjastoissamme paikallisten musa-aktiivien omin voimin ja ideoin, mikä on erityisen hienoa.

Miten musiikkivarasto näkyy HelMet-kirjastojen kokoelmatyössä ja musiikin tarjonnassa?

– Ennen musiikkivaraston olemassaoloa kaikki avokokoelmista poistettava musiikkiaineisto poistui HelMet-kokoelmistakin ns. lopullisen ratkaisun kautta. Varaston perustaminen oli erittäin viisasta ja tarpeellista, vaikkakaan ei jälkikäteen arvioituna mitenkään itsestään selvää. Seudulta löytyi asiaan tuolloin riittävästi kirjastopoliittista tahtoa, mitä taatusti edesauttoi valtion merkittävä osallistuminen kustannuksiin. Kokoelmaa on siksi voitu kartuttaa tasaisesti sitä mukaa kun avokokoelmista on jouduttu tilan puutteessa poistamaan vanhempaa, vähemmän kiertävää mutta edelleen kuranttia, hyväkuntoista ja lainaksi menevää aineistoa uutuushankintojen tieltä.

– Koska HelMetin kirja- ja musiikkivarastoihin sijoitetut aineistot ovat teknisesti edelleen niiden alkuperäisten hankkijakirjastojen omaisuutta, on niitä myös mahdollista ketterästi palauttaa takaisin avokokoelmiin tarpeiden muuttuessa. Näin on tapahtunut viime vuosina erityisesti vanhojen vinyylilevyhankintojen kohdalla, kun niihin onkin alkanut kohdistua uudenlaista kysyntää.

Huokausten silta @ Hankinta, Helsinki: ovatko huhut äänitteiden kuolemasta sittenkin liioiteltuja?

Huokausten silta @ Hankinta, Helsinki: ovatko huhut äänitteiden kuolemasta sittenkin liioiteltuja?

– Myös esim. isojen, sekä hinnaltaan että sisällöllisesti arvokkaiden mutta paljon tilaa vievien CD-kokoomaboksien pelastaminen tuleville polville olisi ilman varastointimahdollisuutta käytännössä mahdotonta. Niitä on – kuten monia varastosta löytyviä vinyylilevyjäkin – usein turha kuvitella enää löytävänsä kaupallisilta markkinoilta, sen enempää fyysisinä tuotteina kuin verkkomusiikkipalveluistakaan.

Miten tärkeä Tikkurilan musiikkivaraston suuri kokoelma on asiakkaille?

– HelMet-alueen tai kaukopalveluasiakkaat tuskin mieltävät käyttävänsä nimenomaan musiikkivarastoa tehdessään tiedonhakuja ja varatessaan sen aineistoa, joka saapuu parissa päivässä heidän omaan lähikirjastoonsa. Silti kyse on aineistomäärältään pääkaupunkiseudun (vai peräti koko maan?) ylivoimaisesti suurimmasta yksittäisestä ”musiikkiosastosta”, jonka kokoelmaan kuuluu yli 71 000 nidettä.

– HelMet-varaston toinen puolisko, seudullinen kirjavarasto sijaitsee samassa talossa kuin oma työpisteeni. Sen läpi säännöllisesti kulkiessaan tulee nähtyä omin silmin kuinka paljon siellä oleva aineisto tuo paikalle väkeä avointen ovien päivinä, joita järjestetään kai noin kerran kuukaudessa. En epäile, etteikö vastaava toiminta saisi aikaan säpinää musavarastonkin käytäville, jos sellaiseen olisi mahdollista satsata.

– Aina kun satunnaiselle musiikkiosastoasiakkaalle on valjennut mistä musiikkivarastossamme on kysymys, on arvostus sitä kohtaan ollut varauksetonta. Samoin tyrmistys ja epäusko, kun on tullut puheeksi palvelun uhanalaisuus.

Miten varaston jatkuvuus tulisi mielestäsi turvata?

– Musavarasto on vuoden 2015 alusta lukien tosiaankin uudenlaisen jännän äärellä: kuluvan vuoden loppuun mennessä päättyy opetus- ja kulttuuriministeriön pitkäaikainen rahoitus varaston henkilökunnan palkkaamiseen. Sen jälkeen taloudellinen vastuu varaston pyörittämisestä siirtyy täysin neljän HelMet-kirjaston harteille. Lobbaamisemme seudun kirjastojen johtoryhmän vakuuttamiseksi palvelun tarpeellisuudesta ei ikävä kyllä ole tuottanut toivottua tulosta.

– Pahin tarjottu skenaario on ollut, että koko varasto ajetaan alas. Nyt jo vuoden verran jatkunut kulissien takainen säätämisemme on saanut torpattua ainakin tuon karuimman vaihtoehdon. Kuitenkin edelleen, kun viimeistä vuotta valtion leivissä on enää parisen kuukautta jäljellä, on epävarmaa millä lihaksilla varaston ylläpitotyö tulee jatkumaan. Kokoelmien eteen tehtävään perustyöhön tuntuu tänä päivänä olevan mahdotonta saada puhuttua vähäistäkään lisäpanostusta edes satoja kirjastolaisia työllistävässä HelMet-kimpassa, joka kuitenkin lienee yleisistä kirjastoista maan ylivoimaisesti parhaiten resursoitu.

– Varaston nykyinen – ja pian siis väistyvä – kahden hengen henkilökunta jättää kokoelman varsin hyvään kuntoon sekä fyysisesti että tietokannan tasolla. Tämä mahdollistaisi sen, että varasto voisi toistaiseksi pyöriä auttavasti yhdelläkin kokopäiväisellä organisointi- ja dokumentointikykyisellä musakirjastoammattilaisella.

– Sellaista ei vaan olla näillä näkymin sinne saamassa. Näyttää siltä, että varastointitoimet tullaan ulkoistamaan pitkin pääkaupunkiseutua neljän kunnan musiikkiosastojen työntekijöiden tehtäväksi omien toimiensa ohella ja että itse varasto jää kokonaan ilman omaa miehitystä. Tämä malli ei mitenkään vastaa erikoistuneen vakiohenkilökunnan takaamaa ammattimaisuuden tasoa. Eikä se ole varsinkaan Yleisten kirjastojen keskuskirjaston arvolle millään muotoa sopivaa.

– Tärkeää olisi, että varastoa ei päästettäisi henkilökunnan puuttuessa ajautumaan kylmäasemaksi ja sitä kautta vääjäämättä ennen pitkää kesannolle. Sieltä sitä on myöhemmin todella työlästä – ellei mahdotonta – nostaa enää jaloilleen.

– Tämän positiivisempaan loppulauseeseen en valitettavasti nykyskenaariossa kykene: sopii uneksia, että kymmenen vuoden työ ainutlaatuisen yleisen musiikkikirjastokokoelman synnyttämiseksi ja ylläpitämiseksi ei olisi päättymässä. Nykyiset ja tulevat asiakkaamme ansaitsisivat sen.

Tommi Viitamies

Tuomas Pelttari, toim.

***

Musiikkikirjastot.fi julkaisi aiemmin kaksi Helmet-musiikkivarastoa eli Saundiholvia eri tavoin valaisevaa artikkelia: Kun Saundiholvi aukesi (Marika Nikula ja Hanna Saloranta) ja Tikkurilan musiikkivarasto täytti 10 vuotta (Heikki Poroila).

Kallion kirjaston HelMet-sivulta pääsee juttuun #Saundiholvi auki – musaa varaston uumenista. Aiheena on kirjaston Facebook-sivulla levinneet levyarviot, kirjoittajina Kai Karmanheimo ja Ouri Rantanen. Esittelyt lanseerattiin 8.9. – 19.9.2014. Seuraavaksi Kallion kirjaston vintin valtaavat konseptilevyt.

Uusintakierros: Tikkurilan musiikkivarasto täytti 10 vuotta – Heikki Poroila

HelMet-kirjastojen musiikkivarastokampanjaan #Saundiholvi liittyvät haastattelut tuodaan uusintakierrokselle Musiikin ytimeen ja blogiin Musiikki kuuluu kaikille. Toinen uusinta on Heikki Poroilan haastattelu, joka julkaistiin alun perin 13.10.2014 Kirjastot.fi-palstalla Ajankohtaista musiikissa.

Tuomas Pelttari, toim.

HelMet-kirjastojen suuri Musiikkivarasto eli Saundiholvi sijaitsee Tikkurilan kirjaston kellarissa Vantaalla. Kymmenvuotispäiviään viettävän Musiikkivaraston koko voi yllättää, samoin sisältö. Varastossa on musiikkia on yli 71 000 nidettä. Tuhannet levytykset, CD- ja LP-levyt, kasetit sekä kirjallisuus ja nuottiaineistot löytyvät HelMetistä mutkattomasti. Tiedonhaku toimii, sillä aineisto on luetteloitu hyvin. Panostus asiakaspalveluun näkyy kaikille.

Syksyllä HelMet-kirjastoissa alkaneet näyttelyt ja aktiivinen sometus ovat avanneet varastoa yhä useammille. Kampanja Saundiholvi auki! muistuttaa yleisöä siitä, että mittavat musiikkisisällöt ovat helposti kaikkien saatavilla. Tieto lisää aktiivisuutta. Saundiholvin varausten ja kaukolainojen määrä on kasvanut tuntuvasti.

Heikki Poroila Tikkurilan suuressa musiikkivarastossa.

Heikki Poroila Tikkurilan suuressa musiikkivarastossa.

HelMet-kirjastojen musiikkivaraston takautuvaa luettelointia varten on saatu OKM:n rahoitusta 10 vuoden ajan. Musiikkivaraston johtava informaatikko Heikki Poroilavastasi kun Musiikkikirjastot.fi kysyi Saundiholvin toiminnasta nyt ja tulevaisuudessa.

HelMet-kirjastoissa alkanut kampanja Saundiholvi auki! tuo Tikkurilassa sijaitsevalle musiikkivarastolle selkeää nostetta. Mitä ajatuksia kampanja herättää sinussa?

Heikki Poroila: – On erittäin tärkeää, että tällaista vähän piilossa katseilta olevaa palvelua aina välillä nostetaan ihmisen ilmoille. Kaikki konstit ovat tervetulleita, myös tämä kampanja.

Miten olet ollut itse mukana avaamassa Saundiholvia?

– Kyllä se on tapahtunut pääasiassa hakemalla noita vanhoja älppäreitä eri kirjastojen näyttelyihin On sekin työstä käynyt. Tietysti myös se luettelointi, jota päivittäin teemme, on  avainasemassa kokoelman avaamisessa tietokannan kautta.

***

Kuinka laaja musiikkivarasto on? Millaisissa tiloissa varasto sijaitsee? Miten paljon varasto kasvaa keskimäärin vuositasolla?

– HelMet-musiikkivarasto on sijoitettu Tikkurilan kirjastotalon alimpaan kerrokseen, joka on kirjavarastoksi suunniteltukin. Musiikkitavara ei ihan kaikkea tilaa vie, mutta kyllä sitä on ehtinyt kertyä jo yli 71 000 niteen kokoelmaksi. Vuosittain uutta tavaraa – lähinnä CD-levyjä – on tarjottu varastoon 2000–4000 nidettä.

Tikkurilan musiikkivarastossa on yli 70 000 lainattavaa musiikkinidettä.

Tikkurilan musiikkivarastossa on yli 70 000 lainattavaa musiikkinidettä.

Musiikkivaraston “muistikapasiteetti” ja sisällöt ilahduttavat ja yllättävätkin monet. Mihin musiikkivaraston menestys perustuu?

– Kyllä tämä on mielestäni tyypillinen ”pitkän hännän” tapaus. Varastossa on niin suuri ja monipuolinen kokoelma, että vaikka se on poistettu avokokoelmasta vähäisemmän käytön ja tilanahtauden takia, sitä käyttöä kuitenkin pidemmällä aikavälillä löytyy. Epäilemättä on myös niitä ihmisiä, joita LP-levyjen poistaminen avohyllyistä on harmittanut. Heille varasto taas tarjoaa loputtomasti lainattavaa, koska meillehän ne vinyylit ovat päätyneet ja täällä ne ovat pysyvästi tarjolla.

Musiikkivaraston kokoelmaan tehdään runsaasti varauksia. Kuinka paljon?

– Järjestelmän kautta tulevien varausten määrä on noin 50 kpl päivässä, mutta usein on paljon sitäkin vilkkaampia päiviä, kun joku meidän suurasiakkaistamme on taas ehtinyt tietokannan äärelle. Muutamat aktivistit varaavat kerralla 20–40 CD-levyä ja viikon kuluttua taas samanlaisen satsin. Järjestelmävarausten päälle tulevat Tikkurilan musiikkiosastolle tulevien asiakkaiden haut, joita niitäkin on joskus kymmenittäin. Varaston ovi käy kyllä ahkerasti.

***

Miten luonnehtisit Tikkurilan musiikkivaraston arkea, toimintaa ja logistiikkaa?

– Kesästä 2013 meitä on ollut kaksi ihmistä pyörittämässä palvelua. Aamulla tulostetaan aina ensimmäiseksi varauslistat, jotta ne ehtivät klo 9 tienoilla lähtevään kuljetukseen. Siinä vierähtää helposti tunti, jos asiakkaat ovat olleet ahkerina. Pääosan päivästä luetteloimme, laitamme tavaraa lainauskuntoon, korjaamme rikkoutuneita koteloita ja vastailemme asiakkailta tuleviin kysymyksiin.

– Iltapäivällä klo 13 tienoilla tulostamme päivän toisen varauslistan, ettei seuraavaksi aamuksi jää liian isoa lastia. Iltapäivällä myös piippaamme palautuksia ja hyllytämme niitä sen minkä ehdimme. Tähän työhön olemme onneksi saaneet apua musiikkiosaston sivarilta, joka onkin tosi nopea siinä hommassa.

Miten musiikkivarasto palvelee HelMet-kirjastoja? Entä muita Suomen kirjastoja?

– Pääpalvelu on luonnollisesti se, että otamme heiltä huonommin liikkuvan pois hyllystä ja tarpeen mukaan täydennämme sen luettelointitiedot. Kunnollinen luettelointi on välttämätöntä, koska näitä niteitä ei pääse selailemaan ja tekemään herätelainoja. Vastailemme myös kirjastojen kysymyksiin ja annamme ohjeita varastointikäytännöistä. HelMet-musiikkivarasto on Yleisten kirjastojen keskuskirjaston eli Helsingin varastona kaikkien kiinnostuneiden asiakkaiden käytettävissä.

Tikkurilan musiikkivarastosta löytyy runsaasti myös harvinaista aineistoa. Kuvassa Säveleitä vuosikerta vuodelta 1889.

Tikkurilan musiikkivarastosta löytyy runsaasti myös harvinaista aineistoa. Kuvassa Säveleitä vuosikerta vuodelta 1889.

– Aikaisemmin otimme myös vastaan poistotarpeessa olleita niteitä muista kirjastoista. Nyttemmin tämä sinänsä tärkeä palvelu on kuitenkin hallinnollisella määräyksellä lopetettu. Kun Kuopiokaan ei halua musiikkiaineistoja ottaa vastaan, ainoa vaihtoehto kaatopaikalle tai myynnille on tällä hetkellä oma varastointi.

Voiko asiakas tilata teiltä suoraan kaukolainoja vai vain kotikirjaston välityksellä?

– Kaukolainaus tapahtuu Suomessa aina kirjastojen välillä eli asiakas menee omaan lähikirjastoonsa, joka sitten tekee ihan normaalin varauksen HelMet-tietokantaan. Asiakkaat voivat toki soittaa meille ja yhdessä tutkimme, mikä on järkevin palvelumuoto. Jos asiakas esimerkiksi tarvitsee tekijänoikeudellisesti vapaan nuotin, helpointa on skannata se ja lähettää suoraan asiakkaan sähköpostiin. Fyysiset lainat täytyy edelleen tehdä oman kirjaston kautta. Mutta sitä ei pidä arastella, koska Helsinki välittää meidän kaukolainamme maksutta koko maahan eli meiltä tilatun ei pitäisi loppupäässä maksaa enää mitään. Jos maksaa, oma kirjasto on todennäköisesti syyllinen.

***

Miten päädyit työhön Tikkurilan musiikkivarastoon?

– Toimin vajaat 25 vuotta Tikkurilan kirjaston musiikkiosaston vastaavana, mutta kun varastoinnin tarpeet 2000-luvun alkupuolella alkoivat kaikkialla nousta pakottaviksi, ryhdyin

ideoimaan alueellista ratkaisua kellariimme, joka oli pahasti vajaakäytössä. Vuonna 2004 seudun kirjastot tekivät sitten sopimuksen, jonka perusteella Helsinki otti vastuulleen kirjat, Vantaa musiikin. Pääsin siirtymään varastomieheksi OKM:n eli käytännössä Hannu Sulinin suosiollisella tuella. OKM ehti rahoittaa valtakunnallisesti arvokkaaksi nähdyn HelMet-musiikkikokoelman takautuvaa luettelointia 10 vuoden ajan.

– Minä olin väsynyt pitkään esimiespestiin ja halusin viimeiset työvuoteni tehdä sitä työtä, jota eniten rakastan ja jossa olen todennäköisesti parhaimmillani eli luettelointia. Asiat loksahtivat sopivasti paikalleen ja saatoin siirtyä tiskin ääreltä taustatyöhön. En ole katunut, vaikka asiakaspalvelun autuutta usein kaipaankin. Siihenkin kyllä helposti tempautuu, kun käy osastolla.

Millaista työsi varastossa on?

– Tänne kellariin ei päivä paista eikä kuu kumota, joten täytyy olla innostunut tekemään luettelointia tunnista ja päivästä toiseen. Minä olen. Toki päätetyötä rytmittävät asiakkaiden varaukset ja muut yhteydenotot sekä aineiston käyttökuntoon laittaminen, joka taas kysyy askarteluintoa. Sitäkin minulla on riittämiin, joten päivät sujuvat ilman ikkunaa varsin hyvin. Kasvilampun alla kasvava viherkasvi muistuttaa koko ajan siitä, että oven takana on elämää. Ulkopuolisen silmin työni on epäilemättä puuduttavan yksitoikkoisen oloista, mutta dokumentit ovat niin kiehtovia, ettei yksitoikkoisuus useinkaan ole ongelmana, pikemminkin työn määrä.

Miten paljon varastossa on työtä?

– Olisi helppo vastata lyhyesti ”liikaa”, mutta se ei olisi aivan totta. Tekemätöntä työtä on valtavasti, sillä rekisterissämme olevan yli 71 000 niteen lisäksi meillä on käsittelemätöntä aineistoa tuhansia yksiköitä. Siksi oikea vastaus kysymykseen on ”niin paljon kuin ehditään tehdä”. Sitä mukaan kun saadaan valmista, tulee uutta tekemistä myös HelMet-kirjastoista, jotka lähettävät jatkuvasti uutta varastoitavaa.

Tikkurilan musiikkivaraston järjestelmällisyyttä vuonna 2014.

Tikkurilan musiikkivaraston järjestelmällisyyttä vuonna 2014.

– Olen itse arvioinut, että kahdella vakituisella ammattilaisella homma jotenkuten pyörii, varsinkin kun saamme ajoittain kiireapua. Jollain aikavälillä kirjastojen tarve varastoida vinyylilevyjä, nuotteja ja kirjoja hiipuu, mutta CD-levyjen tilanne on toistaiseksi erittäin dynaaminen. Vaikka määrärahojen on leikattu, tilaongelmat pakottavat varastoimaan hyvin liikkuvaakin aineistoa koko ajan.

***

Miten kuvailisit Tikkurilan musiikkivaraston vastuuta musiikkiaineiston ylläpidosta ja dokumentoinnista?

– Jos puhutaan vain HelMet-kirjastoista, olemme tällä hetkellä se valtatien viimeinen majatalo. Jos me emme laita tiettyjä asioita kuntoon, ne jäävät rempalleen. Meillähän on poikkeuksellinen tilanne, kun emme joudu pikakäsittelemään uutuuksia vaan voimme tehdä kunnolla sen minkä teemme. Hiukan laajemmin ajatellen HelMet-musiikkivarasto on Suomen suurimpia musiikkikokoelmia ja erityisesti vanhemman aineiston osalta monella tavalla varmasti myös poikkeuksellisen hyvin varustettu. osin jopa ainutlaatuinen. Kun tänne on kertynyt aineistoa monesta kokoelmasta, mukana on myös paljon harvinaisuuksia.

Miltä historia ja nykyhetki näyttää?

– HelMet-musiikkivarasto perustettiin tilanteessa, jossa musiikkiaineiston valtakunnallisen varastoinnin organisointi näytti sekä välttämättömältä että kiireiseltä. Kirjastot pyrkivät eroon vanhoista kasetti- ja vinyylikokoelmistaan, vaikka tuolloin ei vielä tiedetty, että musiikkilainauksen huippuvuosi oli jo koettu vuonna 2003. Moni nykyään luonnollisena pidetty asia kuten Spotify oli vielä keksimättä, mutta hyllyt pullottivat.

– Tilanne oli pulmallinen erityisesti sen takia, että Varastokirjasto, jonka varaan useimmissa kirjastoissa oli laskettu, oli lyhyen kuherrusvaiheen jälkeen käytännössä lopettanut musiikkiaineiston käsittelyn ja sitten jossain vaiheessa myös totesi ääneen, ettei LP-levyjä tai nuotteja ole syytä lähetellä. Tuossa vaikeassa tilanteessa pidettiin yhtenä mahdollisuutena sitä, että HelMet-musiikkivarastosta voitaisiin rakentaa – OKM:n tuella – valtakunnallinen musiikin keskusvarasto, siis eräänlainen Varastokirjaston filiaali.

– Kuluneen noin kymmenen vuoden aikana ei Varastokirjaston resurssitilanne ole parantunut, vaikka yrityksiä ei ole puuttunut. Riittävää tahtoa ei ole löytynyt ministeriön sisällä eikä ehkä myöskään päättäjien tai kirjastojen piiristä. Valtavista rahamääristähän ei olisi kysymys. Tällä hetkellä myös HelMet-kirjastojen johtajat ovat panneet selvän stopin musiikkivaraston kehittämiselle. Se saa olla olemassa, mutta se ei saa viedä kirjastojen resursseja kuin pikkuriikkisen. Tällä hetkellä varasto kyllä palvelee valtakunnallisesti, mutta ei missään tapauksessa voi toimia aitona keskusvarastona, koska vuoden 2015 alusta alkaen täällä ei ole enää ollenkaan omaa henkilökuntaa.

Entä tulevaisuus?

– Päätös jättää HelMet-musiikkivarasto kylmilleen tarkoittaa uskoakseni kahta asiaa. Ensinnäkin kirjastoista tulevien uusien nimekkeiden varastointi hidastuu merkittävästi, samoin niiden saaminen takaisin käyttöön. Jo nyt makaa paljon varastoon siirtoa odottavia CD-levyjä seudun kirjastoissa, eikä kukaan osaa sanoa, milloin ne taas ovat kiinnostuneiden ulottuvilla. Tätä ongelmaa yritetään varmasti ratkoa, mutta asiasta välittävillä on varsin vähän valtaa resurssien jakamisessa.

– Toinen resurssien leikkauksen tai pikemminkin kieltämisen (varastohan on koko tämän vuosikymmenen toiminut ja palvellut OKM:n rahoituksella, HelMet-kirjastot eivät ole suoranaisesti osallistuneet lainkaan palkkakustannuksiin) seuraus on se, että varastoon muualta kertyneet musiikkivarannot uhkaavat jäädä pysyvästi hyödyntämättä. Kaikki siitä ei tietenkään ole yhtä arvokasta, mutta joukossa on paljon korvaamattoman tärkeää, kuten mm. Venäjä-instituutin kirjastosta HelMet-alueelle siirretty kokoelma, jonka musiikkiosuus odottaa nyt käsittelyään Tikkurilassa. Olemme myös saaneet vuosien varrella mielenkiintoisia lahjoituksia, jotka otettaisiin epäilemättä ilolla vastaan asiakaskunnassa, kuten noin sadan 1980-luvun diskovinyylin kokoelma.

– Ilman muuta suurin tulevaisuuden epävarmuutta lisäävä tekijä on yleisten kirjastojen yleinen suuntautuminen, joka tällä hetkellä ei katso vanhoja kokoelmia hyvällä silmällä. Juhlapuheissa tämän ”pitkän hännän” arvo ehkä vielä myönnetään, mutta käytännön päätösten kohdalla melkein mikä tahansa muu ajaa varastokokoelman tarpeiden ohi. Helsingin kaupunginkirjastolla on keskuskirjastona poikkeuksellinen valtakunnallinen vastuu, mutta koska se hoitaa jo yksinään kirjavaraston, on siellä katsottu, ettei musiikkivarasto kuulu enää heidän vastuulleen. Näkökanta on ymmärrettävä, mutta valitettava.

– Pohjimmiltaan on tietenkin kysymys arvoista. Varastokokoelma ei koskaan voi kilpailla määrällisesti uutuushankinnan kanssa, vaikka HelMet-musiikkivaraston kaikki lainausluvut ovat olleet koko ajan nousussa ja esimerkiksi kaukolainaus tuplaantuu vuodesta 2013. Päättäjien täytyisi ymmärtää, että varastoidulla kokoelmassa on arvoa ja merkitystä, jota ei pelkillä luvuilla voi ilmaista. Tuon merkityksen näkee paikan päällä päivittäin, kun varaukset kohdistuvat hyvinkin harvinaisiin ja yleisesti ottaen marginaalisiin tuotteisiin. Hyvä esimerkki viimeksi mainituista ovat vanhat laulukirjat. Varsinkin vanhempi väki etsii ja löytää niistä jatkuvasti itselleen tärkeitä lauluja, jotka ovat muuten jo maailmasta kadonneet. Tällainen palvelu ei ole koskaan isoa, mutta sillä on kokoaan suurempi arvo kansalaisille.

– HelMet-musiikkivaraston kohtalon olisi syytä liikuttaa myös pääkaupunkiseudun ulkopuolisia kirjastoja ja niiden asiakkaita. Jos valtakunnallisiksi ajatellut palvelut hidastuvat tai loppuvat kokonaan vähäisten resurssien takia, on menettäjiä ympäri Suomea. Siksi on mitä toivottavinta, että HelMet-musiikkivaraston säilyttäminen ja jonkinlainen resurssien järjestäminen koetaan yhteiseksi haasteeksi ja tehtäväksi. Ei se helppoa tule olemaan, mutta uskoakseni sitä kannattaa kuitenkin yrittää. Itse jään eläkkeelle vuoden 2015 alkupuolella, käytännössä pitämättömien lomien takia jo vuoden vaihteessa. Olen julkisesti luvannut olla käytettävissä palkattomaan luettelointityöhön tuonkin jälkeen. Jää nähtäväksi, katsotaanko musiikkikokoelmat edes sen arvoisiksi.

Lisätietoja:
Heikki Poroila
Tikkurilan musiikkivarasto
tiedustelut aineistosta arkisin klo 9–15 09 8392 2201
heikki.poroila@vantaa.fi
Nämä tiedot voimassa vuoden 2014 loppuun.

Kuvat: Heikki Poroila
Tuomas Pelttari, toim.

Uusintakierros: Kun Saundiholvi aukesi – Hanna Saloranta ja Marika Nikula

HelMet-kirjastojen musiikkivarastokampanjaan #Saundiholvi liittyvät haastattelut tuodaan uusintakierrokselle blogiin Musiikki kuuluu kaikille. Hanna Salorannan ja Marika Nikulan haastattelu julkaistiin alun perin 7.10.2014 Kirjastot.fi-palstalla Ajankohtaista musiikissa.

***

Kampanja Saundiholvi auki! herättää ihastusta, ihmettelyä ja uteliaisuutta somessa. Alkusyksystä 2014 Kallion kirjastosta alkanut näyttelyiden sarja tuo esiin Saundiholvin eli Tikkurilan musiikkivaraston aarteita. Pääkaupunkiseudun kirjastojen HelMet-tietokannasta löytyy suuri ja hyvin dokumentoitu musiikin varastokokoelma. Se on kiehtova musiikin muisti, joka kiinnostaa asiakkaita.

Saundiholvin aarteita on ollut harvoin tällä tavoin tarjolla, mutta nyt tilanne on muuttunut. Suoraan näyttelyistä lainaamisen rinnalla myös Saundiholvista lähtevien varausten ja kaukolainojen määrä kasvaa nopeasti. Kampanja #Saundiholvi elää vahvasti Facebookissa. Erikoiskirjastonhoitaja Hanna Saloranta Itäkeskuksen kirjastosta ja erikoiskirjastovirkailija Marika Nikula Kallion kirjastosta ovat olleet mukana nostamassa Vantaalla sijaitsevaa Saundiholvia someen ja kirjastoihin.

Miten kampanja Saundiholvi syntyi?

Hanna Saloranta: – Musiikkikirjastotyötä Helsingin kaupunginkirjaston eri toimipisteissä tekevät kokoontuivat Pasilan kirjastossa toukokuussa 2014. Yksi suurta huolta herättänyt keskustelunaihe oli Tikkurilan HelMet-musiikkivaraston tulevaisuus. Miten tämän lainaluvuissa nousussa olevan yksikön toiminta organisoidaan, kun OKM:n rahoitus päättyyy vuoden lopussa?

– Muistelen lounastauolla maininneeni Outi Rantaselle ja Marika Nikulalle, että meillä Itäkeskuksen kirjaston musiikkiosastolla tullaan järjestämään jokin näyttely musavaraston aineistosta vielä samana keväänä. Alettiin siinä keskustella enemmänkin näyttelyasioista – ja kas, tulos on tämä!

Marika Nikula: – Kampanja syntyi ideasta, päähänpistosta. Ajatuksesta, että nyt pitää tehdä jotain ja iloisemmalla meiningillä. Isolla joukolla niin, että tulisi näkyvyyttä ja varaston tulevaisuuteen kohdistuisi huomiota myös talon ulkopuolelta. Kollegani erikoiskirjastonhoitaja Outi Rantanen puhui asiasta parille muilla osastoilla työskenteleville musiikkia harrastavalle ihmiselle täällä Kallion kirjastossa. Outi jäsenteli suunnitelmat ja yhteenvedon, joka jaettiin osallisille sähköpostitse.

Kai Karmanheimo tarttui myös asiaan. Hän tietää kaikesta paljon musiikista, ja on tottunut kirjoittaja. Kai valitsi näyttelyn levyt ja kirjoitti niihin kuvailutekstit. Kirjasto 10 lähti myös mukaan ja Itis jatkoi vähän myöhemmin.

– Sovittiin myös, että musiikkivarastolle keksitään uusi svengaavampi nimi. Kyselin ehdotuksia kavereiltani somessa, ja sain monta hauskaa ja hulvatonta ehdotusta. Lempparini Melumaja oli liian punk, joten Saundiholvi valittiin. Kiitos siitä Ilmarille!

#Saundiholvi näkyy ja tuntuu somessa. Millainen Facebookin rooli on ollut?

MN: – Aktiivinen. Ripustin levyjä kirjaston seinälle ja printtasin siihen ison Saundiholvin alle. Ohikulkijat alkoivat kiinnostua, mutta some oli tärkein kanava. Valokuvat ja Kain tekstit nousivat somessa paremmin esiin. Hashtag #Saundiholvi laitettiin kokeeksi.

SaundiholviItisKollaasi

HS: – Olisikin kiva tietää, onko kukaan tullut kirjastoon ihan vain varta vasten katsomaan näyttelyä nähtyään mainoksen kirjaston sivulla Facebookissa! Ainakin people reached-laskuri näyttää tämän uutisen tavoittaneen moninkertaisen määrän ihmisiä viimeaikaisiin, ei-musiikkiaiheisiin postauksiin verrattuna. Lämmin kiitos kollegoille, musiikkikirjastotoiminnan ystäville ja kaikille, jotka ovat jakaneet ja tykkäilleet näyttelystä Saundiholvin aarteita! Aivan varmasti moni on nyt sosiaalisen median kautta tiedostanut paremmin musiikkivaraston aarteiden olemassaolon.

Millaista palautetta olette saaneet kampanjasta?

HS: – Itiksen näyttelystä saa myös lainata vapaasti. Näyttely sijaitsee aivan kirjaston pääsisäänkäynnin tuntumassa, musiikkiosaston reunamilla. Käytännössä kaikki kirjastoon tulevat kulkevat sen ohi – ja värikkäät levynkannet ovat saaneet monet pysähtymään. Moni asiakas on lukenut infotekstin, jossa kerrotaan musiikkivaraston toiminnan peruslähtökohdat ja kuvataan varastokokoelman laajuutta selkein luvuin.

– Näytteillä olevista CD-levyistä iso osa lähti heti lainaan, vinyyleistäkin pari, eli ilmeisesti aineisto on ollut kiinnostavaa! Onneksi olimme varautuneet tähän tilaamalla varastosta tarpeeksi täydennysmatskua. Varsinaista suullista palautetta on tullut muutama, kaikki kiittäviä ja ilahtuneen yllättyneitä. Tällaista reaktiota toiveikkaasti odotimmekin.

Millainen merkitys Tikkurilan musiikkivarastolla on asiakkaille?

HS: – Kysymyksessä on korvaamattoman arvokas ja ainutlaatuinen musiikkiaineistokokoelma: syvyys, laajuus, harvinaisuudet, loppuunmyydyt painokset, klassikot, rinnakkaiset versiot etc. Kirjaston näkökulmasta varaston kattava aineisto auttaa asiakaspalvelussa. Eikä kaikkea kivaa voi millään pitää avohyllyissä…

Miten kampanja jatkuu?

MN: – Konseptilevyistä tulee Kallion kirjastoon parin viikon postailu ja ripustus, jota varten Kai on jo alkanut kirjoittaa tekstejä. Sittenhän meitä odottaakin jo valtakunnallinen Madonna-myllytys. Pidemmälle emme ole vielä miettineet. Rajojahan ei ole ja kaikki on mahdollista. Ja #Saundiholvi on vapaasti kaikkien käytössä, tägättynä se saa näkyvyyttä ympäri Suomen, vaikka näyttely olisikin paikallinen.

 

Lisätietoja

Hanna Saloranta
Itäkeskuksen kirjasto
09 3108 5790
Facebook: Itäkeskuksen kirjasto

Marika Nikula
Kallion kirjasto
09 3108 5753
Facebook: Kallion kirjasto, Twitter: @KallionKirjasto.

Tuomas Pelttari, toim.